Ystävät tärkeä voimavara Pellosta hyvät juuret maailmalle

19.2.2015 06:01 Pasi Romakkaniemi

Linda Ylisirkka, Mona Feodoroff, Erika Syväniemi ja Elina Tolppi valmistautuvat lähtemään maailmalle.


PELLO – Takana 12 kouluvuotta. Yhdeksän niistä peruskoulussa ja lähes kolme lukiossa. Edessä jatko-opiskelua, muuttoja, työelämä, perheen perustaminen... Mitä jännittävä ja hivenen pelottavaakin tulevaisuus pitää sisällään, siitä ei onneksi kukaan meistä tiedä mitään.
Ystävyys on kuitenkin asia, jonka toivoo jatkossakin kestävän ja pysyvän. Sen tietävät Pellon lukion abiturientit Erika Syväniemi, Elina Tolppi, Mona Feodoroff sekä Linda Ylisirkka.
 Neljän tytön kopla on tuttu näky Pellon koulukeskuksessa. Ja mukava näky onkin, sillä tytöillä tuntuu lähes aina olevan hauskaa keskenään, ainakin naurunkikatuksesta päätellen. Eivätkä tytöt sitä kiistä itsekään.
– Meillä on kivaa keskenämme. Tykkäämme samanlaisista asioista, meillä on samanlainen huumorintaju ja kun ainevalinnatkin lukiossa ovat pitkälti samoja, olemme paljon yhdessä ja viihdymme porukassa, tytöt vakuuttavat.
– Olemme myös vapaa-ajalla paljon tekemisissä toistemme kanssa, mutta nyt kun ylioppilaskirjoitukset ovat käynnistyneet, ei sitä vapaa-aikaa niin paljoa ole.

Opiskelua yhdessä
Yksi tyttöjen yhteinen asia vapaa-ajalla on liikuntaharrastus. Kansalaisopiston liikuntaryhmä kokoaa kaikki yhteen. Tänä vuonna se tarkoittaa Piloxingia, viime vuonna kahvakuulaa.
On ystävyydestä apua myös ylioppilaskirjoituksiin valmistauduttaessa. Elina hallitsee matematiikan salat, ja auttaa muita tyttöja siinä. Monalle ruotsin kieli on tuttu jo Ruotsin Pellossa olevan asuinpaikankin ansiosta, joten toisessa kotimaisessa kielessä on hänen taitonsa muiden tukena. Psykologia on kaikille yhteinen oppiaine ja kiinnostuksen kohde, joten sitä voi lukea vaikka koko porukka yhdessä.

Hyvät muistot
Lukio oli paikka, joka hitsasi tyttöporukan yhteinäiseksi. Alakoulun aikaan se ei olisi ollut mahdollista jo eri asuinpaikkojen ja koulujenkaan takia. Millaisia ovat tyttöjen muistot peruskoulun ajalta? Millaisen jäljen on jättänyt maailmallakin ylistystä saanut suomalainen peruskoulu, jossa tutkimusten mukaan kyllä opitaan, mutta ei viihdytä?
– Muistot ovat pelkästään hyviä – tai sitten vain ne ovat jääneet mieleen, Lempeän koulussa kuusi ensmmäistä kouluvuottaan viettänyt Elina nauraa.
– Opettaja oli parasta. Valkosen Simo oli jämerä, mutta samalla rento ja hauska opettaja, Lankojärven koulun käynyt Linda muistelee.
Kieli- ja kulttuurikoulussa
Erika Syväniemen ja Mona Feodoroffin alakouluaika oli valtakunnankin mittarilla poikkeava: tytöt kävivät neljä ensimmäistä vuottaan Suomen ja Ruotsin yhteistä Pellon kieli- ja kulttuuri-koulua, jonka oppilaat koostuivat kahdesta eri maasta.
– Ne olivat mukavia aikoja. Teimme paljon retkiä erilaisiin kohteisiin. Suomessa oltiin enemmän yhdessä luokassa, mutta ei sekään kyllä tylsää ollut. Suomen isommassa koulussa olo tuntui jännittävämmältä, Erika ja Mona kertovat.
Kielikouluaikaista opettajaansa Riitta Tirriä tytöt muistavat erityisen lämpimästi.
– Yhtenä laskiaistiistaina Riitta vei meidät kotiinsa. Laskimme koko luokka pulkkamäkeä Riitan kodin kohdalla jokitörmässä ja sen jälkeen söimme laskiaispullia Riitan kotona!
Kieli- ja kulttuurikoulu loppui, kun tytöt siirtyivät viidennelle luokalle. Koulunkäynti siirtyi Suomen kivikoululle ja sinne Monakin tuli perässä vuotta myöhemmin. Syynä olivat kaverit, mutta suomalainen koulu tuntui muutenkin luonnollisemmalta.
Esiintyminen pelottavaa
Yläkoulussa, seitsemännellä luokalla neljän tytön tiet kohtasivat ensimmäisen kerran. Kaikilla olivat kuitenkin omat kaverinsa, eikä neljän tytöt koplasta voinut vielä silloin puhua. Linda tunsi itsensä seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla ajoittain jopa yksinäiseksi, mitä on vaikea uskoa iloisesta ja sosiaalisesta tytöstä.
– En kokenut kuuluvani siellä oikein mihinkään ryhmään. Vasta yhdeksännellä luokalla aloin löytää kavereita.
Mutta tylsästä ja kuivasta koulusta ei kenelläkään ole muistoja tältäkään ajalta.
– Luokkaretki Vuokattiin oli aivan mahtava! Yhdessä luokan kanssa touhutut asiat olivat yleensäkin niitä parhaita asioita.
Raija Ekonojan nimi vilahtelee yläkoulun myönteisissä muistoissa: Raijan kommentti siitä, kuinka vaikea on uskoa että tytöt nyt jättävät koulun, on tarttunut mieleen.
Jotakin pelottavaakin liittyy yläkoulumuistoihin. Esiintymiset luokan edessä aiheuttivat paineita varsinkin alussa. Olivathan monet luokkakaverit ja opettajat vielä silloin outoja.
Tietysti lukioon
Peruskoulun jälkeen oli tehtävä valinta ammattikoulun ja lukion välillä. Lindaa lukuunottamatta oli lukio jokaiselle heti itsestäänselvyys.
– Yritin keksiä kaikkia mahdollisia ammatteja, joihin lähtisin opiskelemaan, etten päätyisi lukioon, mutta onneksi en keksinyt. Lukio on ollut parasta kouluaikaa ja mennyt hirmunopeasti! Linda vakuuttaa.
Samaa sanovat muutkin tytöt. Toki töitä on joutunut tekemään enemmän kuin ennen, mutta kun jokaisella on sama tilanne, on sekin koettu yhdistäväksi asiaksi. Kaverisuhteita on vain syventänyt sekin, että nyt mukaan on tullut muitakin yhteisiä asioita koulun ulkopuolelta: Autokoulun ja ennen kaikkea pelottavan insinööriajon kävi jokainen nelikosta toisten tukemana.
Tulevaisuus selkiytynyt
Abikonvajärjestelyt ja Wanhojen tanssit opettivat omalla tavallaan yhteistoimintaan ja toisten huomioon ottamiseen.
Stressikin kuuluu lukioon, sen kaikki myöntävät.
– Koko ajan on mielessä, että jatko-opiskelua ajatellen tämä aika ja menestys koulussa ovat ratkaisevan tärkeitä.
– Paineista ja työmäärästä huolimatta lukion yksi hyvä puoli on kuitenkin siinä, että nyt tietää mitä tulevaisuudelta haluaa. Yläkoulussa oli vielä täysin hukassa jatkon suhteen, mutta nyt ajatukset ovat selkiytyneet.
Pieni kaunista
Pienten lukioiden tulevaisuus on puhuttanut ihmisiä paljon. Jokaisella tytöllä on tuttuja isoissakin kouluissa, mutta tämä nelikko vannoo pienen koulun nimeen.
– Täällä kaikki, niin oppilaat kuin opettajatkin tuntevat toisensa. Oppilaat eivät ole massaa vaan yksilöitä, joita koetetaan kaikin tavoin kannustaa eteenpäin opiskelussa.
– Toki siinä, että kaikki tuntee kaikki ja vielä vanhemmat ja sisaruksetkin, on joskus varjopuoliakin, mutta kyllä pieni tässä asiassa on kaunista!
Some yhdistää
Tällä hetkellä tytöt valmistautuvat kukin tahoillaan jäljellä oleviin ylioppilaskirjoituksiin. Tavallisesti kokoontuminen yhteen onnistuu vain viikonloppuisin, mutta ei hätää: Some liimaa tytöt yhteen 24/7, ja kaikki myöntävät olevansa vahvasti koukussa someenen.
– Oikeastaan kännykkä pitäisi kätkeä tai ainakin pitää äänettömänä silloin kun lukee, mutta kun sitä tulee vilkaistua vähän väliä!
– Ja kun kukaan ei laita viestiä silloin kun olisi aikaa lukea ja vastailla niihin, mutta silloin kyllä kun pitäisi yrittää opiskella...
Opiskelemaan maailmalle
Entä sitten kun kirjoitukset ovat vihdoin ohi? Kesätyöt kuuluvat jokaisen suunnitelmiin, mutta miksi alkaa isona?
Ehkä tyttöjen yhteenkuuluvuudesta kertoo sekin, että kasvatustieteiden ja psykologian opinnot vilahtelevat jokaisen suunnitelmissa. Paitsi Lindan.
– Hain jo tammikuussa Helsinkiin teatterikorkeakouluun, mutta en ole vielä saanut tietoa pääsykokeisiin pääsemisestä. Jos en nyt onnistu, pyrin Kauniaisissa olevaan opistoon, missä voin valmistautua seuraavan vuoden hakuun.
Ystävyys säilyy
Jos ja toivon mukaan kun tytöt ensi syksynä hajaantuvat maailmalle, katkeaa nelikon yhdessäolo. Ehkä se, mutta ei ystävyys, vannovat tytöt.
– Pidetään yhteyttä vaikka väkisin! Jouluna, pääsisäisenä, jokkis-ajojen aikaan... Silloin kuitenkin kokoonnumme Pelloon ja yhteen, tytöt vakuuttavat.
– Tai mistä sen tietää, vaikka vielä viiden vuoden kuluttua olisimme kaikki edelleen täällä.
Ensi syksy jännittää ja hieman pelottaakin, sen kaikki myöntävät. Kun tähän asti on aina tiennyt seuraavan viikon ja kuukauden ohjelman, onkin nyt edessä suuri tuntemattomuus.
– Parasta tähän asti ovat kuitenkin olleet kaverit ja Pello. Niillä eväillä maailmalle!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net