Pilkheitä

Voinappi

27.3.2013 06:00 Kari Kaulanen

Onpa tainnut tulla useammankin kerran mainituksi yksi tämän työn hyvistä puolista, se, että saa tavata mielenkiintoisia ihmisiä.
Erityisen antoisia ovat henkilöjutut. Viereisellä sivulla olevan Naamatusten-palstan haastattelut ovat niistä hyvä esimerkki.
Minulle oli erityisen suuri ilo saada haastatella Heikki Nousiaista, olihan hän minunkin opettajani kolmen vuoden ajan.
Varsinaisen haastattelun teimme puhelimitse, mutta sovimme siitä jo muutama viikko sitten jokiseuran kokouksen yhteydessä. Silloin otin myös kuvan.
En malttanut olla laittamatta mukaan omaa kommenttiani Heikin auktoriteetista. Häntä todella arvostettiin niin opettajana kuin rehtorina, taidettiinpa hieman pelätäkin, mutta vain silloin, jos oli tehty jotain kiellettyä tai sopimatonta. Sellaistakin nimittäin saattoi sattua, vaikka varmaan olimme pääasiassa kilttejä ja tottelevaisia, kuten hän sanoo.
Pelkäämisestä minulla on omakohtainen esimerkki, sillä kilttikin poika saattaa joskus hieman villiintyä.
Ruokailimme luokissa, joihin ruuat tuotiin koulun keittolasta. Jokainen söi omassa pulpetissaan. Ateriaan kuuluivat tietenkin myös leipä ja voi.
Kerran minulla jäi puolet voinapista käyttämättä, ja kun en halunnut panna jäljelle jäänyttä hukkaan, päätin ampua sen viivoittimen avulla ikkunan vieressä istuvan kaverini poskeen. Valitettavasti tähtäin ei ollut läheskään kohdallaan.
Luokan korkeita ikkunoita koristivat pitkät kangasverhot. Linkoamani voinappi lensi ylös, lätsähti korkealle verhoon ja jäi siihen kiinni. Laukauksen kohde oli sen verran loukkaantunut yrityksestäni, että ei päästänyt minua ravistamaan voinappia alas.
Seuraava tunti oli Heikin. On helppo arvata, että olin kuin tulisilla hiilillä ja suorastaan tärisin pelosta, kun opettaja tuli luokkaan. Hän ei kuitenkaan huomannut verhon ylimääräistä koristetta. Jännitystä kesti koko oppitunnin ajan, sillä minua karmi ajatus, että voinappi putoaisi omia aikojaan, jolloin Heikki varmasti sen havaitsisi.
Ikkunan vieressä istunut kaverini virnuili minulle ja taisipa koko luokka seurata näytelmää jännityksellä.
Huokaisin helpotuksesta, kun tunti oli ohi ja voinappi edelleen paikallaan. Välitunnin alettua pidin huolen, että sain ravistetuksi sen alas.
Opin sauna on autuas aina; sen koommin en ole voinappeja ammuskellut.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net