Ritva Kivelä haluaa tehdä hyvää

18.1.2018 06:00 Minna Siilasvuo

YLIRANTA – Evakko, köyhän kakara, junantuoma, etelän varis… Pellolainen Ritva Kivelä on kaikkea tätä, mutta ei pahalla tavalla. Näin hän ainakin itse sovittelee sanansa. Sortavalan tytöstä on tullut sydämeltään pellolainen.

– Olen syntynyt Sortavalan maalaiskunnan Rytyn kylässä Jalkasen sukuun. Äitini oli omaa sukuaan Pitkänen, ja olen käynyt molempien sukujen sukukokouksissa. Päädyimme evakkoon Ylöjärvelle, missä isä kuoli lentävään keuhkotautiin samana päivänä kun nuorin siskoni täytti vuoden.

Leskeksi jäätyään äiti elätti perhettä yksin ompelijantöillä, kunnes lapset olivat kyllin vanhoja maailmalle. Ritva suunnitteli itselleen vaatteita ja joutui helposti kinastelemaan niistä äitinsä kanssa.

– Mie vakuutin äidille, ettei sievän vaatteen tekeminen maksa yhtään sen enempää kuin rumankaan. Myöhemmin sekä suunnittelin että ompelin itse omat vaatteeni. Kukkia piti olla paljon!

Lättähatulla pohjoiseen

Ritva lähti kotoaan Tampereelle opiskelemaan kampaamoalaa ja jäi sinne kampaamoon töihin. Tampereella hän tapasi ensimmäisen puolisonsa Tauno Vuorisaran.

– Se oli semmoinen Hollywood-avioliitto. Köyhä tyttö ihastui menestyvään ja varakkaaseen mieheen… Se liitto kesti vain kahdeksan kuukautta. Kun kävin siskoni luona Tukholmassa ja tulin takaisin, huomasin, ettei mies merkitse minulle mitään. Koska olen aina seurannut tunteitani, pakkasin kamppeeni, pistin eron vireille ja muutin Pelloon.

Virallisesti avioliitto kesti vuodesta 1965 vuoteen 1969, mutta jo vuonna 1966 Ritva körötteli matkalaukkuineen lättähatulla Torniosta Pelloon. Hän jäi junasta Jolmanpäässä ja käveli korkeissa koroissa ja valkea hattu päässään kylän läpi kohti omaa yritystään. Hän oli ostaa täräyttänyt Kaarina Arppe-Paasivirran kampaamon Pellosta ja ryhtyi tekemään uraa.

– Siihen aikaan kampaamoissa tehtiin vain hiustenleikkuuta ja sähköpermanentteja, mutta Kaarinan mies oli kehitellyt jonkin tuotteen hiuspohjan hoitoon. Vähitellen hiusten hoitaminen yleistyi ja kampaamoihin tuli Kerastasen hoitotuotteita.

Lapsiperheen arkea ja yritystoimintaa

1960-luvulla Ponnen urheilutalolla tanssittiin ahkerasti. Ritva oli oppinut tanssin ystäväksi jo kotonaan, joten parketti kutsui myös Pellossa. Parketin laidalla hän tutustui myös Teuvo Kivelään, jonka kanssa perusti myöhemmin perheen. Suvi, Satu ja Jaakko syntyivät, ja Kivelöillä elettiin tavallista lapsiperheen arkea.

– Teukalla ja hänen veljellään Sepolla oli yhteinen yritys: Teukalla kultasepänliike ja Sepolla optikkoliike. Vuonna 1984 lopetin oman yritykseni ja menin Kivelään töihin. Siinä taisi käydä niin, että Teukka lähti Saksaan täydennyskoulutukseen ja liikkeeseen tarvittiin apulainen, joka osaa käyttää uutta kassakonetta, Ritva muistelee.

Ritva oli miehensä palkkalistoilla, mutta auttoi tarvittaessa myös optikkoliikkeessä.

– Omasta mielestäni minulla oli silmää valita sankoja ihmisille. Se oli mukavaa hommaa.

Kun kultasepänliike loppui ja sen myötä työ, Ritva kokeili myyjän työtä Rautixilla, mutta jalka ei kestänyt sitä.

Liikunnallisia harrastuksia

Ritvan harrastukset ovat olleet aina liikunnallisia. Ylöjärvellä Ritva kuului voimisteluryhmään, joka kävi myös esiintymässä. Hän vakuuttaa myös tanssineensa aina – jo äiti ja isä tanssivat ilokseen.

– Heidän suosikkikappaleensa oli Sirkkojen tanssi. Muistan myös kun olin itse ensimmäistä kertaa tansseissa Hirvijärven lavalla käytyäni rippikoulun. Näin siellä tytön, jolla oli aivan ihanat silmät, mustalla värillä rajatut. Semmoista mustaa minunkin piti saada...

Kun lapset olivat pieniä, Ritva alkoi käydä kaksi kertaa viikossa jumpassa. Nykyään jumpan osan ovat vieneet tanssikurssit, joilla Ritva käy säännöllisesti. Lisäksi rakas harrastus on vaeltaminen.

– Vaellusvietti on olemassa ja se herää helposti. Olen käynyt Pellon ladun ja polun porukan tai ystäväni kanssa vaelluksilla Suomessa monessa eri paikassa, mutta olen vaeltanut aika paljon muuallakin.

Vaelluksia maailmalla

Perun inkojen kadonnut kaupunki Machu Picchu oli Ritvan vaelluskohteena vuonna 2000. Muutama vuosi sitten Ritva oli lähdössä vaellukselle Montenegroon, kun hän sai eteisvärinän viikkoa ennen matkaa.

– Sain siihen Marevan-kuurin ja lähdin reissuun.

Lisäksi Ritva on kiivennyt Kilimanjarolle ja käynyt kahdesti vaeltamassa Espanjassa Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitillä.

– Sieltä saa diplomin, jos kävelee sata kilometriä. Minä kävelin kolmesataa.

Ritva on käynyt kahteen otteeseen Intiassa, mutta myös Afrikka vetää häntä puoleensa. Hänen serkkunsa oli töissä Mosambikissa ja Ritva kävi tietysti kylässä.

– Rakastuin Afrikkaan ja toivon pääseväni sinne vielä joskus.

Muitakin matkahaaveita on muhimassa mielessä. Malagassa vuonna 2015 uudelleen avattu Caminito del Rey eli kuninkaan polku houkuttelee, mutta ensin pitää vähän säästää.

– Ehkä käyn ensin Ylläksellä, Ritva suunnittelee.

Ei oppi ojaan kaada

Kaikki Ritvan harrastukset eivät ole yhtä liikunnallisia. 1980-luvulla hän innostui opiskelusta.

– Minulla ei ollut aikanaan taloudellisia mahdollisuuksia opiskeluun, mutta jossain vaiheessa sisuunnuin ja päätin tehdä asialle jotakin.

Se ”jotakin” oli kolme approbaturia: sosiaalipolitiikasta, sosiologiasta ja kasvatustieteestä.

– Kun aloitin sosiaalipolitiikan opinnot, tulin ihan pystymetsästä, kansakoulupohjalta, mutta yhtään tenttiä ei ole tarvinnut uusia.

Sen urakan jälkeen Ritvalla on ollut aina työn alla jotakin, vaikka kielten opiskelua. Hän on lukenut venäjää ja nyt espanjaa.

– Tavoitteet eivät ole kauhean korkealla, mutta haluan osata muutaman sanan. Kiittää ainakin.

Lisäksi Ritva lenkkeilee kohta kymmenvuotiaan havannankoira Lulun kanssa, opiskelee yksinlaulua Noemi Lehkosen johdolla, harrastaa puheluiden soittamista kirjailijoille, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen, ja kerää lehdistä myönteisiä uutisia.

Kyllä – toden totta – niitäkin on. Peräti kuusi laatikollista.

Rakkautta ja kiitollisuutta

Hyvien uutisten keräilystä huolimatta maailmassa riittää myös huonoja uutisia. Maanjäristykset, tulvat, kuivuus, mutavyöryt ja kirsikkana kakun päällä ihmisten keskinäiset kähinät, isot ja pienet.

– Tuntuu, että koko maapallo hajoaa. Pello on kuin paratiisi: puhdasta ilmaa ja vettä, Tornionjoki kuin elämän virta. Pellossa tosiaan ”elethään hyvvää elämää” – ainakin minä olen saanut elää sellaista. Soitinkin syksyllä kunnanjohtajalle ja kiitin häntä.

Ritva uskoo, että jokaisella on joskus elämässään köyhä kausi. Sitä tarvitaan, että osaa arvostaa kaikkea sitä, mitä on itse saanut.

– Siksi olen ollut mukana SPR:n ystävätoiminnassa. Kävin Kyllinkeitaalla katsomassa kahta vanhusta, toista kuusi ja toista 12 vuotta. Lisäksi olen ollut tukihenkilönä leikki-ikäiselle tytölle. Minulla on aina ollut sisäinen tarve auttaa, ja nykyään olen aktiivisesti mukana Lions Clubin toiminnassa.

Ritvan mielestä tärkeintä elämässä ovat rakkaus ja kiitollisuus.

– Kun olen itse evakko ja katson noita sota-ajan juttuja, mietin aina, miksi ihmiset ovat niin julmia toisilleen. Maapallo kuuluu kuitenkin kaikille.

– Nykyään ihmisillä on suuri henkinen tarve. Olen itse saanut valtavan paljon filosofi Esa Saarisen seminaareista, ja toivon pääseväni sellaiselle Kreikkaan vielä kerran.

Aina aihetta kiitollisuuteen

Ritva on aina huolehtinut terveydestään, mutta viime vuodet ovat osoittaneet, että tuurikin on tarpeen. Reilut pari vuotta sitten hän sai aivoinfarktin, mutta siitä ei jäänyt jälkiä eikä halvausoireita. Marraskuussa kävi hullummin.

– Olin Pellon Kunnankinossa katsomassa Tuntematonta sotilasta kun aortta repesi. Marja Lanko elvytti minut, ambulanssi tuli nopeasti ja pääsin hoitoon ensin Rovaniemelle ja sieltä Ouluun. Olen syvästi kiitollinen kaikille minua auttaneille. Jos olisin ollut kotona, olisin kuollut.

Omat suunnitelmat eivät aina toteudu, mutta se ei haittaa. Kiitollisuuteen on silti aina syytä.

– Elämästä ei koskaan tiedä. Minäkin olen aina elänyt niin terveellisesti, mutta noita tapahtumia ei ole voinut ennakoida. Hyvä kunto on kuitenkin auttanut toipumaan nopeammin.

Ritvan mielestä kaikista tärkeistä asioista kannattaa olla kiitollinen.

– Lapset ovat elossa ja terveitä, samoin lapsenlapset Julia ja Jessica. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että olen tässä nyt, hereillä ja hengissä!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net