Voitto ja Liisa Tervahauta palasivat eläkevuosiksi Tengeliöön

10.3.2016 06:00 Kaisu Määttä

”Työura tuli tehtyä Ivalossa, mutta täällä on hyvä viettää eläkepäiviä”, Voitto Tervahauta tuumaa.

YLITORNIO – Tengeliöjoen rannalla asuvat Liisa ja Voitto Tervahauta viettävät nyt ansaittuja eläkepäiviä kauniilla joentörmällä Liisan kotitalossa. Liisa on Jurvan tyttäriä, Voitto naapuripitäjästä Ratasjärveltä. Toisensa he kohtasivat parikymppisinä, kun Liisa oli Rovaniemellä sairaanhoitajakoulussa.
– Linja-autossa ensimmäisen kerran katottiin vähän pitempään toisiamme, Voitto muistelee naureskellen.
Hän kertoo nähneensä, miten pienellä tyttärellä oli iso kassi kannettavanaan ja kysyneensä, saisiko auttaa kantamaan.
Sitten Voitto tarkistaa Liisalta, oliko se noin. Liisa naurahtaa kieltävästi – ”no ei!” – mutta jättää paljastamatta, miten se seurustelun alku sitten tapahtuikaan.
Seurustelu joka tapauksessa alkoi ja naimisiinkin mentiin. Vuonna 1965 syntyi ensimmäinen poika, Mika. Hän asuu perheineen Helsingissä ja on seurakuntakeskuksen palveluksessa. Keskimmäisellä pojalla Samilla on asianajotoimisto ja hän asuu perheineen Ivalossa, ja nuorin poika Janne seuraa isänsä jälkiä samassa maanmittaustoimistossa Ivalossa.
– Meillä on jo kaikkiaan seitsemän lastenlasta. Mikalla kaksi, Samilla kaksi ja Jannella kolme, Liisa sanoo.

Nuorina maailmalle
– Nuorina sitä maailmalle lähettiin. Mieki olin vasta 15–16-vuotias, ko lähin Rovaniemelle ammattikouluun. Kävin sitte teknillisen ja valmistuin maanmittausteknikoksi. Liisa valmistui jo pari-kolme vuotta aikasemmin. Mie vielä opiskelin, ko Liisa oli Kemissä töissä ja sitten Rovaharjulla. Sitten ko mulla tekninen loppui, lähimme Ivaloon, Voitto kertoo.
Ivalossa Voitto meni töihin maanmittausinsinöörin virka-apulaiseksi ja Liisa Inarin kunnansairaalaan. Voitto kertoo hakeneensa paikkaa Ivalosta jo opiskelujen loppuvaiheessa, jolloin kävi Heiskalan Matin haastateltavana.
– Ko oltiin aikamme puhuttu Matin kanssa, hän sanoi: ”Joo, eipä siinä mittään. Ko opiskeluhommat loppuvat, niin tuleppas tänne töihin. Ja että selvyyden vuoksi sanon sulle, ettei tänne ole muita käynyt kysymässäkään.” Niin mie sitte menin sinne.

– Se oli mulle sekä ensimmäinen että viiminen työpaikka. Tein koko työurani siellä maanmittaushommissa. Met olima ensimmäiset maanmittarit, jotka asuimme siellä ympäri vuoden, Voitto muistelee.
Voitto kertoo käyneensä ensin alkuaikoina aina keväällä ja syksyllä Kolarissa tekemässä maanmittaustöitä. Ivalossa oli noihin aikoihin liian paljon lunta mittaustöitä ajatellen.
– Samoin mie olin sitten siinä Inarin kunnansairaalassa töissä eläkeikään saakka, Liisa sanoo.
Hän jatkoi työssäoloaikana opiskeluakin ja erikoistui psykiatrisen puolen hoitajaksi. Hänen ei tarvinnut lähteä etsimään alan töitä muualta, vaan hän sai onnekseen tehdä psykiatrisen sairaanhoitajan töitä kunnansairaalassa. Kun kansanterveyslaki tuli 1972, rakennettiin Inarissa terveyskeskus, josta tuli kokeiluterveyskeskus yhdessä Utsjoen kanssa.

Pitkät päivät maanmittarilla
Voitto paahtoi maanmittarina töitä aamuvarhaisesta iltamyöhään.
– Silloin ei ollut juurikaan maanmittareita. Sielläkin oli töitä aivan rästissä, isoja halkomisia. Paljon perikuntia, joitten tilalle ei ollut tehty halkomista, vaikka olisi jo useita vuosia sitten pitänyt. Moniin paikkoihin ei ollut teitäkään, Voitto kertoo.
Nuori ja innokas mies oli enemmän kuin tervetullut töihin. Työpäivän pituudella ei ollut merkitystä, sillä kesällä ei tullut pimeä.
Voitto lähti innokkaana mukaan myös Inarin kunnallispolitiikkaan. Hän oli 25 vuotta kunnallisissa luottamustoimissa ja enimmän osan aikaa joko kunnanhallituksen tai -valtuuston puheenjohtajana. Lisäksi hän lähti mukaan Inarin osuuskaupan jäsenedustajistoon. Kaupan fuusioituessa Arinan kanssa Voitto siirtyi Arinan edustajistoon toimien myös Arinan hallintoneuvostossa 12 vuotta.

Ei laiskan hommaa
– Mulla oli jo teknisessä koulussa ollut kipinää politiikkaan, ja aika herkästi silloin niinku nykyäänkin kysytään mukaan kunnallisvaalien ehdokaslistoille. Jos on vauhti päällä, niin kuin nuorella miehellä oli, niin sitähän lähetään. Jos kuntalaiset ottavat innokkaasti vastaan, niin mikäs siinä, Voitto tuumaa.
Inarissa oli valtapuolueena silloin, niin kuin nykyäänkin, Keskusta. Voitto arvelee, että kyseessä oli hyvin samankaltainen poliittinen kuntarakenne kuin Ylitorniollakin.
– Ivalo oli silloin kunnan pääpaikkana. Se oli vilkas ja elinvoimainen kylä, Liisa huomauttaa.
Voitto muistelee eteen tulleita asioita ja työläitä vuosia kunnallispolitiikassa ja toteaa, ettei se ole laiskan ihmisen hommaa. Kunnalliset asiat Inarissa olivat hänen mielestään hyvinkin samantapaisia kuin kaikkialla muualla Lapin kunnissa: kouluasiatkin puhuttivat siellä samalla tavalla kuin ovat puhuttaneet Ylitorniolla.
– Inari oli siitä erikoinen paikka, että se oli niin voimakkaasti matkailupitäjä. Saariselällä kävi paljon vieraita, presidentitkin kävivät kaikki ja Vaskooli-hiihdoissa oli niin paljon ministereitä katsomassa, että olisi voitu pitää hallituksen istunto, Voitto nauraa.
Vuonna 1996 maanmittausteknikko Voitto Tervahauta sai silloiselta tasavallan presidentti Martti Ahtisaarelta suuren kunnianosoituksen: hänelle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvo.

Hyvä paikka asua
Isoimpia neuvoteltavia asioita Voiton valtuustokaudella ovat olleet Venäjän kanssa käydyt sähköneuvottelut sekä virallisen rajanylityspaikan avaaminen Raja-Jooseppiin.
– Inarinjärvi oli säännöstelyjärvi. Sen vedenvaihtelu talven ja kesän välillä oli yli kaksi metriä, Voitto toteaa.
– Mutta Inari oli kauhean hyvä paikka asua. Elämä on ollut siellä aina hyvin aktiivista. Kun kävin koulutuksissa etelässä, kaikki tiesivät missä on Inari. Sinne ei ollut vaikeuksia saada työntekijöitä virkoihin, vaan sinne haluttiin tulla töihin, Liisa sanoo.
Voitto arvelee, että Inarissakin on tainnut olla lääkäripula jossain vaiheessa viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta uskoo että tilanne on siellä jälleen korjaantunut.
– Se oli alueena niin tunnettu, Saariselkä veti, ja koska oli hyvät metsästys- ja kalastus- sekä ulkoilualueet, niin sinne riitti hakijoita. Tänä päivänä on tietenkin vähän erilainen paikkakuntana, mutta luulisin että hyvä vieläkin.

Takaisin Ylitorniolle
Eläkkeelle jäätyään Liisa alkoi laitella vanhaa kotitaloa perheen vapaa-ajanpaikaksi, sillä talo oli jäänyt aikaisemmin tyhjilleen. Sitten kun Voittokin jäi eläkkeelle, he muuttivat Liisan kotitaloon ympärivuotisesti.
Voitto toteaa, että maanmittarina hän on nähnyt monenlaisia halkomisia ja pesänjakoja, mutta Liisan kotitalosta käytyä hän seurasi todella mielellään:
– Elämäni paras maanmittauspäivä päältäpäin seurata, miten perilliset voivat sovinnossa sopia ja jakaa asiat.
– Tämä on hyvä paikka meille, koska ympärillä on paljon tekemistä. On iso piha, jota saa talvella pitää puhtaana, kesällä istutuksia ja ruohonleikkuuta, polttopuitten halkomista ja metsiä Voitolle. Kun ihminen jää eläkkeelle ja on vielä hyvässä kunnossa, on tärkeää, että on tekemistä, niin pysyy kunnossa paremmin. Teemme työtä aina, aamusta iltaan, Liisa sanoo.
Talvisin talo ympäristöineen ei tarjoa työtä ja puuhaa niin paljoa kuin kesäisin, joten talvella Liisa ja Voitto myös hiihtävät ja kävelevät paljon.
– Liikkuminen ja tekeminen on vanhoille tärkeää, jotta voivat olla ja asua kotona ja pysyvät kunnossa. Kunta säästää, ettei syrjäkylillä kunnosteta hiihtolatuja kuin todella harvoin, mutta yhdellä ajolla säästää varmasti vuodepaikkakustannuksista jo enemmän kuin se kerta-ajo maksaa. Pitäisi miettiä, mistä kannattaa säästää ja millaisia seurauksia säästöistä on, Liisa toteaa.

Matkailullista arvoa
Tengeliön kylästä ja joesta Liisa ja Voitto toteavat, että alue on todella kaunista jokimaisemaa. Sillä on myös matkailullista arvoa – kanoottireittiä, kalaportaita – joten joen hoitaminen olisi tärkeä asia. Veden pinnan päivittäinen vaihtelu on Voiton mukaan nyt peräti 60–70 senttiä. Se on kiusallisen paljon, mutta Tervahaudat toivovat, että tilanne paranee.
– Kuuroskosken pato on rakennettu noin 30 vuotta sitten ja se on pikkuhiljaa murentunut. Vesi karkaa siitä, mutta sähkölaitos on luvannut hoitaa asian kuntoon, Voitto tietää.
– Vanhan sillan kunnostaminen olisi myös tärkeä asia, se on niin kaunis, Liisa sanoo.
Tornionjokilaakso ja Ylitornio on heidän mielestään kaunista ja rikasta aluetta, mutta päättäjilläkään ei ole riittänyt tarpeeksi yksimielisyyttä asioiden hoitamiseen. Voitto entisenä kunnallispoliitikkona tietää, mitä asioiden hoitaminen on, ja tietää myös, että joskus vastustetaan vain sen vuoksi, että esitys tulee väärältä taholta.
– Ja se on väärää vastustamista!
– Kyllä meillä ihmisillä pitäisi olla itselläkin vastuu huomisesta. Ei pidä jättää asioita riippumaan seuraavien sukupolvien tehtäväksi ja hoidettavaksi, Liisa jatkaa.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Saajoturkis
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net