Villehartin Amerikan matka avasi silmiä ja toi uusia kokemuksia

14.6.2012 06:01 Sini Autto


YLITORNIO – 18-vuotias Villehart Kuusamo suuntasi viime syksynä ”rapakon” taakse Amerikkaan jääkiekon pelaamisen ja englannin kielen oppimisen perässä.

– Asuin Salt Lake Cityssa, Utahin osavaltiossa. Lähdin elokuun lopussa ja tulin takaisin huhtikuun puolessa välissä, Villehart kertoo.

– Isältä sain idean lähteä Amerikkaan. Aluksi ajattelin vain, että ihan sama se on lähteä. Mulla on kaverikin ollut siellä aiemmin ja hän kertoi, että se oli ollut hieno kokemus. Sitten kun lähtöpäivä alkoi lähentyä tuli ajatuksia, että kannattaako sitä lähteä, kun kirjoituksetkin jäävät väliin, Villehart muistelee.

Lähtöpäivä kuitenkin saapui ja jälkeenpäin ei Villeharttia kaduta ollenkaan.

– Kyllä tuo matka oli niin hieno kokemus, että ei kaduta yhtään. Nyt kun oman ikäiset saivat lakin mietitytti vähän, että olisihan sen voinut itsekin saada. Kokemus oli kuitenkin niin hyvä, että sitä en vaihtaisi.

Paperit myös Amerikasta

Villehart meni USA:han Universal players -järjestön kautta. Järjestö hommasi hänelle joukkueen, joka taas hoiti hänelle koulupaikan ja perheen jossa asua.

– Kävin siellä pienessä, noin 50 hengen yksityiskoulussa, jossa oli paljon vaihto-oppilaita. Mie valmistuin myös sieltä koulusta. Onhan se hienoa saada kahden lukion paperit.

Englannin kielitaito parani matkan aikana runsaasti. Villehart kertoo, että aluksi englannin puhuminen oli vaikeaa ja ensimmäiseen pariin kuukauteen ei täysin uskaltanut englantia puhua. Nykyään englannin kuunteleminen sujuu täysin ja puhuminenkin on tosi helppoa, mitä nyt joskus voi muutama sana ja oikeanlainen lausuminen unohtua.

– Siinä joulun jälkeen näin jo ensimmäisen kerran unia englanniksi.

Kovin pahoja kultturishokkeja ei Villehart Amerikassa kohdannut.

– Ihmiset olivat älyttömän ystävällisiä. He aukoivat ovia ja täysin tuntemattomat tulivat juttelemaan. Liikenne oli hieman erilaista. Jos lähdit ylittämään tietä, ei siellä autoilijat odotelleet. Yli ne vain olisi menneet. Koulussa joutui käyttämään koulupukuja

ja peleihin lähdettiin aina ykköset päällä, eli puvun joutui kaivamaan kaapista pelipäivinä.

Pikaruokaa ja frakkeja

Amerikassa kouluruoka ei ole ilmaista ja lounas käydäänkin nauttimassa läheisissä pikaravintoloissa.

– Paljonhan siellä oli myös ylipainoisia. Muutaman kerran mummoja tuli happipullojen kanssa vastaan. Perä perää saattoi hyvinkin olla kymmenkunta vähän erilaista pikaruokalaa.

Myös Amerikan lukion elämässä saattaa huomata erilaisuuksia Suomeen verrattuna. Meille amerikkalaisista elokuvista tuttu draama on siellä arkipäivää ja urheilutapahtumia saapuu seuraamaan koko koulu.

– Koulukuvassa siellä oltiin rusetti kaulassa ja ”pingviinipuku” päällä.

Matkansa aikana Villehart ehti nähdä myös amerikkalaisten juhlapyhien viettoa.

– Jouluna kaikilla oli omat joulusukat joihin laitettiin lahjat ja kaikki talot oli koristeltu jouluvaloilla. Halloweenina, joka on Amerikan toiseksi suurin juhla, lapset käyvät kiertämässä ovelta ovelle ja keräävät karkkeja. Kävinhän mieki kolme kiloa karkkeja keräämässä, Villehart naurahtaa.

Etposta Northwest Regultorsiin

Villehart on pelannut jääkiekkoa pienestä asti, joten ihme ei ole, että Amerikan matkan mieleenpainuvin asia oli jääkiekko.

– EtPossa mie olen pelannut koko ikäni. Amerikassa tuli kokeiltua myös muita lajeja; baseballia ja futista. Kokeilin myös koripalloa, mutta se ei ollut minun juttu.

Amerikassa Villehart pelasi Northwets Regulators -joukkueessa, jossa hän oli yksi joukkueen vanhimmista.

– Meidän joukkue pelasi turnausluontoisesti ja kauden aikana oli 33 peliä. Aivan hyvin meillä meni, saatiin yksi turnausvoittokin. Käytiin pelaamassa muun muassa Las Vegasissa, Montanassa, New Mexicossa ja Coloradossa.

– Jääkiekko oli vähän erilaista kuin Suomessa. Kaukalo oli pienempi, vauhti oli nopeampi ja laukauksia tuli enemmän. Kaikki tapahtui paljon nopeampaa. Pieneen kaukaloon täytyi vähän aikaa totutella.

Koti-ikävää joulun alla

Salt Lake Cityssa kello on yhdeksän tuntia vähemmän kuin Suomessa. Aikaero hankaloitti Villehartin yhteydenpitoa kotiin päin.

– Suomessa oli kaikki koneella silloin kun itse täytyi lähteä kouluun. Ehkä oli hyväkin, ettei saanut pietettyä paljoa yhteyttä, ei tullut niin paljoa koti-ikävääkään. Meille sanottiinkin, että kannattaa mahdollisimman vähän soitella kotiin.

Matkalta jäi Villehartille paljon muistoja ja uusia kavereita, joihin hän pitää edelleen ja varmasti tulevaisuudessa yhteyttä. Muutama kaveri on suunnitellut myös vastavierailua Suomeen. Amerikan perheestä tuli Villehartille kuin toinen perhe, jonka luota oli aluksi haikea lähteä takaisin kotiin.

– Oli erittäin hyvä että mie lähdin tälle matkalle. Silmät aukesi aivan erilailla maailmalle ja koki tosi paljon uutta, Villehart kertoo.

– Koti-ikävä tuli parin viikon jälkeen ja ehkä siinä vähän ennen joulua. Muuten ei oikeastaan ikävää ollut, mutta olihan se mukava päästä takaisin kotiakin. Isä oli minua lentokentällä vastassa ja äiti odotti täällä keittiön pöydän ääressä ja purskahti itkuun kun mie tulin.

Ensi syksynä uudelleen?

Villehartin suunnitelmissa on myös mahdollinen paluu takaisin Amerikkaan.

– Täytyy saada ensin kirjoitukset alta, niin sitten voisi lähteä takaisin jo ensi kautena. Matka avasi ovia Jenkkeihin ja sieltä olisi ensi kaudelle varma paikka valmiina. Jos nyt lähden, menen vain pelaamaan jääkiekkoa, en kouluun. Jääkiekkokausi alkaa syyskuun alussa ja kirjoitukset on syyskuun lopulla. Jos vain saan kaikki järjestettyä, niin lähden kyllä mielelläni uudelleen.

Villehart pelaa myös streethockey-joukkueessa Peräpohjolan Poropojat. Joukkue voitti Suomen mestaruuden vuonna 2009 ja pääsi maailmanmestaruuskilpailuihin Bratislavaan. Villehart ryhtyi pelaamaan Peräpohjolan Poropojissa SM-turnauksen jälkeen ja pääsi heti edustamaan Suomea Slovakiaan.

– Olihan se mahtavaa saada jo näin nuorena pukea Suomen pelipaita päälle, Villehart toteaa.

Myös Suomen jääkiekkomaajoukkueen paidan päälle pukeminen on yksi Villehartin haaveista.

– Sehän se on jokaisen jääkiekkoa pelaavan pikkupojan haave; päästä maajoukkueeseen ja tienaamaan NHL:ään. Kaikki se on kuitenkin saavuttamisen takana. Tuskin sitä kuitenkaan isona jääkiekkoilijaksi pääsee. Varmaan lähden lukemaan liiketaloutta tai jotain urheiluun liittyvää, Villehart pohtii.

Ylitorniolla Villehart tekee kesätöitä kesäkuun loppuun asti, jonka jälkeen hän lähtee valmentamaan juniorimaalivahteja Fredrik Norrenan järjestämälle leirille Espooseen, Paimioon ja Pietarsaareen.

– Olen itse ollut oppilaana leirillä pari vuotta sitten ja nyt valmentaja sieltä soitti ja pyysi minua tulemaan. Mukava mennä auttamaan sinne ja pääsee samalla itsekin jäille.

– Haluan lähteä Amerikkaan uudelleen. Nyt asuin Länsi-Amerikassa, joten ensi kerralla voisin mennä itään. Muuallakin ulkomailla voisin asua, mutta aina sitä kuitenkin haluaa palata takaisin Suomeen, Villehart toteaa.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Saajoturkis
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net