Asta Valkonen jätti koulutyön ”Sairaan hyvä opettaja” kirmasi eläkkeelle

16.11.2017 06:00 Minna Siilasvuo

Kaikki oppilaat olivat paikalla Asta Valkosen viimeisenä koulupäivänä.

PELLO – Meteli on tottumattomalle kuulijalle korviahuumaava. Jokaisella oppilaalla on asiaa opettajalle ja se on saatava sanotuksi heti. Mieluiten yhtä aikaa, aina pikkuisen kovemmalla äänellä, silmät innostuksesta tuikkien.
Ei, Asta Valkosen määrätietoinen opettajanote ei ole herpaantunut – tai ehkä ihan pikkuisen. On Astan viimeinen koulupäivä ennen eläkkeelle siirtymistä, siis ihan erityinen päivä. Sen kunniaksi puhalletaan saippuakuplia, toinen toistaan hienompia.
Myös kuva täytyy ottaa ja ikuistaa viimeinen yhteinen hetki, jonka jälkeen opettajan ja oppilaiden tiet erkanevat. Maanantaina luokkaa hillitsee, opettaa ja kuuntelee uusi ihminen.
Ilmassa on kaikkien osapuolten näkökulmasta katsottuna selviä seikkailun merkkejä.
27 vuotta Pellon kouluilla
Viime perjantaina Pellon koululla vietettiin haikeaa, mutta myös iloista läksiäisjuhlaa, kun ”sairaan hyvä opettaja” Asta Valkonen jätti koulupäivät taakseen ja aloitti hieman ristiriitaisin tuntein niin sanotun kolmannen elämänvaiheen.
– Olen ollut 27 vuotta opettajana Pellon eri kouluilla: Saukkoriipillä, Lankojärvellä, Sirkkakoskella, Lempeässä ja kirkonkylällä. Se on auttanut hahmottamaan koko kuntaa ja olen oppinut tuntemaan erilaisia aikuisia, huoltajia, vanhempia, Asta toteaa ja jatkaa samaan hengenvetoon:
– Työtä helpottaa kovasti kun tuntee lapsen perheen, myös mummot ja papat, jotka tuovat esiin erilaisia puolia lapsesta.

...
Koulu on yhteistyötä
Asta toteaa, että opetussuunnitelmia tulee ja menee, mutta opettaja pysyy.
– Opetussuunnitelma on työn selkäranka, mutta tärkeintä on opettajan rooli, koska hän on keskeisessä osassa oppimistapahtumassa. Tietenkin on vaihteluita ja näkemyseroja, mutta tämän uuden opetussuunnitelman filosofia on aika lailla hieno. Toteutustavat vain ovat erilaisia, sillä jokainen opettaja tekee työn omalla, persoonallisella tavallaan.
Uusi opetussuunnitelma korostaa huoltajien osuuttaa entisestään, ja niin pitää Astan mielestä ollakin. Heidän lapsistaanhan on kyse.
– Koulu rakennetaan yhdessä vanhempien kanssa! Vaikka opettajat ovat ammatti-ihmisiä ja tietävät opetussuunnitelman rakenteen, se ei riitä. Yhteistyö vanhempien kanssa on tosi tärkeää. Se valaisee lasta monelta eri kantilta.
– Opettaja ei ole enää pelkästään tiedon jakaja, vaan hänen tehtävänään on ohjata oppilasta oppimaan ja kehittämään taitojaan. Tällainen taito on muun muassa kriittinen tiedonhankinta.
Paitsi opettajalla, myös koulunkäynninohjaajalla on nykyään tärkeä rooli opettajan apuna opetustilanteissa, sillä kaikki oppilaat integroidaan yleisopetuksen ryhmään.
Kiertelyä kylillä
Asta aloitti opettajanuransa Nurmeksessa, mutta Vuotson tytön mieli paloi pohjoiseen, eikä opettajapuoliso Simo Valkosellakaan tainnut olla hampaankolossa mitään sen kummempaa Lappia kohtaan. Kun molemmille löytyi työpaikka Pellosta, ei tarvinnut kuin lähteä.
– Olimme aluksi melkein kymmenen vuotta Sirkkakosken koululla. Siellä on vietetty monet joulujuhlat… Olin siellä kahteen otteeseen, samoin Lempeässä. Välillä tuntui, että ”voi ei, taas minä siirryn toiselle koululle”, mutta ei se loppujen lopuksi ollut niin suuri juttu. Se antoi näkökulmaa Pelloon ja pellolaisiin.
Asta tunnustaa pitäneensä työstään todella paljon, ja uskoo sen kannatelleen häntä vaikeidenkin jaksojen yli.
– Opettajalla pitää olla sekä huumorintajua että tilannetajua, muuten työssä ei jaksa. On myös tärkeää huolehtia omasta kunnostaan liikkumalla.
Johdonmukainen ja aito ihminen
Ennen opettajan työtä pidettiin kutsumusammattaina. Astalle se on ehkä ollutkin sitä, sillä työ on antanut ja opettanut hänelle paljon.
– Opettaja ei voi vetää roolia. Hänen on oltava oma, aito itsensä, muuten työ käy raskaaksi. Lisäksi oppilaat vaistoavat ja huomaavat nopeasti opettajan epäaidon olemuksen ja käytöksen, Asta linjaa.
Tärkeää on sekin, ettei luokassa pelätä, vaan opettajan ja oppilaiden välillä vallitsee luottamus. Myös huumorilla on sijansa: se vapauttaa tunnelmaa ja auttaa monenlaisissa tilanteissa.
– Pelko tukkii suut ja jäykistää opetustilanteen. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö luokassa vallitsisi ryhti ja pedagoginen loogisuus. Opettajan on myös oltava johdonmukainen, sillä se tuo turvaa. Oppilaat eivät joudu jatkuvasti olemaan jännittyneinä ja tarkkana, mitenköhän se opettaja mahtaa tässä tilanteessa reagoida.
Kuntapolitiikka kiinnostaa
Eri kouluilla työskentely näytti Astalle monenlaisia kyliä ja kylien asukkaita. Tästä oli suurta hyötyä, kun Asta lähti mukaan kunnallispolitiikkaan.
– Olin kahdeksan vuotta valtuustossa ja kaksi kautta kunnanhallituksessa. Sain siellä valtavasti oppia siitä, miten kunnallinen päätöksenteko toimii. Jos on kiinnostunut asioista, saa varmasti kaiken tarvitsemansa tiedon, mutta mitään ei tuoda valmiiksi nenän eteen. Pitää olla kiinnostusta ottaa itse selvää.
Pellon kunnan hallintosäännön uudistaminen saa Astalta kiitosta, vaikka kaikki asiat eivät ehkä ole sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla ja virheitäkin on epäilemättä tehty.
– Se ollut todella radikaali muutos, mutta se on myös rohkea teko, johon kaikki kunnat eivät ole uskaltaneet lähteä. Se on tulevaisuutta. Kaikkea valtaa ei pidä tietenkään antaa viranhaltijoille, vaan kuntademokratia täytyy säilyttää. Muutos on kuitenkin ollut niin iso, että kaikki kuntapäättäjät eivät ole ehkä ihan ehtineet mukaan, Asta arvelee.
Kohti kaupungin valoja
Viimeinen ponnistus luokanopettajan ja koulunjohtajan työuralla oli ottaa vastaan sylyksittäin lahjoja, kuunnella vedet silmissä liikuttavia puheita, varta vasten Astalle tehtyä laulua ja ottaa vastaan lämpimiä halauksia. Siitä se sitten lähtee, uusi elämä.
Valkoset eivät jää Pelloon, vaikka ovat aina viihtyneet siellä hyvin ja kunta on ollut heidän mielestään hyvä työnantaja. He eivät myöskään muuta Astan kotikonnuille Vuotsoon eivätkä Simon synnyinsijoille Espooseen. Eläkepäivien koti sijaitsee Oulussa.
Ehkä ei voida pitää ihan varmana sitä, että Oulussa kiehautetaan kävijälle kahvit. Asta ja Simo saattavat nimittäin olla sittenkin Vuotsossa. Tai kesäkodissa Kuhmossa. Tai ihan missä vain koluamassa metsiä, järviä tai vaikka maailman meriä.
He eivät nimittäin ole itse asiassa ollenkaan kaupunki-ihmisiä.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net