Vuoden Nordisti Anitta Kreivi: Elämä on ollut mukavaa

20.4.2017 06:00 Kaisu Määttä

”Luetun ymmärtäminen mulla on hyvä, koska tapa lukea on kehittynyt tulkin työssä. Pää käskee ymmärtämään, että voin kääntää”, Anitta Kreivi sanoo.


YLITORNIO – Pohjoismaista yhteistyötä tekevän Pohjola-Nordenin Norbottenin alue valitsi ylitorniolaisen Anitta Kreivin muutama viikko sitten Vuoden Nordistiksi. Pohjola-Norden on vuonna 1924 Suomeen perustettu järjestö, jonka päätehtävänä on pohjoismaisen yhteistyön edistäminen ja sen tunnetuksi tekeminen Suomessa. Kansalliset Norden-yhdistykset perustettiin jo 1919 Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan ja vuonna 1922 Islantiin.
– Ensin ajattelin, että mitä hulluja, minutko valittiin, Anitta Kreivi kertoo nauraen.
– Sitten kun asiaa mietin, totesin, että miehän olen tehnyt Ruotsi–Suomi-yhteistyötä ja edistänyt sitä oikeastaan aina. Olen tehnyt teatteria molemmissa maissa, laulanut molemmissa maissa, ollut ikäni töissä Nordissa ja asunut Suomessa, jos väliin Ruotsissakin, niin että loppujen lopuksi – eihän se niin väärin mennytkään.
Anitta kertoo, että nyt on menossa 38. vuosi Nordissa, jossa hän on jo virkaiältään vanhin työntekijä. Talon johtajakin on ehtinyt vaihtua monta kertaa Anittan työuran aikana.
– Minut palkattiin sinne kielenkääntäjäksi 1970-luvun lopulla. Kymmenen vuotta käänsin koulutusmateriaalit ja muut aineistot Nordille, sitten työtä alettiin ostaa käännöstoimistolta. Teen kyllä käännöstöitä edelleenkin, mutta en päätoimisesti.
Nykyään Anittan tehtävänimike on kansainvälisyyskoordinaattori, mitä tehtävää hän on hoitanut jo 15 vuotta.
– Sitä ennen olin johdon sihteerinä, kirjoitin tarjouksia ja pöytäkirjoja ynnä muuta, tein hallinnollista työtä, Anitta sanoo.
Hän sanoo pitäneensä työstään Nordissa, jossa hän on työn ohessa myös opiskellut 90 opintoviikkoa.
– Aina kun on kysytty, kuka alkaa uuteen työtehtävään, olen ollut valmis. Se on ollut mielenkiintoista aina, enkä ole kyllästynyt työntekoon.
Eläkkeelle hän aikoo kuitenkin jäädä nyt tulevana kesänä, sillä ”arpa kohtalon on aina arvaamaton…”

Sielunkumppani rinnalla
Anitta hymyilee onnellisena. Kohtalon arpa on tuonut loppuelämäksi rinnalle kumppanin, jonka kanssa Anitta on avioitunut. Puoliso, Seppo Keränen, on kotoisin Kempeleestä, jossa asuu ja jonne Anittakin muuttaa, kunhan pääsee eläkkeelle.
– Tapasimme Sepon kanssa Ylläksellä vuosia sitten. Se oli ensin pitkän aikaa ystävyyttä, mutta kappas vaan – tunne kehittyi rakkaudeksi. Kun oppii tuntemaan ihmisen ja arvomaailmat kohtaavat, voi huomata, että toinen on oikeasti sielunkumppanisi...
– Meillä ei sanonut ”klik” niin kuin Kallella ja Silvialla, vaan rakkaus kehittyi ystävyydestä. Mutta se on ihan mahtavaa, että vielä vanhoilla päivillään löytää tuollaisen sielunkumppanin, jonka kanssa uskaltaa jopa naimisiin! Anitta iloitsee.
Ensimmäinen avioliitto päättyi eroon 30 vuotta sitten. Liitosta syntyneet kaksi ihanaa tytärtä, Hanni ja Petra, hoidettiin kuitenkin yhteistuumin lasten isän kanssa, niin että tyttäret saivat pitää molemmat vanhempansa.
– Hanni syntyi samana päivänä, kun Mieto hävisi Wassbergille sen sadasosasekunnin. Synnytyslääkäri oli mies ja hän oli katsonut hiihdon samaten kuin mieheni, ja kun he tulivat minua katsomaan, he puhuivat vain siitä hiihdosta, Anitta kertoo nauraen.
– Tapasin Mietaan sitten vuosia myöhemmin ja kerroin hänelle, että pilasit mokoma minun tähtihetkeni. Hän halasi ja kysyi, että sovitaanko kuitenkin nyt.
Anittalla on nyt jo kolme lastenlasta. Oulussa asuvalla Hannilla on seitsenvuotias Helvi ja kuusivuotias Eedit, ja Sodankylässä asuvalla Petralla yksivuotias Iisak.
– Kun ikää tulee, niin on ihanaa, että saan antaa nyt aikaa lastenlapsille, Anitta tuumaa.
Kieliä ja teatteria
Anitta opiskeli kielenkääntäjäksi ja tulkiksi Kouvolan Kieli-instituutissa, ja valmistuttuaan hän oli aivan varma, että hänen pitäisi jäädä töihin etelään.
– Olisin päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi tai opettajaksi, mutta valitsin kielenkääntäjän ammatin, joka oli silloin trendikäs ala, Anitta muistelee.
Hän on aina pitänyt kielistä ja opiskellut niitä. Ylioppilaaksi pääsynsä jälkeen hän haki Oulun yliopistoon lukemaan kieliä ja lähti myös Kiirunaan Folkhögskolaniin oppiakseen ruotsia.
– Kiirunassa oli Suomi-seuralla teatteri, mie menin sinne matkaan tietekki. Se oli suomalaista teatteria, komediaa. Se oli vuonna 1974, mie olin parikymppinen silloin. Teatteri on kiehtonu minua aina.
– Olin mukana Ylitorniolla, kun täällä oli läänintaiteilija Liisa Penttilä ohjaamassa, tehtiin muun muassa Dario Fon näytelmiä. Olen ollu Tornedalsteatterissa ja niissä oopperoissa – Joppausooppera, Laestadius-ooppera ja Sotaooppera. Ylläksellä olin kuusi vuotta Jyylin roolissa Pieni kansani laulu -trilogiassa.
– Nyt olen jo käynyt nuuskimassa, että Kempeleessä toimii teatteri. Sinne menen varmasti matkaan, Anitta paljastaa.
Anittan muita harrastuksia ovat matkustaminen sekä monenlaiset yhteiskunnalliset ja kulttuurilliset asiat; politiikka, elokuvat, taidenäyttelyt, musiikki.
– Kaikki sellaiset asiat kiinnostavat, mutta käsityöt ei. Perheessä ja suvussa on kyllä monenlaisia taitajia, myös käsitöiden alalla. Siskoni Birgitta on tehnyt nukkeja, pitänyt nukkenäyttelyjäkin, Satu on kirjoittanut kirjoja, Kimmo tehnyt laulutekstejä.
Jyyli hengittää yhä
Anitta on kirjoittanut myös itse roolihahmonsa Jyylin suuhun sopivia tekstejä. Niistä tässä yksi näyte:
”Meikäläinen on aina ollut semmonen tiennäyttäjä. Eteläkävijä. Aatelhaapa vaikka tätä minun kroppaa: nehän tuli ensin muothiin semmoset isot tissit – ja mulla oli ne! Ei tarttenu silikonikauphaan lähteä. Sitte tuli muothiin valtavan iso perse.
Olettahan te nähnee ko ne Kartaanin tyttäret pyllistelevät joka iltalehessä ja tienaavat rahhaa ko pörröt. Ja kuinkas ollakhaan, mulla oli perse kasvanu juuri oikeaan muotikokhoon!! Olen mie siittä vähän ylpeä.
Ja mie olin puumaki paljon ennen Katri-Helenaa että siinäki asiassa mie olen ollu eeläkävijä. Nyt mie olen aivan varma, että seuraavaksi tullee muothiin kaksoisleuka. Ettäkö mistä mie sen tiän? No siittä että mulle on kasvanu toinen leuka. Se on muuten mahottoman kätevä; siihen saapi kiini tavaraa ko pyykipoikhaan. Mie tässäki panin Jounin kaupan kassala satasen leukojen välhiin siksi aikaa, että löysin plussakortin pörsistä.
Anitta kertoo, että hänen piti viime itsenäisyyspäivänä olla Jyylinä Ylläksellä siskonsa liikkeessä. Asiasta oli laitettu oikein ilmoituskin lehteen, mutta sitten tuli keuhkokuume ja hän joutui perumaan.
Nyt kiirastorstaina Jyyli kuitenkin tulla tupsahti kauppaan ja turistit olivat ihastuksissaan.
Perhe ja suku tärkeitä
Anitta on kasvanut isossa perheessä, jossa oli peräti yhdeksän lasta. Se on ollut aina hänelle ihana asia, mutta hän sanoo ymmärtävänsä, että vanhemmille sellaisen katraan kasvattaminen oli raskasta.
– Isä ja äiti painottivat meille, että pitää opiskella joku ammatti, ja niin me kaikki olemme tehneet. Kouluttaminenkin oli kallista. Mie pääsin keskikouluun, minusta seuraava ei päässyt…
– Mie menin 13-vuotiaana ensimmäiseen kesätyöpaikkaan, Timo K. Mukan perheeseen lastenhoitajaksi. Siitä lähtien tein kesät töitä, talvet olin koulussa, kunnes sitten kielenkääntäjänä pääsin Nordiin.
Kreivin suvussa on nyt jo 66 henkeä, kun lasketaan sisarukset omine perheineen. Anitta sanookin, että suvun häitä suunnitteleville nuorille on ilmoitettu, ettei koko laajaa sukua tarvitse kutsua mukaan.
– Pitäähän nuorten saada ystäviäänkin mukaan, eikä vain suku!
Välitilinpäätös?
Omasta elämästään Anitta tuumaa Nykäsen Matin sanoin: ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”.
– Elämää ja touhua on ollut paljon, kavereita, lapset, mielenkiintoinen työ. Jos välitilinpäätöstä tässä tekisin, niin voin sanoa, että katsoessani taaksepäin olen tyytyväinen elämääni.
– Paljon olen matkustanut ja paljon nähnyt, mutta paljon on vielä käymättä ja tekemättä. Rastilla merkittyjä esimerkiksi Savonlinnan Oopperajuhlat, Pyhä Unplugged, Kööpenhamina, Huippuvuoret, ja muitakin paikkoja ja maita missä haluaisin vielä käydä.
– Mutta tähän asti on ollut mukava ja hyvä elämä, Anitta tuumaa.
Viime aikoina häntä on alkanut kiinnostaa myös sukuhistoria, jota tutkimaan hän arvatenkin paneutuu sitten, kun aikaa on enemmän.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net