Ulla Tervon lapsuuden Lampsijärvi elää tämän päivän Afrikassa

16.8.2012 06:01 Minna Siilasvuo

Lapsuuskoti Lampsijärven rantatörmällä vetää Ulla Tervoa puoleensa. Kesäinen vierailu äidin luona on jo neljäs tälle vuodelle.

 

LAMPSIJÄRVI – Mikä yhdistää lappilaisen, järven rannoille ryhmittyneen, vehmaan Lampsijärven kyläläiset ja afrikkalaisen, nälän kourissa kamppailevan, kuivuudesta kärsivän Sahelin alueen asukkaat? Päällisin puolin silmäten ei juuri mikään, mutta Ulla Tervo näkee asian toisin.
– On aika mainiota nähdä, kuinka ne asiat, jotka olivat todellisia lapsuudessani Lampsijärvellä, ovat nyt näkyvissä kehitysmaissa. Keskusteltiin siitä, kannattaako tyttöjä lähettää ainakaan oppikouluun ja onko opiskelu ylipäätään tarpeellista tytöille. Oli kasvimaita ja mietittiin vesijohdon saamista – ihan samoja asioita, joita juuri nyt pohditaan kehitysmaiden maaseutuyhteisöissä.
Ei niihin pieniin ja vähän suurempiin unelmiin osattu aina uskoa 1950- ja 1960-lukujen Lampsijärvelläkään, mutta vähän kerrassaan haaveet ovat toteutuneet. Sen näkeminen on ollut Ulla Tervon mielestä innostavaa, ja on sitä edelleen. Nykyään hän seuraa samantapaista kehityskulkua Afrikassa.

Koululaisesta opettajaksi
Lampsijärven rantatörmällä sijaitsevan lapsuuskotinsa kamarissa syntynyt Ulla ei ehkä ollut alun alkaenkaan ihan tavallinen pellolaistyttö, sillä hänen äitinsä Olga Tervo ei koskaan kyseenalaistanut tyttöjen tarvetta päästä opintielle. Ulla sai käydä oppikoulun ja sen päälle lukionkin ilman suuria taisteluja.
Sitä ennen hän ehti kuitenkin käydä kotikylässään kolme luokkaa supistettua kansakoulua. Lapsuus sai jatkua pitkään, kun kouluun piti mennä vain lauantaisin. Neljäs luokka oli tavanomaista koulua, totuttelua oppikoulun aherrukseen.
– Kouluauto Pelloon mukkasi vielä Konttajärven kautta, joten koulupäivät venyivät pitkiksi. Siinä oppi hyvin nukkumaan autossa, mikä on osoittautunut vuosien varrella erinomaisen hyödylliseksi taidoksi, Ulla naurahtaa.
Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Pellon lukiosta vuonna 1972 Ulla pyrki ja pääsi opiskelemaan kieli-instituuttiin. Sieltä hän aikanaan valmistui englannin ja ruotsin kielen kääntäjäksi ja tulkiksi. Ensimmäinen työpaikka oli vuoden mittainen kieltenopettajan pesti Sodankylässä.
– Tykkäsin siitä tosi paljon! Ajelin autolla pieneltä koululta toiselle, lapset olivat mukavia ja innokkaita oppimaan, eikä kurinpito-ongelmia ollut. Ajamista kyllä riitti, sillä pisin päivä oli 365 kilometriä. Vuodessa mittariin kertyi 50 000 kilometriä.

Mukaan kehitysaputyöhön
Sodankylän kouluvuoden jälkeen Ulla teki toimitussihteerin töitä eri lehdissä, käänsi kirjoja ja etsi paikkaansa. Vuonna 1983 se löytyi. Ulla pääsi mukaan kehitysaputyöhön ja hänestä tuli Suomen World Visionin ensimmäinen työntekijä ja toiminnanjohtaja. Ensi vuonna hänellä tulee 30 vuotta täyteen kehitysaputyön parissa.
– On ollut kauhean innostavaa, kun olen saanut seurata samoja paikkoja pitemmän aikaa. Tunnen ihmiset ja olosuhteet, tiedän, mistä he ovat lähteneet ja mihin ehtineet – se on valtavan motivoivaa. Minun ei tarvitse miettiä, meneekö apu perille ja vaikuttaako se mitenkään, sillä näen itse sen, mitä kehitysavulla on saatu aikaan.
Ulla kertoo esimerkkinä, kuinka oli vuonna 2004 mukana Keniassa aloittamassa uutta kehitysapuhanketta. Suunnitelmista keskusteltiin suuren puun alla istuen, ja lopuksi paikalla olleilta naisilta tiedusteltiin, mitä mieltä he ovat hankkeesta. Yksi rohkeimmista totesi: ”Ei meiltä kannata kysyä, me olemme aasista seuraavia eikä meitä tarvita kuin veden ja lasten kantamiseen.”
– Siitä on kulunut ainoastaan seitsemän vuotta, ja muutos on ollut valtava. Sen alueen kansanedustaja on naisten äänillä valittu tosi fiksu professorisnainen ja neljässä kylässä on kyläpäällikkönä nainen, mitä ei ennen osattu ajatellakaan. Vesiosuuskunnassa on saatu aikaan yli sata kilometriä vesijohtoverkostoa ja puhdasta vettä yli 20 000 ihmiselle.

Kuormajuhdista yrittäjiksi
Kun naisten aika ei enää kulu veden retuuttamiseen aasien kanssa, he ovat perustaneet alueelle esimerkiksi lukuisia pieniä yrityksiä.
– Olin todella vaikuttunut myös siitä, että naiset olivat keksineet kerätä rahaa hankkiakseen 1000–2000 litran vetoisia kotitaloustankkeja, joihin voidaan varastoida esimerkiksi sadevesi. Näin lapset ehtivät viikolla kouluun ja voivat hakea vesipisteistä vettä tankkeihin viikonloppuisin.
Yritykseen tuli nopeasti 500 osakasta, mutta hyvin pian naiset huomasivat, että on olemassa noin sata vanhusten, vammaisten tai lasten taloutta, jotka eivät ikinä pysty maksamaan tarvittavaa rahasummaa. He päättivät, että vesi ei saa olla sellainen asia, jota vaille kenenkään pitäisi jäädä rahan puutteen vuoksi.
– Naiset keräsivät rahaa ja lahjoittivat ensimmäiset 105 tankkia maksukyvyttömiin talouksiin. Muutkin taloudet saivat omansa, ja me olimme siellä mukana juhlimassa tankkien tuloa. Naisten omanarvontunto on noussut kohisten vuodesta 2004!

Maaseudulta slummeihin
Ulla Tervo toteaa, että maaseudulla tapahtuvat muutokset ovat järvikylän tyttärelle hyvin ymmärrettäviä ja tuttuja. Sen sijaan slummityö on haasteellisempaa ja vaikeammin hahmotettavaa.
– Olen seurannut vuodesta 2005 läheltä Nairobin slummeissa meneillään olevaa nuorten ammattikoulutushanketta, jossa on koulutettu nyt 900 nuorta oppisopimuksen tai ammattikurssien kautta erilaisiin ammatteihin: autonasentajiksi, kampaajiksi, sähköasentajiksi, kosmetologeiksi, atk-alalle...
Nykyään moni koulutuksen saanut nuori on yrittäjä, joka työllistää itsensä lisäksi muitakin slummien asukkaita.
– Ei useinkaan ole oma valinta, että asiat ovat huonosti. Moni lapsi kulkeutuu slummiin esimerkiksi jäätyään orvoksi aidsin vuoksi. Heille on ollut tärkeää, että joku uskoo ja luottaa heihin ja heidän mahdollisuuksiinsa onnistua elämässä.
– Sellainen luottamus syntyy juuri tällaisista yhteisöistä kuin kotikyläni: ei täällä pidetty ennen ovia lukossa. Jos taloon tuli yöllä vieras, hän asettui ovensuupenkille nukkumaan, sai aamulla jotain syödäkseen ja jatkoi sitten matkaa. Myös tietynlainen suvaitsevaisuus kuului asiaan: ihmisten oli viisasta tulla toimeen naapureitten kanssa.
Yhteisön tarjoaman tuen arvo on tullut Ulla Tervolle uudelleen näkyväksi Afrikassa.
– Afrikassa on tapana sanoa, että jos haluat kulkea nopeasti, kulje yksin, mutta jos haluat päästä perille, kulje yhdessä toisten kanssa. Sellaista ”kaveria ei jätetä” -henkeä toivoisin taas tännekin enemmän, erityisesti nuorille. Oman paikan löytäminen ei ole ollenkaan niin automaattista, etteikö apua tarvittaisi.

Tarinoilla aidsia vastaan
Afrikan tilanteesta voi tuskin puhua mainitsematta aidsia. Silläkin saralla on otettu suuria edistysaskelia, vaikka sairastuneiden määrä on lisääntynyt. Kyseessä on osittain eräänlainen tilastoharha.
– Taudin kantajien määrä on kasvussa, sillä sen kanssa voidaan elää nykyään pitempään. Myös taudin siirtyminen äidiltä lapselle voidaan nykyään ehkäistä 95-prosenttisesti. Tieto ja lääketieteellinen osaaminen ovat yhä useampien saatavilla. Tämä on ollut iso, toivoa tuova asia, vaikka perustyötä on jatkettava uutterasti. Taisteluita on voitettu, mutta sota jatkuu.
Afrikassa elää paljon ihmisiä, joille kirjojen maailma ei ole tuttu. Tietoa välitetään onnistuneesti muun muassa tarinoiden ja näytelmien avulla.
– Joistakin asioista ei ole voitu keskustella kulttuurisista syistä, mutta niistä voidaan tehdä näytelmiä ja keskustella sitten siitä, mitä näytelmän henkilöille tapahtuu. Asia tulee käsitellyksi sitä kautta. Kouluissa on myös paljon vertaisryhmiä, joihin koulutetaan nuoria esimerkiksi antamaan tietoa aidsista. Sillä lailla aidsin suhteen on saatu paljon myönteistä aikaan.

Arvokasta työtä
Maailmalla vastaan tulevat ihmiset ovat Ulla Tervon mielestä valtava rikkaus. Lampsijärven rannalta on ollut hyvä lähteä kansainvälistymään.
– Opintoihini kuului pakollinen kieliharjoittelu, ja vietin opiskeluaikana ainakin viisi kesää peräkkäin ulkomailla; Englannissa, Ranskassa, Israelissa kibbutsilla, interraililla...
Ulla tapasi ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Englannissa vuonna 1973 intialaisen miehen, joka kertoi elinikäodotteen hänen kotiseudullaan olevan selvästi alle 40 vuotta. Mies totesi, että silloin täytyy harkita tarkkaan, mitä aikoo elämässään ehtiä tehdä.
Se toteamus avasi Ullan silmät näkemään monia asioita. Kuinka arvokas onkaan esimerkiksi suomalainen ilmainen koulutusjärjestelmä!
– Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan tehdä tällaista työtä. Maapallolla on haasteita, kuten väestönkasvu, mutta kun ihmiset saavat enemmän koulutusta, lapsiluku vähenee. Niin on käynyt Suomessakin. Vielä minun lapsuudessani suuret perheet olivat täälläkin aivan tavallisia.
Ulla muistuttaa, että nykyään kehitysyhteistyö on ammattimaista, järjestelmällistä ja tehokasta. Esimerkiksi kummilapsitoiminta antaa paljon molemmille osapuolille, niin antajalle kuin saajallekin.
– Osaaminen jää sinne ja paikalliset ihmiset jatkavat kehittämistyötä. Vaikka avustussummat ovat pieniä, niillä saadaan paljon hyvää aikaan.

Lahjoittajaryhmiä Afrikassa
Ulla Tervo on nykyään Suomen World Visionin Afrikan aluepäällikkö, ja hän viettää Afrikassa noin kolme kuukautta vuodessa, parin, kolmen viikon jaksoissa.
– Kiertelen siellä esimerkiksi erilaisten lahjoittajaryhmien kanssa. Nyt syksyllä on tulossa suomalaisten optikkojen matka. He ovat avustaneet pitkään keräämällä vanhoja aurinko- ja silmälaseja, joista tehdään sitten laseja tarvitsevalle sopivat paikan päällä. Optikot ovat myös kustantaneet pari kertaa vuodessa kaihileikkauspäivän. On harras hetki – melkein kuin uudestisyntyminen – kun kymmenenkin vuotta sokeana ollut ihminen saa näkönsä takaisin.
Kun Ulla lähtee matkalle, hän asettuu olemaan siellä, usein tavoittamattomissa. Puoliso ja poika hyväksyvät sen ja jäävät pitämään pystyssä perheen kotia Espoossa.
– En välttämättä voi soittaa tai lähettää sähköpostia, mutta siihen on vain totuttava. Matkat saattavat olla hyvinkin rankkoja, mutta niiltä saa aina myös valtavasti itselleen. Työ on niin palkitsevaa, ja erityisen motivoivaa on panostaa lapsiin. Sieltä kasvaa tulevaisuus.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net