Väinö Enbuska harrastaa terveyden vuoksi

11.4.2013 06:01 Kari Kaulanen

Väinön edessä pöydällä on hänen 50-vuotislahjaksi saamansa sukupuu, jossa näkyvät hänen vanhempansa ja sisaruksensa.

PELLO – Enbuskoiden Talonpojantien kodissa oli viime lauantaina syytä pienimuotoiseen juhlaan tai oli ainakin tapahtunut maininnan arvoinen asia; Väinö Enbuskalla ja hänen vaimollaan Mariannalla oli tullut täyteen 1100 hiihtokilometriä kuluvalle talvelle. Sanottakoon varmuuden vuoksi, että molemmilla, eli yhteensä he ovat hiihtäneet 2200 kilometriä.
Väinö ja Marianna hiihtävät aina yhdessä. Yhteistä latua heillä onkin riittänyt kohta 48 vuotta heidän mentyään naimisiin jo parikymppisinä.
Kesäisin Enbuskat ovat viime vuosina käytännössä asuneet Lempeän mökillä lähes puolet vuodesta. He patikoivat ja käyvät kalassa Käsivartta myöten. Entä marjastus?
– Hillojen kypsymisestä lähtien olhaan kaks kuukautta selkä kumarassa, Väinö hymyilee.
Hän sanoo, että kaikki harrastukset ja liikunta tähtäävät kunnon ja terveyden ylläpitämiseen ja kertoo panneensa ilolla merkille, että Kylävaaran valaistun ladun parkkipaikalla on näkynyt tänä talvena enemmän autoja kuin ennen.
– Parempi onki, että autot on sielä ko terveyskeskuksen parkkipaikala.

Kylävaaran laidalta maailmalle
Erkki ja Aina Enbuskan yhdeksästä lapsesta viisi syntyi Ruotsissa, missä mammaksi ja papaksi kutsutut vanhemmat aluksi asuivat. He muuttivat Suomeen ja Pelloon juuri ennen kuin toinen maailmansota syttyi.
Evakkoon perhe meni mamman kotiin Korpilombolon Narkeniin. Sieltä palattuaan Erkki ryhtyi rakentamaan perheelle kotia Kylävaaralle. Väinö toiseksi nuorimpana ja nuorimmainen Henry syntyivät Kylävaaran kotiin. Ruotsissa syntyneiden ja kastettujen sukunimi oli ruotsinkielen sääntöjen mukaan Enbuske, joten perheessä oli siten lapsia kahdella eri sukunimellä.
Alun perin Enbuska on ollut ruotusotamiehen nimi.
– Se oli ainoa ruotu, joka oli Tornionjoen tällä puolen, Väinö tietää kertoa.

Talo sijaitsi Nivanpäässä, ja siitä ovat lähtöisin niin Enbuskat kuin Enbusket, joita on Pellon lisäksi muun muassa Lankojärvellä, Ruotsin Rantajärvellä ja Norjassa.
Erkki Enbuska oli kirvesmies, jonka kädenjälki näkyy pitkin Tornionjokivartta niin Suomen kuin Ruotsinkin puolella. Joskus Väinökin pääsi isänsä ja vanhimman veljensä mukaan rakennustyömaille, jotka saattoivat olla kaukanakin.

Kauppaopiston kautta työuralle
Väinö Enbuska pärjäsi keskikoulussa matemaattisissa aineissa erinomaisesti, mutta siirtyminen lukioon merkitsi myös opettajan vaihtumista. Väinö totesi, että ei pysy enää kärryillä, joten hän teki suunnitelman ja myös toteutti sen. Ensin hän ilmoitti lopettavansa lukion ja meni samana päivänä kello 12 postiin töihin.
Suunnitelmaan kuului myös hakeutuminen kauppaopistoon Tornioon, ja sekin toteutui. Siellä myös matikan numerot nousivat niille kuuluvalle tasolle, ja Väinö valmistui oman lukuvuotensa priimuksena.
Kesätöitä Väinö teki postissa, ja postinjakoreissuilla Lempeässä hän tutustui Marianna Juusoon, jota oli kylläkin ehtinyt jo tanssittaa Kolarin työväentalolla.
Parin vuoden seurustelu- ja kihlausajan jälkeen nuoret menivät naimisiin ja Väinö aloitti toisen kauppaopistovuotensa ukkomiehenä.
– Mie suunittelin, että vaimo elättää minut, ko mie opiskelen, Väinö velmuilee.
Valmistumisen jälkeen Väinö meni kesäksi VR:lle keräämään kiskoja Turtolan ja Koivumaan väliltä ennen kuin oli vuorossa armeija rajavartiolaitoksessa Rovaniemellä. Aliupseerikouluun Immolaan hän kertoo joutuneensa vahingossa, vaikka ei mitään haluja sinne ollutkaan.
Armeijan jälkeen oli yksi päivä vapaata ja sitten alkoi 15 vuoden pesti Norlynin sukkatehtaalla Torniossa.

Värikästä aikaa
Väinö aloitti Norlynilla palkanlaskijana. Töitä riitti, sillä Tornion lisäksi yhtiöllä olivat tehtaat Haaparannalla, Simossa ja Nurmeksessa ja väkeä kirjoilla parhaimmillaan lähes tuhat. Heistä lähes 90 prosenttia oli naisia, miehiä oli lähinnä koneiden huoltotöissä.
– Mie olenki sanonu, että mie olen pisimän urani tehny sukkahousuitten ja niihin lähheisesti liittyviin asioitten parissa, Väinö sanoo ja tunnustaa, että huumori työyhteisössä oli välillä hyvinkin härskiä.
Yrityksen työllistävä vaikutus ulottui kauas, aina Ylitornion ja Pellon järvikyliin asti.
Kun homma paisui, Väinöstä tuli palkkakonttorin esimies ja sitten henkilöstö- ja lopulta hallintopäällikkö.
– Mie olin se onnelinen, joka sai jakkaa irtisanomisilmotuksia, ko firmaa alethiin saneeraahmaan, hän muistelee ironisesti.
Väkimäärä väheni neljän–viiden vuoden aikana runsaalla neljälläsadalla. Väinön mukaan nämä työvuodet olivat henkisesti äärimmäisen raskaita, mutta opettivat suhtautumaan myöhemmin elämässä vastaan tulleisiin erilaisiin vastoinkäymisiin ja panemaan elämänarvot oikeaan järjestykseen.
Saneerausvaiheessa Norlyn siirtyi Suomen Trikoon omistukseen, ja se saatiin toiminnallisesti huippukuntoon. Nykyisin se on osa Nanso Groupia.

Yrityksiä neuvomassa ja yrittämässä
Aika aikaa kutakin. Väinö jätti työt sukkatehtaalla ja perusti kommandiittiyhtiön, joka tarjosi yritysneuvontaa.
Suurin osa yrityksen töistä oli Keran, KTM:n tai pankkien toimeksiantoja. Pisimmät työmatkat suuntautuivat Utsjoelle saakka, toisessa suunnassa Oulun eteläpuolelle.
Väinöä tuntuu vieläkin harmittavan, että ei kauppaopiston jälkeen perustanut veljensä kanssa tilitoimistoa Tornioon, koska he olisivat joutuneet ottamaan 5000 markkaa velkaa.
Mutta on hän yrittämistäkin kokeillut. Kolme veljesparia – Enbuska, Saukkoriipi ja Juuso – perusti vuonna 1988 yhtiön nimeltä Pellon MT-Tehdas Oy. Koneet ja asiakkaat ostettiin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, tuotteina olivat erilaiset palkintopokaalit ja -mitalit.
Suomen lisäksi niitä meni Ruotsiin ja Norjaan, ja olipa yritys ensimmäinen Virossa eli silloisessa Neuvostoliitossa käynyt länsimainen palkintotehdas. Vierailu tapahtui vain muutamaa kuukautta ennen Baltian maiden itsenäistymistä. Sen jälkeen yritys teki Viroon myös jonkin verran kauppaa.
Tärkeänä yhteistyökumppanina Väinö mainitsee yritykselle alihankintatöitä tehneen Turtolan sepän, Toivo Jaarasen.
Pellon MT-Tehdas toimi vuoteen 1995.
– Loppu rahat, Väinö kuittaa lopettamisen syyt.
Tehtaan perua Väinö on kuitenkin maksanut takausvastuita 15 vuoden ajan. Kaikki taloudelliset menetykset huomioiden niillä rahoilla pystyisi hänen mukaansa ostamaan Pellosta pari omakotitaloa.

Kunnan palvelukseen
Väinö Enbuska oli veneentekokurssilla Lempeän teollisuushallilla, kun Pellon kunnanjohtaja Tapani Melaluoto soitti ja kysyi, kiinnostaisiko Väinöä lähteä yritysneuvojakoulutukseen ja ryhtyä sen jälkeen kuntaan yritysneuvojaksi. Se sopi Väinölle.
Melaluodosta esimiehenä ja työkaverina hänellä on pelkästään hyvää sanottavaa.
Jossain vaiheessa Melaluoto antoi yritysneuvojalle tehtäväksi selvittää, miten elinkeinotointa voitaisiin hoitaa yhdistys- tai yrityspohjalta. Sitä kautta syntyi Tornionlaakson Kehitys ry, johon tulivat mukaan myös Ylitornion kunta ja yrittäjät. Vuonna 2006 yhdistys muuttui osakeyhtiöksi ja se sai toimitusjohtajan. Väinön työ jatkui entisellään, nyt yhtiön leivissä.
Asiakkaiden kannalta yrityksen toimintaedellytykset paranivat merkittävästi, kun se siirtyi sekä Pellossa että Ylitorniolla samoihin tiloihin työvoimatoimiston kanssa.
– Elinkeinoyhtiö toimi hyvin ja yritykset ja aloittavat yrittäjät olit tyytyväisiä, Väinö kertoo.
Väinö itse kävi kahtena päivänä viikossa Ylitornion toimistolla ja sanoo tykänneensä käynneistä. Asiakkaista suurin osa oli ylitorniolaisia ja eläkkeelle jäätyäänkin Väinö sai Ylitorniolta lukuisia yhteydenottoja.
– Mutta jostaki syystä Ylitorniolla ei kaikki yhtiöstä tykähneet. Jatko oli joka vuosi kunnanhallituksen esityslistoila.
On selvää, että työntekijöitä harmitti, kun merkkejä yhtiön toiminnan lakkaamisesta alkoi olla ilmassa.
Väinö ei kuitenkaan ollut enää mukana, kun Ylitornion kunta päätti jäädä pois Tornionlaakson Kehitys Oy:stä. Hän oli jäänyt eläkkeelle 1. maaliskuuta 2010.
– Mie aattelin, että ko mie olin menny töihin 14-vuotiihaana, niin mie olen oman osani tehny.

Kala-asiat sydäntä lähellä
Eläkeläinen Väinö Enbuska on seurannut tyytyväisenä elinkeinoasioiden hoitoa Pellossa. Pellon, Kolarin ja Muonion kuntien pöytäkirjoja hän lukee netistä, joskaan ei aivan säännöllisesti.
Eikä tekevä mies ole kokonaan toimettomaksi jäänyt. Hän kertoo Pelloon 1988 takaisin muuttaessaan päättäneensä, että ei ala mihinkään uskonnolliseen, poliittiseen tai muuhun tekemistä vaativaan yhdistystoimintaan.
– Eikä menny ko pikkusen aikaa, ko mie olin perustamassa Pellon kalakerhoa, Väinö tunnustaa.
Paljon töitä tarjoaa myös Enbusken sukuseura, jonka puheenjohtajana Väinö on toiminut monen vuoden ajan.
Lisäksi hän kertoo olevansa Lempeän kalastuskunnan sihteeri, kirjanpitäjä ja aktiivinen talkoolainen.
Vaikka kesämökki on ollut lohijoen rannalla jo 40 vuotta, lohensoutu ei ole Enbuskoiden juttu. Sitä on perhokalastus Lapin puroilla Suomessa ja Ruotsissa sekä Lempeän mökkirannassa.
Kalastusasioiden ympärillä käytävää keskustelua Väinö sanoo seuraavansa tarkoin.

Lisää hiihtokilometrejä
Väinö Enbuska on huolestunut väen vähenemisestä niin Pellossa kuin naapurikunnissakin. Hän ei kuitenkaan hyväksy sitä, että huoltosuhteesta puhuttaessa sanotaan työssäkäyvien elättävän eläkeläisiä.
– Paljon pienemät olisit Pellon kunnanki tulot ilman eläkeläisten maksamia veroja.
Väinö myöntää olevansa innokas penkkiurheilija ja seuraa pääasiassa perinteisiä suomalaislajeja, yleisurheilua ja hiihtoa, mäkihyppyä sekä ampumahiihtoa. Hiihtoon hänellä on läheinen suhde myös siksi, että Eero Mäntyranta on hänen lankonsa. Niinpä Väinökin oli aikanaan tamppaamassa Kylävaaraan pohjia Eeron harjoitusladuille.
Vaikka hän on pääosin tyytyväinen Pellon päätöksentekoon, häntä harmittaa edelleen Mäntyranta-museon kohtalo.
Omassa arvomaailmassaan Väinö on aina asettunut ykkössijalle oman parisuhteen ja sen hoitamisen, mistä pitkä avioliittokin kertoo.
Väinö ja Marianna Enbuskalla on kaksi lasta, tyttö Pirita ja poika Tapani. Lastenlapsia on kaksi.
Pirita on osaomistajana Oloksella sijaitsevassa mökissä, jossa Väinö ja Marianna toimivat siivoojana, talonmiehenä ja isännöitsijänä.
Viimeistään siellä, vapun tienoilla, heillä täyttyy talven hiihtokiintiö, joka yleensä on 1200–1500 kilometrin haarukassa.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net