Voitto Valio Viinanen tutkii historiaa

24.5.2012 06:01 Satu Piispanen

”Ilmaston historia on tallentunut mäntyjen vuosi-
renkaisiin”, Voitto Viinanen tietää.

AAVASAKSA – Ensimmäisen elämäntyönsä Rajavartiolaitoksen palveluksessa tehnyt Voitto Valio Viinanen löysi toisen uran harrastuksen parista.

Raja-alueita kierrellyt ja karttoja työkseen selaillut mies kiinnostui Lapinmaan ja muun Suomen paikannimien alkuperästä ja sitä kautta kulttuuri- ja asutushistoriasta. Nimet kertovat jääkauden jälkeisen asutuksen leviämisestä sekä erilaisista kerrostumista.

Osa suomalaista asutushistoriaa

Voitto syntyi Viipurissa, ja muistoissa on sodan jälkeisten vuosien evakon elämä. Perhe asettui Kukkolaan Voiton ollessa viisivuotias. Hänen isänsä kulki jokivartta sähköistämässä sodan runtelemaa seutua.

Voitto muistaa seudun vieraanvaraisuuden, kun lapsellekin keitettiin kahvit ja häntä puhuteltiin kuin aikuista ihmistä! Voiton vaimo ja tukipylväs Seija miettii, johtuiko lapsen tarjoilu ja haastattelu inhimillisestä uteliaisuudesta. Ainahan muualta tulleet ihmiset ovat kiinnostaneet paikallista asujaimistoa.

Asutushistorian uusi tulkinta

Kuitenkin juuri Tornionlaaksosta puuttuvat, muualla Suomessa yleiset hämäläis- ja karjalaisperäiset eräkulttuuriin perustuvat paikannimet antoivat Voitolle aiheen mielenkiintoiseen tutkimukseen. Vuoden ajan hän selvitti muilta asutushistorian ja paikannimitutkimuksen tekijöiltä pimentoon jäänyttä aihetta Tornionlaakson ainutlaatuisesta tilanteesta.

– Kirjoitin aiheesta laajan artikkelin Tornionlaakson vuosikirjaan (2011), Voitto esittelee tutkimuksensa tuloksia.

Hänen vuosikymmeniä jatkunut kenttätyönsä on poikinut kaksi Inarin ja Lapin rajahistoriateosta, useita artikkeleita sekä arvostetun aseman tiedeyhteisössä. Voitto käy pitämässä esitelmiä yliopistoissa, ja hänen tutkimuksiinsa viitataan esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen LUSTIA-verkkosivuilla.

Puu kertoo ilmaston historiaa

Voitto on historian tutkimuksessaan seurannut ilmaston kehitystä. Historiassa merkittäville tapahtumille saadaan yleensä selitys pohjoisen hitaasti kasvaneiden mäntyjen vuosilustoista.

– Metsänrajamänty on ihanteellinen tutkimuskohde, sillä sen kasvu tapahtuu yksin omaan kesä- ja heinäkuun aikana, ja siihen vaikuttaa tutkittujen puiden kasvualueella, kuten esimerkiksi Inarinjärven ympäristössä, ainoastaan lämpötila, sillä kosteutta ja valoa on puunkasvulle riittävästi, Voitto selvittää.

Puiden vuosilustoihin on piirtynyt yli seitsemän tuhannen vuoden aikajana. Leveät lustot kertovat lämpimistä kausista, jotka näkyvät luonnossa kaiken elollisen hyvinvointia, jopa sillikantojen runsastumisina.

Vuosirenkaiden tihentymät kertovat karua kieltä ilmaston kylmenemisestä: historian kirjoihin on samoina vuosina kirjattu katovuosia ja sitä kautta ihmisen hätää, väestöromahduksia ja muuttoliikkeen kiihtymistä ruokaisammille alueille.

Luonto muuttaa ilmastoa

Voitto ei usko nykyiseen ilmastonmuutoshysteriaan.

– Ilmasto muuttuu koko ajan, se on luonnon laki. Välillä maapallolla on kylmempää välillä lämpimämpää, se riippuu muun muassa maapallon asennosta aurinkoon nähden, auringon vaihtelevasti luovuttamasta lämmöstä sekä maapallon sisäisistä liikkeistä. Valtameren pohjalla on mannerlaattojen välisiä saumoja, joista pursuaa välillä kuumaa laavaa. Merivirrat muuttavat suuntiaan, ei näihin voi ihminen paljoa vaikuttaa, Voitto miettii.

Suuret tulivuoren purkaukset ovat myös aikojen saatossa muuttaneet ilmastoa äkillisesti. Niidenkin kertaluokka on koko lailla ihmisen toimintaa suurempi.

– Meillä on nyt vastaavanlainen lämmin ilmastojakso kuin 1930–50 -luvuilla, mutta viileämpään suuntaan ollaan pian taas menossa. Onneksi jääkaudet tulevat hitaasti. Mutta kuitenkin varmasti, Voitto muistuttaa.

Nimistötutkimus vei mennessään

Paikannimien tutkimus on kuljettanut Voittoa ympäri Suomen. Hänellä on kesäpaikka Juojärvellä Savon ja Karjalan rajamailla, missä hän pitää tukikohtaa suunnilleen puolet vuodesta. Kenttätyö on tärkeää, ja Voitto on kehittänyt itselleen oman tutkimusmenetelmän muinaisten peuranpyyntipaikkojen löytämiseksi.

– Haen karttatiedostoista pyyntikulttuuriin viittaavia nimiä, kuten Hangas, Aita- tai Aitta, Purnu- tai Puru, Kellari ja niin edelleen. Paikannimet ovat säilyneet alueiden nimistöissä satoja vuosia, vaikka pyyntikulttuuri on muuttunut maanviljelyksi aikojen saatossa.

Nämä luonnon nimiarkistot kielivät vanhoista peuranpyyntiin liittyneistä paikoista ja niiden hallintaoikeuksista. Nimistä ja niiden esiintymistiheydestä jollakin alueella voi päätellä, ketkä siellä ovat olleet jakamassa tärkeää saalista.

Pyyntimiehen housuissa

Pyyntipaikan Voitto löytää nykyään jo kohtalaisen helposti.

– Asetun varhaisen pyytäjän rooliin. Katson maastoa, mitä kautta eläimet liikkuvat, ja mietin mihin kohtaan surmanloukku olisi järkevää sijoittaa. Lihan säilytykseen pitää löytyä paikka sekä lähde tai jokin muu vedensaantipaikka.

– Usein sieltä löytyy metsästysonnen varmistamiseksi uhraukseen sopiva kivi tai ihmisten kasaama kivirykelmä. Peuranpyyntikuoppia on vielä paljon näkyvissä maastossa, mutta niitä ei tule huomanneeksi, jos ei osaa katsoa, kertoo Voitto, joka on löytänyt pyyntipaikkoja etelämpääkin Suomesta ja aivan kulkureittien tuntumasta.

Tornionlaaksossa nimistötyhjiö

Viimeisen jääkauden väistyttyä ihmiset etsiytyivät runsaiden saaliseläinlaumojen perässä yhä pohjoisemmaksi, ja peuranpyynnistä tuli pohjoisten alueiden ihmisten tärkein elinkeino.

Lapin ensimmäiset asukkaat ovat olleet saamelaisia, joiden peuranpyyntialueille tulivat ensimmäisinä satakuntalaiset, hämäläiset ja karjalaiset. Löydettyään Tornionlaakson nämä uudisasukkaat asettuivat jokivarren suotuisimmille alueille aloittaen jo varhain maatalouden ja karjanhoidon eränkäynnin ohella.

Voitto on päätynyt nimistötutkimuksensa valossa siihen päätelmään, että Tornionlaaksossa muodostui jo varhain, ennen 1200-lukua, identiteetiltään yhtenäinen kansa, joka pystyi pitämään alueensa luonnonvarat hallinnassaan.

Uudemmat hämäläisten, karjalaisten ja savolaisten erätalonpoikien asutuspyrkimykset kilpistyivät Kemijoen rantaan, ja ovatkin suuntautuneet pohjoiseen kiertoteitse jokivartta Kemijärven kautta Pelkosenniemelle, Sodankylään ja Kittilään sekä Kolariin.

Uusia haasteita edessä

Tällä hetkellä Voitolla on työn alla kirja, joka kertoo Inarin ja Petsamon alueen historiasta lapinkylistä kylmään sotaan asti. Hän on parinkymmenen vuoden aikana haastatellut nauhoille viittäkymmentä alueen asukasta, joista suurin osa on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Nauhoille on tallentunut paljon tietoa, joka muutoin olisi kadonnut kokonaan.

Tutkimustyötä ei voi tehdä yksin. Apuna ovat olleet muun muassa Rajavartiolaitos ja Metsäntutkimuslaitos sekä Maanmittauslaitoksen henkilöstöä. Voiton ”tiimiin” kuuluu lisäksi professoreita, historioitsijoita, arkeologeja ja – piispa!

Vastikään virastaan eläköitynyt Kuopion piispa Wille Riekkinen pyysi viime syksynä Voittoa pitämään kansantajuisen esitelmän Savon ja Karjalan paikannimistöstä, ja kiinnostui aiheesta. Hän on lupautunut antamaan Voitolle tukea tuleviin tutkimuksiin.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net