Pilkheitä

Kotona ja kämpillä

18.1.2018 06:00 Kaisu Määttä

Miten ihmeessä ihminen, joka ei koskaan ole tykännyt muuttamisesta, on joutunut tähän tilanteeseen missä minä nyt olen? Vaikka eipä tässä tykkäämisestä mitään kysytä, tässä nyt vaan on elettävä ja mentävä eteenpäin parhaansa mukaan.

Siis se muutto, mistä kirjoitin joulun alla, on edelleenkin hyvin keskeneräinen. Kirjahyllyt eli -kaapit ovat edelleen asunnossa, jota tyhjennän, samoin suuri osa kirjoista. Siellä on myös paljon muuta tärkeää, joka pitäisi saada kuljetettua uuteen paikkaan.

Pyykkikone sentään kulkeutui uuteen kotiinsa reilu viikko sitten. Sitä ennen pesaisin koneellisen pyykkiä aina käydessäni entisessä kämpässäni, vaikka kotimökissäni olisi ollut isäni jäljiltä pyykkikone. Lopulta pesin yhden koneellisen jo silläkin, kun en jaksanut lähteä ihan vaan pyykkäysreissulle.

Huolimatta tästä edestakaisin laukkaamisesta ja siitä, että aina huomaan jotakin juuri tarvitsemaani olevan toisessa paikassa kuin minä, tunnen olevani aika tyytyväinen ihminen. Uskaltaisinko sanoa, että jopa onnellinen? Ainakin hetkittäin.

Kun kuljen koirani kanssa tutun kotikyläni maantietä ja katselen maisemia, tunnen sieluni lepäävän tavalla, jolla se ei ole levännyt pitkään aikaan. Odotan kevätaurinkoa ja hohtavia hankia, suunnittelen suksien ostamista ja hiihtoreissuja sisareni kanssa.

Olen kyllä viihtynyt kylässä, jossa olen asunut viimeiset miltei kaksikymmentä vuotta. Ensin omakotitalossa peltojen keskellä, sitten viimeiset pari vuotta jokitörmällä, kesäaikaan väylän virtausta katsellen.

Varsinkin se veden virtaus on ollut minulle mieluisa elämys, sitä tulen varmasti kaipaamaan. Uudessa, tai vanhassa, kotikylässäni on kuitenkin järvi, levollinen ja rauhallinen, ja sen vesi lienee hieman lämpimämpää kuin Väylän vesi.

Joutsenien kailotusta tulen kaipaamaan. Niiden rumankaunis ääni on tullut näiden vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana erittäin tutuksi ja rakkaaksi, kun se on varsinkin syksyisin joelta tai pelloilta kantautunut. Samoin kurkien huudot.

Noiden huutojen ja kailotusten tilalle en yhtäkkiä keksi mitään, mikä ne korvaisi. Mutta hiljaisuus, sehän on sentään jotakin.

Muutama viikko tässä ehkä vielä menee, ennen kuin saan kaiken tyhjäksi. Siihen saakka kuljen kahden asunnon väliä, olen välillä kotona ja välillä – kämpillä.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net