Timo Mäntyranta toi taksin Jolankiin

13.6.2013 06:01 Kari Kaulanen

 

Timo Mäntyranta uudessa, liikkuvassa työpaikassaan, tällä kertaa kotipihassa, mutta valmiina lähtöön.

JOLANKI – Vietonen kimaltelee puiden välistä Timo Mäntyrannan kotipihalle. Pihalla puolestaan kimaltelee tuliterä, tummasävyinen, farmarimallinen Wolkswagen Passat. Auton katolla, takaosassa, on keltainen taksikyltti. Etuoveen on kirjoitettu Timon nimi ja puhelinnumero. Edellisen kerran Jolangissa on ollut oma taksi 1960-luvulla.
Kun Timo lähtee keikalle, hänen on ajettava ensin noin seitsemän kilometriä soratietä ennen kuin auton pyörät pääsevät rullaamaan päällysteellä. Autossa onkin hieman tavallista isompi maavara ja erikoispohja, joka suojaa myös moottoria.
Ajomatkat ovat – kuten näissä kairoissa yleensäkin – pitkiä. Esimerkiksi Ylitornion kirkonkylälle on yli 80 ja Lapin keskussairaalaan lähes 70 kilometriä. Uusi taksiyrittäjä arvelee kuitenkin ajojen olevan paljolti vanhusten asiointimatkoja ja Kela-ajoja, joten kilometrejä Passatin mittariin tulee varmasti kertymään.

Timo ei suinkaan istu ensimmäistä kertaa taksin rattiin, mutta ensimmäisen kerran alla on oma auto. Hän hankki ammattiajokortin vuosituhannen alussa asuessaan vielä Rovaniemellä. Siellä hän ajoi myös ensimmäiset kyytinsä renkinä.
Taksiyrittäjäksi ei voi alkaa noin vain. Siihen vaaditaan muun muassa puolen vuoden ajokokemus, 120 tunnin taksiyrittäjäkurssi ja Trafin tentin suorittaminen.

Maatalon poikana
Timo Mäntyrannan nykyinen, vuonna 1978 valmistunut kotitalo sijaitsee parinsadan metrin päässä hänen lapsuuskodistaan.
Koti oli täkäläisittäin tyypillinen maalaistalo: pieni karja piti leivänsyrjässä. Timo oli viisipoikaisen ja yksityttöisen sisarussarjan nuorin. Pienestä pitäen hän oli kiinnostunut koneista
– Ei tahtonu aina oikein kouhluun joutaa, hän kuvailee kiinnostusastettaan.
Hänellä oli myös vakaa aikomus jatkaa tilanpitoa vanhempien jälkeen.
– Maatalous oli siihen aikhaan vielä voimissaan ja jatkaminen tuntu ittesthäänselvyyeltä, Timo toteaa.
Niinpä hänestä vuonna 1989 tuli maatilanomistaja, kun hän teki kaupat tilasta vanhempiensa ja sisarustensa kanssa.
Suunnitelmalistan kärjessä oli uuden navetan rakentaminen. Hanke olisi vaatinut velan ottamista ja peltopinta-alaakin olisi pitänyt hankkia lisää. Monien laskelmien jälkeen Timo päätti luopua laajennussuunnitelmista. Päätöstä vauhditti 1990-luvun alkuvuosien lama.
Hän kuitenkin jatkoi tilanpitoa yhdessä vanhempiensa kanssa, mutta kävi tulevaisuutta silmällä pitäen Kemijärvellä maanrakennuskonekuljettajakurssin.
Maataloudesta luovuttiin ja lehmät pantiin pois vuonna 1994.

Traktorimiehestä panostajaksi
Jo edellisenä vuonna Timo Mäntyranta oli tehnyt investoinnin hankkimalla nelivetoisen Case IH -merkkisen traktorin. Sen kanssa hän lähti Rovaniemelle tielaitoksen töihin auraamaan jakakäytäviä, joskin asui vielä pääasiassa kotonaan.
Seuraavan työmaa oli Levillä, missä Timo kavereidensa kanssa teki koko tunturialueen lumityöt kahtena talvena. Kesäisin töitä löytyi vanhemman veljen turveurakointityömailta, jotka veivät miestä parhaimmillaan aina Pyhäsalmelle asti; pitihän traktorin päästä tienaamaan.
Vuonna 1996 Sodankylässä avattu Pahtavaaran kaivos puolestaan tarjosi aivan eri alan tekemistä. Levillä Timo oli tutustunut pellolaiseen, ylipanostajan koulutuksen saaneeseen Teijo Mäkelään, joka pyysi häntä kaverikseen Pahtavaaraan. Konehommista kyllänsä saanut Timo vastasi myöntävästi. Miehet perustivat osakeyhtiön ja alkoivat tehdä panostusta alihankintana kaivosta urakoivalle yritykselle.
– Porarit porasit reiät ja met panostimma ja ammuima, Timo kuvailee työnkulkua.
Eikä se aivan pientä hommaa ollutkaan, sillä panostustöitä teki omistajien lisäksi parhaimmillaan kaksi työntekijää.

Perhe etusijalle
Suurikuusikon kultakaivos ja Kelukosken voimalatyömaa tarvitsivat myös panostajia. Jotta yritys olisi voinut toimia kahdella työmaalla, Timon olisi pitänyt lähteä hankkimaan lisäpätevyyttä kurssilta.
Hän oli kuitenkin kohdannut nykyisen vaimonsa ja esikoinenkin oli jo ilmoittanut tulostaan. Niinpä Timo päätti panostaa perheen perustamiseen. Hän myi osuutensa yrityksestä ja muutti vaimonsa kanssa Rovaniemelle.
Ensimmäisenä talvena hän kävi vielä lykkäämässä Levin lumia. Sitten olivatkin jo vuorossa aiemmin mainittu taksikurssi ja ensimmäiset kokemukset taksimiehen työstä.
Lisäksi hän ajoi pyöräkonetta sekä Rovaniemen kaupungille että yhdelle kiinteistöfirmalle.
– Kaikkia töitä piti tehä, mitä tarjothiin.

Nokipojaksi
Kun uutta vuosituhatta oli kulunut parin vuoden verran, Timo Mäntyranta muutti vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Rovaniemeltä Jolankiin, tuttuun kotitaloon.
Hän toimi muun muassa maatalouslomittajana, minkä mahdollisti hänen nuorena käymänsä lomittajakurssi. Sitten hän soitti pellolaiselle taksiyrittäjälle Eero Hartikaiselle ja kysyi, tarvitseeko tämä kuskia.
– Se oli seittämäs tammikuuta vuona 2004, ko mie menin ensimäisen kerran hakheen koululaisia Korpijärveltä, Timo muistelee.
Työmatka oli kuitenkin pitkä ja päivystyksineen työtunteja saattoi kertyä lähes 250 kuukautta kohden.
Niinpä Timon oli kokeiltava vielä yksi, uusi ammatti: hän pääsi opiskelemaan nuohoojaksi oppisopimuksella. Siihen kuuluivat käytännön työn lisäksi Tampereella muutaman viikon välein pidetyt kurssit. Nuohoojan tutkinnon hän kävi suorittamassa Oulussa.

Ammatin vaarat tutuiksi
Nuohoustyön myötä Timolle tulivat tutuiksi savupiippujen lisäksi Ylitornion kylät ja niiden asukkaat.
Hän sai kokea myös nuohoojantyön riskit: kaksi kertaa hän putosi katolta.
– Ensimäiselä kerrala nuljahti vain nilkka, mutta toisela kerrala mie putosin jääpaltheen pääle selähleen ja siinä kyllä tuntu, että henki lähtee.
Mutta lupasiko Timo soittaa ambulanssin? Ei tietenkään. Sairaslomaa tuli viikko ja sen jälkeen hän ajoi Tampereelle kurssille. Lyhyesti sanottuna: matka ei ollut helppo.
Tapaturmasta jäi pysyvä vaiva, joka oli osasyy siihen, että Timo luopui nuohoojan työstä. Sen jälkeen hän oli parina vuotena Destian työmailla ja hoiteli lisäksi Napapiirin Järvilomien talonmiehen tehtäviä.
– Sielä mie tehin kaikkea maholista ja mahotonta, Timo tiivistää.
Hänen synnyinkotinsa, vuonna 1916 valmistunut hirsitalo on saanut uuden omistajan, joka entisöi taloa. Timo on ehtinyt olla mukana myös sillä työmaalla.
– Met Alahannun Saulin kans kengitimmä talon. Mie kaivoin kaivinkonheela maat sieltä poies, sisältä pikkukonheela ja ulkoa isomalta.

Harrastuksena traktorit
Jolangin 1960-luvun alussa valmistunut tie kulkee aivan Mäntyrantojen kodin vieressä, Timon mielestä hieman liiankin lähellä. Tien toisella puolella, puupinon edessä seisoo Massey Ferguson 165. Kyseessä ei ole mikä tahansa traktori. Se on 48-vuotias veteraani, jolla Timo Mäntyranta on ajanut ensimmäiset metrinsä.
Traktori on ollut parikymmentä vuotta Timon Arvo-veljen käytössä Kolarin Ruonajärvellä. Toissa kesänä se tuli takaisin kotiin. Sen jälkeen Timo on käyttänyt melkoisen määrän tunteja sen kunnostamiseen. Loppusilauksen antanut maali teki traktorista lähes uuden näköisen.
– Se on nyt täysi työkampe, Timo kehaisee.
Timo on kunnostanut myös Massey Ferguson 265:n vuosimallia 1983 ja viisi muuta traktoria. Pressun alla odottelee seuraava projekti, Nivalasta hankittu MF 165 vuodelta 1973.
Miehen lapsena syttynyt kiinnostus koneisiin ei todellakaan ole kadonnut.
Vilkaisu kuntapolitiikkaan
Viime syksyn kuntavaaleissa Timo Mäntyranta oli ehdokkaana perussuomalaisten listalla.
– Aivan mielenkiinosta suostuin, ko Sainmaa soitti, hän sanoo.
Valtuustopaikkaa ei tullut, sen sijaan varajäsenyys perusturvalautakunnassa.
– Ei minua haittaa, vaikka en valtuusthoon päässykhään. Se viepi nykyhään niin paljon aikaa, jos meinaa kunnola panneutua.
Jolangissa on parisenkymmentä vakituisesti asuttua taloa sekä melkoinen määrä loma-asuntoja. Karjatiloja on peräti neljä, mikä on väkimäärään suhteutettuna iso lukema.
Ja niin vain palveluvarustus kehittyy: enää ei taksiakaan tarvitse tilata omaa kylää kauempaa.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net