Näin son

Toisin silmin

16.8.2012 06:00 Minna Siilasvuo

Kun me väännämme pienellä kädenliikkeellä vesihanaa ja saamme sieltä tarvitsemamme määrän puhdasta vettä, emme tule helposti ajatelleeksi, kuinka onnekkaita olemmekaan.
Kun lapsemme lähtevät aamuisin – usein enemmän tai vähemmän purnaten – ilmaisiin kouluihinsa, emme uhraa ajatustakaan sille, kuinka hieno ja arvokas koulutusjärjestelmä meillä on.
Asiani ovat niin hyvin, että minulla on varaa tuskailla nettiyhteyden hitautta, lievää ylipainoa tai lasten haluttomuutta osallistua jokapäiväisiin arkiaskareisiin. Nettiyhteys, ruoka ja lapset, joiden ei ole pakko raataa elantonsa eteen, ovat silti silkkaa sattumaa.
Naamatusten-palstalla kerrotaan naisesta, joka on päässyt osallistumaan kehitysaputyöhön ja seuraamaan läheltä sen tuottamia tuloksia. Hän on tullut tuntemaan esimerkiksi Nairobin slummissa asuvan Samuelin.
Samuel on yksi niistä sadoista nuorista, jotka ovat saaneet koulutuksen ja mahdollisuuden nousta kurjuudesta muun muassa suomalaisten antaman tuen turvin.
Samuel on valmistunut kameramieheksi, ja hän tekee videoita slummin elämästä. Samuelin välityksellä ”mama Ulla” saa kuulla Lampsijärven rannalla kuinka mummo on sairastunut tai lapsi ottanut ensimmäiset askeleensa.
Samuelin elämässä elää toivo, eikä hän ole ainoa lajissaan. Kun ihmiset oppivat auttamaan itseään ja toisiaan, he tuntevat itsensä arvokkaiksi. Siinä suhteessa meillä olisi paljon opittavaa heiltä.
Afrikassa elää myös yhteisöllisyys, josta me tuskin osaamme enää edes uneksia. Me olemme yksilöitä, ja jos emme enää jaksa, emme tiedä kenen puoleen kääntyisimme. Emme välttämättä osaa edes tarjota apuamme, vaikka näkisimme sitä tarvittavan.
Olen täysiverinen idealisti, sen myönnän. Ihailen suunnattomasti niitä ihmisiä, jotka eivät tyydy vain haaveilemaan, vaan käärivät hihansa ja lähtevät tekemään kehitysyhteistyötä paikan päälle.
Olen aina kuvitellut, että sellainen vaihtoehto on minun osaltani poissa laskuista siksi, etten osaa tehdä mitään järkevää. Nyt tiedän, ettei asia ole niin, vaan kehitysaputyössä on käyttöä monenlaisille taidoille. Niillekin, joita emme itse edes huomaa: vaikka napin ompelemiselle tai vaatteen paikkaamiselle.
Voi olla, että muutama kuukausi käytännön kehitysyhteistyössä jää haaveeksi mummokommuunin perustamisen rinnalle, mutta unelmia pitää olla. Niiden toteuttamista suunnitellessani autan perinteisemmällä tavalla, tukemalla toisten tekemää työtä.

Jaa uutinen:  

 
Näin son viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net