Pilkheitä

Uimaopetusta

1.8.2013 06:00 Taina Laitinen

Vielä on kesää jäljellä, ainakin jos sääennustuksiin on uskominen. Ja vaikkei uskoisikaan, niin joka vuosi käy niin, että mahtavat helteet saapuvat, kun koululaiset aloittavat taas arkisen aherruksensa. Lämpimän sään jatkuminen tietää sitä, että vielä on aikaa harjoitella uimista.
Pian koulun aloittava ei osaa vielä uida. Eikä osaa olla rentona vedessä, vaikka kuinka lupaan etten päästä irti. Itsekseen kyllä porskii rantavedessä ja välillä saattaa hieman haukata vettä henkeenkin, muttei se menoa hidasta. Ihmislapsi sentään suostuu menemään veteen. Toinen oppilaani on hieman hankalampi tapaus.
Karvainen perheenjäsenemme on totutellut tänä kesänä kaikkiin kesän ihmeellisyyksiin. Syksyllä syntynyt pentu ei ole koskaan ennen kesää nähnyt. Vesi, rodulleen luontaisen vietin vastaisesti, on tälle tapaukselle jotakin aivan kamalaa. Jos nyt lähtisin metsälle ja ampuisin sorsan joka pitäisi noutaa vedestä, koira todennäköisesti katsoisi minua sellaisella ilmeellä, joka sanoo: ”Hae vaan kuule ihan itse sorsas”.
Ensimmäinen kerta rannalla ei mennyt ihan niin kuin olisin odottanut noutamaan tarkoitetun koiran kanssa menevän. Yritimme houkutella sitä menemään veteen nakkelemalla kiviä, keppejä ja vaikka mitä tikkuja. Tuloksetta. Heti kun etutassut koskivat veteen, hienohelma nosti toista tassuaan ja olen aivan varma, että jos se osaisi puhua, se olisi sanonut yäk!
Pikku hiljaa aloin saada koiran kiinnostumaan vedestä. Päättelin, että ehkä se tulee perässä jos näkee minun menevän veteen. Kahlasin ja houkuttelin koiraa tulemaan mukana. Jälleen se tuijotti minua rantavedessä sen näköisenä, että sen teki mieli pötkiä pakoon. Se ei voinut ymmärtää, että olin ihan tosissani, että sen pitäisi oikeasti kastella itsensä. Jo toisella kerralla sain kuitenkin huijattua sen tulemaan veteen perässäni, kunnes vesi tavoitti vatsakarvat. Silloin koiraa vietiin, väärään suuntaan.
Olin jo luovuttanut sen suhteen, että jonakin kauniina syksyisenä päivänä menisin sorsametsälle ja koiramme noutaisi hienosti uimalla sorsan. Tai edes kepin. Tai ylipäätään menisi sinne veteen. Pari päivää sitten sain kuitenkin luovutusvoiton, kun vein lapset uimaan. Ilmeisesti veden pärskiminen oli koiralapsenkin mielestä niin hauskaa, että se halusi osansa huvista ja loikkasi järveen.
Nyt ainakin tiedämme, että se osaa uida. Ehkä se opettaisi meidän ekaluokkalaisenkin uimaan? Ainakin koiraa jos ei muuta.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
pallonkorjuubn
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net