Yhdistystoiminta on Rauha Turuselle henki ja elämä

11.6.2015 06:01 Minna Siilasvuo

Rauha Turunen viihtyy myös pihahommissa, mutta kukkapenkissä kasvavat lähinnä monivuotiset kasvit kuten maariantuoksuheinä. Kaikkein mieluisinta on tulen kanssa kiisaaminen. ”Aina pitää paistaa lättyjä!”

HAAPAKOSKI – Hiljat eivät ole kuulemma hiljaisia, mutta eivätpä taida olla Rauhatkaan kovin rauhallisia. Ainakin Rauha Turunen on varsinainen ikiliikkuja, joka on mukana monessa ja yllyttää toisetkin touhuamaan.
– Rauha on semmoinen tyttö, ettei tarvitse potkia takamuksille. Hän innostuu monenlaisista asioista ja innostaa meidät laiskemmatkin mukaan, Etelä-Portimojärven kyläyhdistyksen puuhamiehet ja -naiset väittävät.
He tietävät mistä puhuvat, sillä Rauha on kyläyhdistyksen puheenjohtaja. Ja Sydänyhdistyksen. Ja Luomalan metsäautotien. Puheenjohtajuuksien lisäksi hän hoitaa metsästysseura Kekon Erän rahastonhoitajan tehtävää ja on kunnanvaltuuston, kunnanhallituksen, teknisen lautakunnan ja kirkkovaltuuston jäsen.
Iltaisin Rauha harrastaa yhdistystoimintaa ja hoitaa miehensä Urmas Turusen konepajayrityksen kirjanpitoon tarvittavat paperihommat. Päivisin hän käy ”oikeissa” töissä Lakkapään rautakaupassa.

Piipahdus Polvijärvelle
Rauha on asunut koko ikänsä Ylitorniolla – ihan Etelä-Portimojärven tuntumassa – lukuun ottamatta runsaan vuoden mittaista jaksoa, jonka hän vietti Polvijärvellä.
– Sain siellä heti töitä K-marketista, jossa vastasin lihatiskistä ja hevi-osastosta. Illat siivosin K- ja S-marketteja. Urmas oli silloin töissä Saudi-Arabiassa.
Rauha ei ihan ehtinyt perustaa kyläyhdistystä Polvijärvelle, vaikka vähältä piti. Urmas, joka oli ollut ikänsä reissutöissä, oli kyllästynyt matkustamiseen ja halusi asettua paikoilleen. Haaveissa oli oman konepajan perustaminen.

– Kyselimme Ylitornion kunnalta sopivaa tilaa, mutta kaikki olivat liian matalia. Sitten mie muistin vanhan tiilitehtaan, jossa olin joskus käynyt sisällä. Se osoittautui sopivaksi, Rauha kertoo.
Turuset muuttivat Haapakosken vanhan tiilitehtaan yläkertaan ja Urmas aloitti konepajayrityksen alakerran tehdassalissa. Töitä on riittänyt. Rauha itse sai töitä Lakkapäältä.
– Aluksi rakennus oli meillä vuokralla, mutta sitten ostimme sen omaksi. Tontti ei ole suurensuuri, mutta Tornionlaakson Sähkö Oy antaa meidän pitää pihaa ympäröiviä maita kunnossa.

Yhdistystoiminta kodin peruja
Yhdistystoiminta on Rauhalle henki ja elämä. Kiinnostuksen juuret ovat lapsuuskodissa, jossa vanhemmat Hilja ja Niilo Orava avasivat kotinsa tupailloille, työväenaatteelle ja näytelmäharrastukselle.
– Isä oli SKDL:n Etelä-Portimojärven osaston rahastonhoitaja ja sihteeri, semmoinen kirjoitusihminen. Minä kuljin pienestä asti hänen kanssaan tupailloissa ja kokouksissa. Oli aina ihmisiä, porinaa, innostusta, lankojen vetämistä...
Rauhan kotona kävi paljon väkeä ja ihmisten kanssa oltiin tekemisissä myös kodin ulkopuolella. Rauha kävi kuoroissa ja pioneereissa, isä puolestaan oli mukana näytelmäkerhossa.
– Isä oli hiljainen ihminen, joka ei koskaan rähissyt. Hän teki valtavasti pyyteetöntä työtä yhdistysten hyväksi. Vanhassa kodissani on vieläkin laatikkokaupalla isän papereita, jotka haluan käydä läpi – varmaan heti kun pääsen eläkkeelle.

Arvostusta työlle
Jos isä harrasti yhdistystoimintaa, piti äiti kodin ojennuksessa ja toivotti tulijat tervetulleiksi.
– Kotona opin tekemään työtä ja arvostamaan sitä. Olen opettanut omillekin lapsilleni, ettei mitään saa ilmaiseksi. Kuopus Senni keräsi itse skootterirahat ja me maksoimme mopokortin.
Kahdeksasluokkalaisen Sennin lisäksi Rauhalla on kolme aikuista poikaa.
– Kun vanhin poikani Timo oli viidentoista ja haikaili panoksia haulikkoonsa, mie sanoin että otetaanpa ämpärit ja mennään metsään hakemaan panosrahat. Niin me poimimme marjoja ja myimme ne Lahden Joukolle. Timo sai panokset ostetuksi omilla tienesteillään, Rauha muistelee.
Hän toteaa olevansa onnellinen siitä, että pojat ovat oppineet tekemään töitä ja myös löytäneet niitä. Jokainen heistä on löytänyt tavalla tai toisella paikkansa elämässä.
Pauli ja Voitto ovat töissä Pekkaniska Oy:lla ja asuvat Helsingissä, mutta Timo on ollut vuosikaudet YBT:llä ja asuu reippaan kävelymatkan päässä Etelä-Portimojärvellä.

Yhdistyksistä elämäntapa
Yhdistystoiminta on elämäntapa, josta ei pääse erilleen vaikka joskus haluaisikin. Toisinaan Rauha suunnittelee heittävänsä pois työläimmät tehtävät, mutta eihän siitä mitään tule. Veri vetää yhdistysten pariin.
– Emmie pysty heittämään näitä hommia pois! Rauha puuskahtaa.
No, nythän harrastuksista pitää tietysti nauttia kun lapset ovat jo omatoimisia. Aina asiat eivät ole olleet niin.
– Kun lapset olivat pieniä, mie en ehtinyt kuin laittaa ruokaa ja siivota, laittaa ruokaa ja siivota. Nyt ei ole enää niin nuukaa, vaikka tykkään kyllä edelleenkin siivota kun vain kerkeän. Tykkään myös siitä, että on siistiä.

Hulluja ajatuksia
Rauha tunnustaa, että hänelle tulee usein mieleen hulluja ajatuksia, joita tohtii tuskin sanoa ääneen. Siinä käy nimittäin helposti niin, että ne ajatukset joutuu toteuttamaan, oli aikaa tai ei. Sen verran ideat tahtovat jäädä vaivaamaan.
– Sydänyhdistyksellä ja Eläkeliitolla on parhaillaan meneillään yhteistyön vuosi. Niinpä me olemme vähän suunnitelleet, että järjestäisimme syksyllä Eläkeliiton Ylitornion yhdistyksen kanssa urheilukentällä yhteisen liikuntatapahtuman, Rauha kertoo.
Tapahtuman suunnittelu on vielä alkutekijöissään, mutta ajatus innostaa myös Eläkeliiton Ylitornion yhdistyksen puheenjohtaja Ossi Huhtasta.
– Olemme miettineet, saisimmeko innostetuksi mukaan muitakin terveyskysymyksiin liittyviä yhdistyksiä kuten vaikkapa Reumayhdistystä. Olisi mahtavaa, jos saataisiin kokoon iso porukka liikkumaan ja tekemään yhteistyötä terveyden hyväksi, Rauha innostuu.

Sydämellisiä tekoja
Sydänyhdistyksellä on mielessään muutakin kuin liikuntatapahtuman järjestäminen.
– Teimme Sydänyhdistyksessä kunnalle esityksen, että kun Ainiovaaran koulu valmistuu, siellä ruvettaisiin tarjoamaan lapsille sydänystävällistä ruokaa. Suomessa on muutamia kouluja, joissa on tehty sellainen päätös. Ellei sitä voi toteuttaa ympäri lukuvuoden, voitaisiin tehdä se ainakin sydänviikolla, Rauha suunnittelee.
Rauhan mielestä sydänpotilaat ovat Ylitorniolla vähän heitteillä, sillä terveyskeskuksessa ei ole nimettyä sydänhoitajaa.
Rauhalla itsellään on muuten ihan hyvä sydän. Monessakin mielessä.
– Päädyin mukaan Sydänyhdistyksen toimintaan kun edellinen rahastonhoitaja pyysi minua rahastonhoitajaksi. Mie aloin ja kohta minua tahdottiin puheenjohtajaksi. Aloin siihenkin, koska Sydänyhdistyksessä on aika iäkkäitä ihmisiä ja puheenjohtajaa oli aina vaikea saada, Rauha kertoo.

Toimintarahat kokoon työllä
Rauha on mukana Etelä-Portimojärven kyläyhdistyksen edustajana kyläyhdistysten yhteistyöelimessä, Ylitornion Kyläpuulaakissa. Itse asiassa hän oli Kyläpuulaakin uuden heräämisen jälkeen sen ensimmäinen puheenjohtaja.
– En ole koskaan ollut sitä mieltä, että kunnan pitäisi olla aina maksumiehenä. Jos yhdistys ei toimi, sille ei tarvitse antaa rahaa. Yhdistyksen pitää toimia itse, Rauha toteaa tiukasti.
Etelä-Portimojärven kyläyhdistyksen vaatimattomat rahavirrat syntyvät pienistä puroista. Jokainen killinki kerätään tarkasti talteen.
– Meillä on kylätalossa vuokralaisena ryhmäperhepäiväkoti. Joka keskiviikko meillä järjestetään kyläyhdistyksen karaokeilta, jossa myydään kahvia ja talkoilla leivottua pullaa. Vaikka ne tuottavat vain vähän, niillä maksetaan kuitenkin talon sähköt, Rauha muistuttaa.

Talkoita kunnalle
Tänä kesänä kyläyhdistys aikoo talkoilla uudet maalit kunnan rivitalon seiniin. Kunta on luvannut kustantaa maalit. Samalla vaivalla maalataan rivitalon varastokopit ja jätekatos. Kun kerran töihin aletaan, oikaistaan myös lipputanko. Yhteisestä omaisuudesta täytyy nimittäin huolehtia.
Viime sunnuntaina Etelä-Portimojärven kyläyhdistys järjesti 17. kerran vetouistelukilpailut Portimojärvellä. Mukana oli 22 venekuntaa.
– Mietin, että on se villiä, kun mukana ei ole yhtään naisvenekuntaa. Mitenkähän naiset saisi houkuteltua uistelemaan? Rauha pohtii.
Kun 20 uistelukisakesää tulee täyteen, pitää kyläyhdistyksen tietysti järjestää vähän isommat kekkerit. Nyt on kuitenkin aika ryhtyä suunnittelemaan täydellä teholla syksyn venetsialaisia.
– Olisi mukava saada suunnitteluun mukaan uusia ajatuksia nuorilta. Minulla itselläni ovat koko ajan samat vanhat ajatukset mielessä, Rauha toteaa.

Seuraavaksi opiskelemaan?
Turusen perheessä on joka ikinen päivä keskustelunaiheena jokin yhdistysasia, mutta on elämässä muutakin. Syksyn tullen Rauha pyyhältää marjaan.
– En syö itse kovin paljon marjoja, mutta poimin toisille. Moni vanha ihminen pyytää poimimaan, kun ei enää itse jaksa tai pääse. Metsässä kävellessä tulee sitten se kunto, jolla pärjään talven. Nyt alan kyllä olla siinä iässä, että kunnosta pitäisi huolehtia muutenkin.
Koska Rauhalla on luja usko siihen, että työn ja harrastusten lomaan voisi mahduttaa vielä jotakin, hän miettii, mitä voisi ryhtyä opiskelemaan.
– Tähän asti olen opiskellut lukion jälkeen vain kaupan alaa: olen opiskellut työn ohessa markkinoinnin merkonomiksi ja yrityshallinnon kauppateknikoksi. Nyt voisin miettiä muitakin vaihtoehtoja. Miltä sosionomi kuulostaisi?
Ihan hyvältä.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net