Yhdessä tekeminen on Maija-Liisa Pakisjärven juttu

18.6.2015 06:01 Pasi Romakkaniemi

Kissat ovat Maija-Liisalle mieluisia lemmikkejä. Supe-kissa kuten karhuveistoksetkin ovat Maija-Liisan 50-vuotislahjoja. Täytyyhän Karhunkurun talosta karhujakin löytyä.

ORAJÄRVI – ”Kun asioihin tarttuu kiinni ja tutustuu niihin, alkavat ne monesti kiinnostaa yhä enemmän ja sen jälkeen ne palkitsevatkin itse itsensä. Varsinkin kun ei tarvitse tehdä yksin, vaan toisten kanssa.”
Näin vastaa orajärveläinen Maija-Liisa Pakisjärvi, kun ihmettelen mistä hän löytää aikaa ja energiaa kaikkiin luottamustoimiin ja harrastuksiin. Orajärvellä Karhunkurussa syntynyt Maija-Liisa tuntuu tosiaan olevan mukana kaikissa mahdollisissa järjestötoiminnoissa, vaikka itse vähätteleekin aktiivisuuttaan.
– Ajanpuute aiheuttaa kieltämättä joskus vähän ongelmia, mutta onneksi päivät eivät ole päällekkäin vaan peräkkäin, Maija-Liisa hymyilee.

Veteraanityö tärkeää
Yleensä ihmisellä on jokin muita suurempi mielenkiinnon kohde, mutta Maija-Liisa ei osaa nimetä sellaista. Tai ehkä sittenkin veteraanityö.
– Lähdin siihen mukaan, koska 90-vuotias appiukkoni kuuluu sotaveteraaneihin ja asia koskettaa siten minuakin läheltä. Veteraanit eivät aikoinaan saaneet heille kuuluvaa arvostusta. Onneksi voimme nyt osoittaa vielä jäljellä oleville veteraaneille, kuinka tärkeä heidän uhrauksensa aikoinaan oli. 
– En voi aina ymmärtää ihmisiä, jotka arvostelevat esimerkiksi sotaveteraanikeräystä sanomalla, että veteraanijärjestö on jo nyt varakas omistamalla kiinteistöjä. Eivät meidän veteraanimme  hyödy mitenkään sellaisesta omaisuudesta tällä hetkellä. Keräystuotto sen sijaan käytetään suoraan paikallisten veteraanien elämän helpottamiseksi. 

Harvinainen pappi
Alkusysäyksen veteraanitoimintaan Maija-Liisalle antoi Eero Ylitalo, joka on  Pellon rintamaveteraanien puheenjohtaja. Kun Ylitalo itse on kuitenkin Kyyjärvellä saakka, saa sihteerinä toimiva Maija-Liisa paljon vastuuta. Onneksi mukana on rovasti Paavo Korteniemi, jonka kanssa hommat toimivat juohevasti.
Korteniemeen Maija-Liisalla on muukin sidos, jollaista ei montaa Suomesta löytyne:
– Paavo on siunannut haudan lepoon lähiomaisiani viidestä eri sukupolvesta, mummosta sisaren lapsenlapseen asti. Vastaavia pappeja ei Suomessa taida montaa olla!

Maailmalle Turtolaan
Maija-Liisan juuret ovat vahvasti Pellossa. Kotipaikka Karhunkuru on ollut niin tärkeä, että ”maailmalle” lähtökin tarkoitti vain muuttoa Seppo-miehen kotikylään Turtolaan, missä vierähti 17 vuotta. Siellä talo sai seisoa viikot tyhjillään, kun Maija-Liisa oli Rovaniemellä töissä, Seppo Norjassa muuraamassa ja Janne-poika ammattikoulussa. 
– Totesimme, että meidän on sama muuttaa Karhunkuruun, kun täällä asuva isäni ja hänen äitinsä tarvitsivat jo ikänsä vuoksi apua. 
Maija-Liisan isänäiti ei sitten asunutkaan talossa kuin muutaman viikon, ennen kuin muutti vanhainkotiin Kyllinkeitaalle. Silmäsairaus oli sokeuttanut lähes 97-vuotiaan vanhuksen, ja kun näkökyvyn menetys rajoitti suuresti elämää, mummo nukkui pois.
– Luulen, että mummo vain päätti kuolla pois, ei hän mihinkään sairauteen kuollut. Hänen sanojensa mukaan sokeutumisen jälkeen elämä ei enää ollut hauskaa.
Maija-Liisan isä oli kuollut puolta vuotta aiemmin.
Vaikka mummo elikin noin korkeaan ikään asti, on elämän rajallisuus tullut Maija-Liisalle tutuksi. 
– Äitini sekä kaksi sisartani ovat kaikki kuolleet alle 60 vuoden ikäisinä, joten olen nyt itse lähtölistan kärjessä. Päätin aikoinaan, että pidän 60-vuotisjuhlat, jos niin vanhaksi elän. Viime kesänä sain järjestää juhlat. 

Siivouksen ammattilainen
Ylioppilastutkinnon ja parinkymmenen vuoden työelämän jälkeen Maija-Liisa suoritti aikuisiällä siivousteknikon tutkinnon Rovaniemellä ja kymmenkunta vuotta myöhemmin myynnin ammattitutkinnon.Työura onkin liittynyt enemmän tai vähemmän siivoukseen. Kuusi vuotta vierähti yrittäjänä Maarit-siskon kanssa omassa siivousfirmassa ja pari talvea laitossiivoojakurssin opettajana.
Vuonna 2009 ISS irtisanoi Maija-Liisan tuotannollisista ja taloudellisista syistä, mutta vieläkin hän tekee toisinaan osuuskunnan kautta siivoustyön mitoituksia ja toteaa sen olevan hänen alansa.

Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja
Pellolaismetsästäjille Maija-Liisa on tuttu nimi, sillä kolme vuotta sitten hänet valittiin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajaksi. Tässä ajassa niin toiminnanohjaajan tehtävät kuin yhdistyksen seurat ja jäsenetkin ovat tulleet tutuiksi.
– Työ riistanhoitoyhdistyksessä on ollut hauskaa hommaa. Seurojen tai ihmisten välillä ei ole ollut ristiriitoja. Kaikki yhteydenotot ovat olleet asiallisia, vaikka tätä joskus kuvailtiin kusitolpan hommaksi.
– Asioista tiedottaminen on tärkeää, jotta seurat tietävät mitä tapahtuu ja missä mennään. Olemme panostaneet nettisivuihin ja niiden kautta tiedottamiseen ja varmaan onnistuneetkin siinä.

Sattumalta hirviporukkaan
Työ riistanhoitoyhdistyksessä ei onnistuisi, tai olisi ainakin paljon vaikeampaa, jos ei itse metsästäisi. Maija-Liisa tuli metsästysharrastukseen mukaan sattuman kautta.
– Olin tenttinyt metsästyskortin jo vuonna 1988, mutta aloin metsästää aktiivisesti vasta 2000. Janne kuului Turtolan hirviporukkaan, mutta sinä syksynä hänelle tulikin lähtö Libanoniin, YK-rauhanturvajoukkoihin. Kun kaikki luvat ja muut maksut oli suoritettu, esitin että jos minä tulen tuuraamaan Jannea.
– Se sopi porukalle. Seuraavana syksynä siirryin kotikylän seuraan, Jai-Erään ja samalla sen sihteeriksi. Hirvenpyynti on siitä lähtien kuulunut ohjelmaan joka syksy.
Kolme hirveä kaatanut Maija-Liisa vakuuttaa, että metsästys, hirvenmetsästyskin, sopii hyvin myös naisen harrastukseksi.
– Passissaolo opettaa kärsivällisyyttä, kun kaksikin tuntia on vain seisottava hiljaa paikallaan. Samalla voi seurata luonnon tapahtumia aivan eri tavalla kuin muutoin.
– Tietysti se vaatii vähän luonnetta, sillä onhan kyse myös tappamisesta. Äitinä ei joskus voi välttyä säälintunteelta, kun emältä ammutaan sen vasa. Eläimiä ei kuitenkaan pidä inhimillistää Walt Disneyn piirrettyjen filmien tapaan.
– Ruumiillista rasitustakaan ei tarvitse pelätä entisaikojen malliin, kun mönkijät ovat käytössä hirven hakemiseen metsästä.

Musiikkiklubin puheenjohtaja
Jos Ylitalon Eero vei Maija-Liisan veteraanitoimintaan, saa naapurin Ylitalon veljessarjaa syyttää toisestakin asiasta: Maija-Liisa kuuluu Tornionlaakson Musiikkiklubiin ja on toiminut sen puheenjohtajana vuodesta 2007 lähtien. Ja Tornionlaakson Musiikkiklubiinhan on ehdottomasti liitettävä Sääskisafari.
– Vuodesta 2004 saakka olemme Sepon kanssa kiertäneet Sääskisafarin mukana ja se se vasta hauskaa hommaa on!
– Kesän kiertueen suunnittelu alkaa jo edellisenä talvena. Noin viikon kestävällä kiertueella elämme sellaista sirkuselämää.

Kiertävä sirkus
Paikkakunnalle saavuttaessa pystytetään lava, soitetaan tanssit, kasataan niiden jälkeen lava ja suunnataan lyhyiden yöunien jälkeen uudelle paikkakunnalle.
Huoltoporukaltakin kiertue vaatii Maija-Liisan mukaan paljon. Safarin mukana kulkeekin lähes sadan hengen joukko, jossa riittää tehtävää laidasta laitaan. Seppo on aitavastaava ja itseään Maija-Liisa kuvailee yleismies Jantuseksi, joka huolehtii lipunmyynnistä, laatii työvuorolistoja ja huolehtii kaikesta mahdollisesta.
Nälkä ei saa reissussa kiusata. Mukana kulkee oma soppa-auto, jossa on täydellinen keittiö.
– Se on raskasta, mutta jokin siinä kiertävässä sirkuksessa kiehtoo, saa aina lähtemään. 

Lukemista ja karaokea
Kaikkien muiden touhujen lisäksi ehtii Maija-Liisa osallistua myös seurakuntatyöhön. Sellainen tilanne oli takavuosina, että kun Maija-Liisa itse istui kirkkovaltuustossa, oli hänen äitinsä kirkkoneuvoston jäsen.
Jos puuhanaiselle jää vapaa-aikaa, se kuluu kirjojen ääressä. Lukemisen suhteen hän kuvailee olevansa kaikkiruokainen. Käsissä viihtyvät niin dekkarit kuin elämänkerratkin.
Jos musiikkiklubin toimintaan hakee jotakin linkkiä, voisi karaoken laulaminen olla sellainen. 
– Laulelen karaokea omaksi iloksi ja kissojen kauhuksi. Meidän piti siirtää karaokelaitteet pihalla olevaan mökkiin, kun kissat karsivat  talossa kauhuissaan yläkertaan kun väänsin karaokelaitteet päälle!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net