Tuomo Kult on monen toimen mies

19.9.2013 06:01 Kari Kaulanen

Tuomo ja Elli valmiina lähtöön. Myös koirien, Aadan ja Iidan passit ovat kunnossa.

HAAPARANTA – ”Kaksi kirkkoa, kaksi koulua ja neljä kauppaa.” Näin vastasi Tuomo Kult, kun kysyttiin, mitä hänen lapsuuskotinsa ikkunasta näkyi.
– Taitaa olla iso paikkakunta, arveli kysyjä.
– Pieni maalaiskylä, Tuomo sanoi ja paljasti lapsuuskotinsa olleen Turtolassa ja ikkunasta näkyneen myös Ruotsin puolelle.
Elämä on kuitenkin vienyt Tuomo Kultin pois Tornionlaaksosta ja monenmoisiin vaiheisiin. Vuodesta 2005 hän on asunut vaimonsa Ellin kanssa Haaparannalla, mutta Tuomo kertoo heidän kellojensa näyttävän edelleen Suomen aikaa.
Syksyn tullen Kultit suuntaavat etelään. Tämän lehden ilmestyessä he ovat matkalla Espanjaan. Sieltä he siirtyvät jossain vaiheessa Gibraltarinsalmen yli Afrikan puolelle ja viettävät muutaman kuukauden Marokossa, lähellä päiväntasaajaa.

Koululaisena rahastamaan
– Kultin sukunimi on Belgiasta lähtöisin. Isä kuoli vuona 1941 ja hänen hautakivessään nimi on vielä Kultt, Tuomo kertoo.
Kirkonkirjat vietiin Ruotsin puolelle turvaan Lapin sodalta. Kun ne 1940-luvun lopulla palasivat Suomeen, sukunimestä oli toinen t jäänyt matkalle.
Vuonna 1940 syntyneen Tuomon tulevia matkustuskilometrejä ennakoi hänen kouluaikainen kirjoituksensa, jolla hän tuli toiseksi Aeron järjestämässä, valtakunnallisessa ainekirjoituskilpailussa. Otsikko oli Miltä minusta tuntuisi lentää.
Töihin hän lähti jo käydessään jatkokoulua. Vanhempi veli Reino oli rahastajana Niskalan veljesten linja-autossa ja Tuomo lähti harjoittelijaksi samalle alalle.
Ripille päästessään hän oli tienannut jo niin paljon, että saattoi ostaa puvun myös kaksosveljelleen Taunolle.


Uutta tietä Äkäslompoloon
Kultin pojat tekivät töitä linjalla Tornio–Pello.
Eräänä päivänä Tapani Niskala ajoi uuden auton lähtölaituriin ja kehotti Tuomoa pakkaamaan rahtia. Yritys oli hankkinut luvan jatkaa linjaa Äkäslompoloon, joka oli juuri liitetty maantiellä muuhun maailmaan.
Tuomo ihmetteli asiaa, koska hänellä ei ollut edes matkalippujen hintoja niin kauas. Mutta Niskala luotti poikaan, eikä turhaan.
Väkeä ja tavaraa oli paljon. Pellosta ylös päin meneviltä ei ensimmäisellä reissulla peritty maksua ennen kuin Pellon jälkeen. Eikä hätää tullut silloinkaan. Useimmat olivat matkustaneet saman matkan Pohjolan Liikenteen autossa ja tiesivät taksan.
Äkäsjokisuulta Äkäslompoloon ei kuitenkaan ollut koskaan ajettu, joten jotain piti keksiä.
– Mie laskin, että son sama väli ko Torniosta Karunkhiin ja otin hinnan sen mukhaan.
Tie ei ollut vieläkään häävi, mutta perille päästiin.
– Ainoa ongelma linjassa oli, että takasin piti lähteä jo aamuneljältä. Piti opetella nukkumhaan aikasin.

Pikku hiljaa ratin taakse
Aluksi autossa kulki lähinnä posti, mutta vähitellen matkustajatkin löysivät linjan. Jossain vaiheessa kyytiin kerättiin myös kylän maitotonkat, jotka jätettiin Äkäsjokisuulle.
– Se oli kyllä tuhanen raskasta, Tuomo muistelee.
Oman taitonsa vaati postin heittäminen liikkuvasta autosta jokivarressa olevien talojen laatikoihin.
Kun kuljettajat sitten luottivat auton nuoren rahastajan käsiin ja vetäytyivät Äkäsjokisuulla takapenkille nukkumaan, piti rullalle sidottu posti heittää avatusta ovesta samalla, kun ajoi. Aivan aina ei osunut.
Sitten rahastaja pääsi ratin taakse myös paluumatkalla, ensin Äkäsjokisuulle, sitten pikku hiljaa kauemmas.
Eräänä aamuna, kun Tuomon piti ajaa peräti Pelloon asti, Kolarin nimismies nousi Sieppijärveltä kyytiin. Siinä vaiheessa ei auttanut enää perääntyä, vaan ajaminen jatkui Lempeään, missä käytiin aamukahvilla.
Kahvipöydässä nimismies sanoi, että kyllä hän huomasi kuskin nuoruuden, mutta hyvinhän tuo näytti sujuvan. Ajokortin Tuomo sai taskuunsa samana päivänä kuin täytti 18 vuotta.
Autoilu jatkui armeijassa, missä Tuomo toimi kenraali Maunulan autonkuljettajana. Tammikuussa 1961 hänelle myönnettiin armeijan linja-autokortti. Vielä armeijan jälkeenkin piti harjoitella kuorma-autolla ennen kuin ammattikortti oli taskussa.

Muutto etelään
Niskalan autot, kuten muutkin siihen aikaan, kuljettivat kaikkea ruumisarkuista lähtien.
Nauraen Tuomo kertoo, kuinka eräs rouva pysäytti auton ja pyysi tuomaan Torniosta rintaliivit. Tuomo osti varmuuden vuoksi kahta eri kokoa.
– Molemat kelpasit, toiset olit sopihneet sen siskole.
Joskus hattuhyllyllä saattoi olla myös jokunen hyvin pakattu viinapullo. Palvelua sekin.
Pelkkä linja-auton kuljettaminen ei ahkeralle miehelle riittänyt, vaan hän alkoi sen rinnalla ottaa ensiaskeleita vakuutusalalla Kalevan asiamiehenä.
– Sitte mie kiertelin Niemelän Mikon Volkkarilla myymässä televisioita, öljykamiinoita ja muuta. Ja asensin antenninki, jos tarvithiin, Tuomo kertoilee.
Vuonna 1965 oli aika jättää Niskala ja Tornionlaakso. Huhtamäki-yhtymässä Turussa työskennellyt kaulirantalaislähtöinen Väinö Niva ilmoitti, että heillä tarvitaan hyvää henkilöauton kuljettajaa.

Puolimatkan altaassa
– Auto oli iso Chrysler ja vaatheet puethiin pääle Kestilän pukutehtaala, Tuomo kuvaa uutta työpaikkaansa.
350-hevosvoimainen auto vaati herkkää kaasujalkaa, kun kyydissä oli L. A. Puntilan tasoisia herroja.
– Aina ko oli liukas keli, Jalostajan johtaja halusi Kultin kuskiksi, Tuomo muistelee.
Vapaa-aikoinaan hän oli käynyt myös vakuutusalan kursseja, joten ei ollut yllätys, kun Kaleva tarjosi hänelle työpaikkaa. Niinpä Tuomo vaihtoi alaa, mikä tiesi muuttoa Naantaliin. Yksi syy alan vaihtoon oli kolme kertaa suurempi palkka.
Päästäkseen alkuun uudella uralla Tuomo marssi ensimmäiseksi Naantalin kaupunginjohtajan pakeille. Käynnin seurauksena alkoi tulosta syntyä.
Mutta arvatkaapa, oliko töitä riittävästi. Ei tietenkään, joten Tuomo ajoi vapaa-aikoinaan milloin säiliörekkaa Naantalista Imatran paperitehtaalle, milloin taksia.
Kerran Armas Puolimatka tilasi hänet tuomaan taksilla Kaivohuoneelta rapuja. Perillä Puolimatka pyysi Tuomoa katsomaan uima-allastaan. Tuomo esteli kiireisiin vedoten, mutta suostui kuitenkin.
– Ko mie kävelin althaan viehreen, niin se tönäsi minut vetheen ja kysy, ko mie kömmin ylös, että onko sulla vielä kiire, Tuomo muistelee nauraen.
Työsuhdeasunto Kalevan aluetarkastajalle löytyi upouudesta kerrostalosta. Kaupantekijäisinä Tuomolle tuli taloyhtiön isännöitsijän virka ja hänen vaimostaan tehtiin talonmies.

Vastapainoa menestykselle
Tuomo Kult avioitui ensimmäisen kerran 19-vuotiaana. Hänen puolisonsa oli kotoisin Kaulirannasta, missä oli myös heidän ensimmäinen yhteinen asuntonsa. Esikoispoika Arto syntyi vuonna 1960 ja tytär Aija vuonna 1962.
Tuomo menestyi työurillaan. Jotta vaaka ei kallistuisi liikaa sille puolelle, elämä latoi punnuksia myös toiseen kuppiin.
Raskaat ajat alkoivat toisen pojan synnyttyä vuonna 1966. Hänelle tuli ohutsuolen tukkeuma, jota yritettiin korjata leikkauksella. Tukkeuma kuitenkin uusiutui ja Ari-Pekka kuoli leikkauspöydälle vain yhdeksän päivän ikäisenä.
Ikään kuin se ei olisi riittänyt, Artolla todettiin harvinainen verisairaus. Hänen vuoronsa oli lähteä vuonna 1968.
– Molemat pojat on hauattu Naantalin Pyhän Birgitan hautausmaale. Sielä met käymä joka kesä, Tuomo kertoo hiljaisella äänellä.

Ei makkaraa, vaan polttoainetta
Lasten menetys heijastui myös työpuolelle, mutta elämässä oli mentävä eteen päin. Tuomo oli liikekumppaninsa kanssa vakain aikein perustamassa makkaratehdasta Raisioon. Tontti oli hankittu ja markkinatutkimus tehty.
Samaan aikaan häneltä kysyttiin, kiinnostaisiko häntä huoltoasemayrittäjyys Turussa. Erilaisten vaiheiden jälkeen makkaratehdashanke jäi, ja Tuomo alkoi pyörittää Shellin huoltamoa.
Toiminta jatkui menestyksekkäästi vuodesta 1969 vuoden 1974 öljykriisiin asti. Tuomo kehitti yritystä muun muassa hankkimalla pesulaitteet, joilla pystyi pesemään säiliöautojen tankkeja. Työntekijöitä oli parhaimmillaan 16. Suurin asiakas oli Shell. Yrityksen dieselmyynti oli parhaita koko maassa.
Shell halusi laajentaa, energiakriisin vuoksi sähköjä piti säästää ja mainosvalotkin olisi pitänyt sammuttaa, joten Tuomo päätti jättää koko alan. Hän oli ensimmäinen, jolle Shell maksoi lähtörahan.

Takaisin pohjoiseen
Kultien seuraava koti oli Kemissä, missä Tuomo palasi Kalevan palvelukseen piiripäällikön tittelillä. Vuosina 1976–1978 hän oli maan menestynein piiripäällikkö.
Vuonna 1980 hänet ylennettiin Oulun ja Lapin läänin piirijohtajaksi, mikä tiesi muuttoa Ouluun. Kun Sampo ja Kaleva myöhemmin yhdistyivät, Tuomon vastuulle annettiin Oulun ja Lapin läänin yritykset.
Myös yksityiselämässä tapahtui suuri muutos, kun avioliitto päättyi eroon seuraavan vuosikymmenen alussa.
Nykyisen puolisonsa Ellin Tuomo tapasi Suomussalmella. Avioliitto solmittiin vuonna 1999, joskin he olivat silloin olleet yhdessä jo seitsemän vuotta.
Yhteiseloa väritti pitkään yrittäminen. Vuonna 1993 Elli ja Tuomo perustivat Terveys-Tiimi Oy -nimisen yksityisen työterveysaseman, joka hyödynsi Ellin työterveyshoitajan ammattia. Terveys-Tiimi tarjosi palveluita yrityksille, joita oli parhaimmillaan asiakkaina yli 300.
Yrityksellä oli toimitilat Torniossa, oma lääkäri ja myös täysin kalustettu auto, joka vei palveluita suoraan yrityksiin Simoa, Tervolaa ja Rovaniemeä myöten.
Ellin ja lääkärin äitien lähes yhtäaikainen sairastuminen yhdessä kiivaan työtahdin kanssa alkoi viedä voimavaroja, joten yritys myytiin vuonna 2005.

Etelän lämpöön
Vuotta myöhemmin Kultit lähtivät asuntoautollaan ensimmäisen kerran talveksi eteläiseen Eurooppaan. Seuraavana talvena matka suuntautui jo Marokkoon, missä he ovat siitä lähtien viettäneet 3–4 talvikuukautta lähes 40 asteen lämmössä.
He parkkeraavat asuntoautonsa yleensä Agadirissa tai Marrakeshissa sijaitsevalle, vartioidulle alueelle. Vuosien aikana heille on tullut paljon tuttuja, köyhistä köyhimpiä, mutta myös rikkaista rikkaimpia.
Joka syksy, kun asuntoauton keula suuntautuu Haaparannalta kohti etelää, sen tavaratila on pakattu täyteen tuliaisia, vaatteita, leluja ja muuta tarvittavaa. Niin nytkin.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
pallonkorjuubn
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net