Toimen mies on sitä eläkkeelläkin

19.11.2015 06:01 Pasi Romakkaniemi

Takapihalla olevan tynnyrisaunan Erkki on tehnyt ojalinjojen raivauksessa tulleesta puutavarasta.


PELLO – Väittävät, että iän myötä ihminen juuttuu yhä tiukemmin vanhojen tapojensa ja ajatustensa vangiksi. Uuden asian opettelu ja tekeminen tökkivät vastaan periaatteellisellakin tasolla ja vanhassa pitäytyminen tuntuu mukavan turvalliselta.
Ei asia kuitenkaan kaikilla ole näin. 74-vuotias Erkki Niva on hyvä esimerkki tästä.
68-vuotiaaksi asti työelämässä täysillä heilunut mies ei eläkkeelle jäätyään ole tyytynyt muistelemaan vanhoja ja hehkuttelemaan kiikkustuolissa menneitä vuosia ja saavutuksia. Sen sijaan hän tarttuu ennakkoluulottomasti uusiin haasteisiin.
Hirveä ja lohta
Neljä vuotta sitten hän tentti metsästyskortin, entinen kun oli päässyt työvuosien kiireissä vanhenemaan, ja liittyi hirviporukan jäseneksi. Eikä pelkästään tulilla istuskelijaksi, sillä heti ensimmäisenä syksynä miesporukka kiskoi tien varteen Erkin kaataman hirven.
Pojanpoika on innokas kalastaja, ja Väylän lohet houkuttavat. Niinpä työn alla on nyt jokivene, jolla pappa ja yhdeksänvuotias Eetu tulevat ensi kesänä soutelemaan Väylällä. Veneen perässä viruvat tietysti houkuttelevat lohivaaput.
Metsänhoito jäi kiihkeinä työvuosina vähän retuperälle, eikä raivaussahakaan ollut ennestään tuttu. Mutta nyt on, eikä turhaan, sillä Pellon teollisuusalueella odottaa ostajaansa 150 heittokuutiota polttopuita.
Erkki Nivaan ei todellakaan sovi mielikuva vanhoihin tapoihinsa pinttyneestä eläkeläisestä.

Helsingistä Lappiin
Ylitornion Kaulirannassa syntynyt Erkki oli 12-kesäisestä asti nuoruusvuodet töissä Ruotsin Korvassa sijaitsevassa Hietalan kauppapuutarhassa. Koulunkäynti jäi kansakouluun, mutta vuoden mittainen metallialan kurssi vei hänet Helsinkiin rakennushommiin. Sinne kyseltiin rakennusliikkeeseen vakituiseen työhön, mutta:
– Helsingissä tuntui, että rahat on aina kaikki! Onhan se semmoinen paikka, että se helposti ottaa omakseen. Pyysin kuitenkin pomoltani pari viikkoa miettimisaikaa ennen kuin otan vakihomman vastaan. Ehdin välissä olla vajaan vuoden Kauliranta–Kolari-ratatyömaallakin. Silloin astuikin vaimo kuvaan ja lähtö jäi, Niva muistelee.
– Joka on tänne syntynyt, ei oikein sinne sopeudu. Kun ajelin viimeiseltä työreissulta seitsemän vuotta sitten Helsingistä, mietiskelin, että tein oikean päätöksen kun jäin tänne.

Ruotsista Suomeen
Seuraavat 45 vuotta täyttyivät rakennusalan hommissa ympäri Lappia ja Suomea. Tai oikeastaan ensimmäiset neljä vuotta kuluivat Pohjois-Ruotsin rakennustyömailla. Kesälomalla 1967 kruunut vaihtuivat kuitenkin markoiksi.
Nivan Lassella, Rantakokon Jyrkillä ja Vittikon Esalla oli kesken rakennusurakka Välimaan Taaville ja Mikolle. Pojat pyysivät minua kaveriksi pariksi viikoksi ja jäinkin sitten pysyvästi.
– Yrttiahon kaupan rakentaminen oli seuraava työmaa ja sitten paineltiinkin jo Äkäsjokisuulle sementtitehtaan rakennustyömaalle. Mineriittikattojen tekoon tarvittiin nuoria miehiä, joiden pää ei saanut palella korkeallakaan. Pellon miehet kehittelivät oman ratkaisun vaativaan työhön ja homma tapahtui.
– Urakkatarjouksemme oli edullisin ja silti tienasimme niin että mestari oli ihmeissään.
Puolustusministeriö tarjosi seuraavan ison työmaan Sodankylän varuskunnassa ja löytyi työtä sitten Pellossakin, kun Kotivainion ensimmäistä kerrostaloa alettiin rakentaa. Samaan aikaan alkoi erilainen ja varmaan mieluisin työmaa kaikista: oman kodin rakentaminen Koulutielle.
Oma yritys
Silta Väylän yli oli omanlaisensa työmaa, ja siellä Ruotsissa vietetyistä vuosista oli hyötyä. Rakentamisesta huolehtinut firma kun oli ruotsalainen, kuten valtaosa työntekijöistäkin.
– Töihin pääsyyn taisi vaikuttaa paljon se, että kysyin mestarilta töitä ruotsiksi. Tämä totesi ilahtuneena, että löytyipä Suomesta mies joka osaa ruotsiakin!
Reilu parikymmentä vuotta oli jo vierähtänyt vieraan palveluksessa, siitä lähes puolet Paavo Mäkikyrön yrityksessä. Ajatus omasta firmasta alkoi kypsyä, kun tutut miehet perustivat Rakennusliike Luoteis-Rakentajat Oy:n.
Erkit Niva ja Konttajärvi päättivät tehdä saman ja niin syntyi Rakennuspalvelu Niva & Konttajärvi vuonna 1986.
Ympäri Suomea
Sen jälkeen työmaat veivät miehiä ympäriä Lappia ja jopa Suomea, mutta nyt yrittäjän vastuulla.
– Helpompi minun on luetella Lapin kunnat joissa ei ole ollut työmaatamme kuin ne, joissa olemme rakentaneet jotain.
Ensimmäinen urakka yrittäjänä oli Lankojärven koulun remontti ja viimeinen Pellon yläkoulun remontti vuonna 1997. Parhaimmillaan yritys työllisti tusinan verran ulkopuolisia, mutta isoksi johtajaksi ei ollut aikaa eikä haluakaan ryhtyä.
– Yhdellekin työmaallemme eksyneelle pomon kyselijälle totesin, että pomoja meillä on tässä firmassa harvassa, mutta työntekijöitä löytyy.
Onni Kitti houkutteli meidät pääkaupunkiseudullekin. Kun pohjoisin työmaa oli Utsjoella, voi sanoa että koko maa tuli niissä hommissa tutuksi.
Tärkeä vaimo
Kun mies on kymmeniä vuosia reissuhommissa, jää lasten kasvattaminen ja arjen pyörittäminen kotona vaimon harteille. Erkki kiittää Terttu-vaimoaan jaksamisesta kiivaina työvuosina.
– Sanotaan, että kaiken takana on nainen ja niin se on meilläkin. On huoleton lähteä kotoa ja tulla kotiin kun tietää, että siellä ovat paikat kunnossa ja asiat hoituvat.
Vuonna 2008 Erkki antoi viimein tilitoimistolle käskyn ajaa firma alas ja työkiireet jäivät historiaan. Ajoitus oli sikäli mainio, että lama kolkutteli jo Suomen rajoilla ja työmaat olivat tiukan kilpailun takana.
Ensimmäinen hirvi
Nyt oli aikaa harrastaa ja ensimmäisenä uutena asiana oli liittyminen Napapiirin Erän hirviporukkaan.
– Metsästyskortin tenttiminen oli hyvä homma, sillä huomasin kuinka paljon uutta asiaa oli sillekin saralle tullut.
Hirviporukkaa Erkki kuvailee omaksi maailmakseen, missä ei ole titteleitä. Kaikki ovat samalla viivalla joka hommassa.
– Ensimmäinen hirvi oli puhdas tuurilaukaus. Pojat ihmettelivät liikkuvaan hirveen osunutta niskalaukausta, mutta minä totesin että tarkoitus oli kyllä osua kolmanteen, eikä neljänteen niskanikamaan...
Pelkkä passissa istuminen on toimen miehelle tympeää puuhaa, ja kun siinä hommassa ei kuulemma paino ainakaan pääse putoamaan, oli seuraava askel oman hirvikoiran hommaaminen. Tai ei ihan oman, sillä apuna nuoren jämtin koulutuksessa on vävypoika Keräsen Eero, joka tunnetaan huippuhyvistä koiristaan.
Vaikka hirvet ovat jo nurin tälle syksylle, aikoo tuore koiranomistaja vielä kulkea kairassa koiran kanssa koulutusmielessä.
Seuran talkoita
Napapiirin Erä on porukka missä tehdään eikä meinata. Seuralla on omasta takaa kaikki mahdolliset rakennelmat ja sellaisessa porukassa osataan arvostaa rakennustaitoista miestä.
Tällä hetkellä työn alla on vaatimattoman kokoinen 54 neliön puukatos. Toki samassa katoksessa on tila varattu kyläyhdistyksellekin.
– Porukasta kertoo paljon se, mitä se on saanut aikaan. Talkoissa miehille jaetaan aina työt taitojensa mukaan ja silloin homma tapahtuu. Kun lihanjaossa veitsihommat ovat minulle outoja, löytyy kyllä aina jotain rakennettavaa.
Veneen tekoon
Seitsemän lapsenlasta työllistävät omalla tavallaan. Lapsista nuorin tahtoo olla aina se rakkain. Jarin Eetu-poika on himourheilija. Rovaniemellä illat ja viikonloput täyttyvät jääkiekosta ja jalkapallosta, mutta Pellossa papan ja mummon luona on aikaa luonnonläheisemmille harrastuksille.
– Yhdessä harjoittelemme lohihommaa ja viime kesänä meillä oli jo yksi tärppi. Eetulle totesinkin, että näitä ei oteta vaan ne annetaan. Vielä lisäsin, että kun ei tulisi heti liian iso, että saadaan veneeseen saakka.
Ajatus oman veneen tekemisestä juontaa vuosikymmenten takaa, sillä Erkin isä teki ammatikseen veneitä uitolle. Oma vene alkaa nyt olla kaaritusvaiheessa, ja Erkki kehuukin saavansa aina tarvittaessa apua Kalevi Harrilta ja Onni Konttajärveltä, jotka myös askaroivat Konttajärvellä Senbomin navetassa.
Kuntoa metsätöistä
Metsätyöt pitävät eläkeläisen kunnon ylhäällä, eikä Erkki oikein ymmärräkään liikuntaa pelkästään kuntoilun vuoksi. Oma hiihtokiintiökin tuli täyteen jo 1970-luvulla.
Metsänraivaus Juoksengin palstalla pitää fysiikan kunnossa. Sekin homma on opeteltu uutena asiana.
– Nyt työn alla on kymmenen hehtaarin raivausalue, mutta kaikki muu pysähtyi kun hirvenpyynti alkoi. Raivaamisessa minulla on järkenä Kurtin Vili, joka neuvoo mikä puu otetaan, mikä jätetään. Vili itse on siinä hommassa oikea kone, mutta minä maltan pitää taukojakin.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net