Timo Leinonen kantaa huolta yhdistysten tulevaisuudesta

19.12.2013 06:01 Kari Kaulanen

NUOTIORANTA – Vaikka Timo Leinonen on syntynyt Lahdessa ja viettänyt nuoruutensa Helsingissä, hänellä on vahvat siteet Tornionlaaksoon. Hänen isänsä oli kotoisin Kukkolasta, aivan Kukkolankosken partaalta. Niinpä Timokin vietti lapsuuskesiään kosken kuohuja kuunnellen.
Sodanjälkeisinä vuosina Tornionlaaksossa oltiin pidempiäkin aikoja, Timon sanoin ”vähän niin kuin evakossa”.
Samalla tulivat tutuiksi siianlippous ja muut perinnekalastusmenetelmät. Kesään kuului myös päivittäinen, isossa, mustassa padassa keitetty kalakeitto, jota syötiin sormin.
Tietenkin pojat kalastivat myös itse.
– Ongimme kosken yläpuolelta isoja ahvenia, joita sitten yritimme kasvattaa vielä isommiksi erillisessä vesilammikossa.
Lapsuuden kalareissuista on edelleen muistona puukonjälki peukalossa.

Elämää sairaalaympäristössä
Vuonna 1941 syntyneen Timo Leinosen isä oli arvoltaan sotilasmestari. Hän toimi sairaalakomendanttina Lahden Keskussotilassairaala 2:ssa, joka sijaitsi kuuluisassa Hennalassa.
Vuonna 1953 isä sai siirron Helsinkiin Keskussotilassairaala 1:een eli Tilkkaan.
Perhe asui sairaalan vieressä olevassa rakennuksessa. Sairaalaympäristö oli oma maailmansa, johon kuului erilaisten ammattien edustajia talonmiehistä ja lämmittäjistä sairaalahenkilökuntaan sekä tietenkin heidän lapsiaan.
Kaikkea aikaa ei tarvinnut viettää sairaala-alueella, sillä Timo kävi keskikoulun Helsingin Kaksoisyhteislyseossa. Koulu sijaitsi kaiken lisäksi lähes toisella puolella kaupunkia, Käpylässä. Koulumatkat tehtiin keskustan kautta kulkevalla raitiovaunulla.
Timon nuoruuteen kuului myös partiotoiminta, johon hän lähti mukaan veljensä innoittamana.
Perhe asui Tilkassa vuoteen 1960, jolloin perheen isä jäi eläkkeelle.


Urheileva palomies
Urheilu on kiinnostanut Timo Leinosta pienestä pitäen, ja sillä on ollut tärkeä rooli hänen elämässään myöhemminkin, joskin pääasiassa järjestötyön kautta.
Hänen lempilajinsa oli koripallo, jota hän pelasi Helsingin NMKY:ssä ensin nuorten ja sitten aikuisten joukkueessa.
Ensimmäiset työkokemuksensa Timo hankki pankin palveluksessa, mutta 18-vuotiaana hänelle avautui paikka Helsingin vakinaisessa palokunnassa. Takapiruna toimi Vilho Nuoreva, mies, joka toi koripallon Suomeen. Työ mahdollisti säännöllisen harjoittelun. 1960-luvun avautuessa Timo pelasi eri sarjatasoilla.
Koripallo ei kuitenkaan ollut ainoa laji, jota hän harrasti; lentopallo, pikajuoksu, heittolajit ja yleisurheilun kuninkuuslaji, kymmenottelu, kuuluivat myös ohjelmaan.
Menestystäkin tuli, lähinnä Satakunnan piirin sekä Suomen NMKY:n Urheiluliiton ja opettajainvalmistuslaitosten valtakunnallisissa mestaruuskisoissa.

Opettajaksi ”jonnekin pohjoiseen”
Suoritettuaan varusmiespalvelun Hämeen Ratsujääkäripataljoonassa, joka toimi hänen lapsuusmaisemissaan Hennalassa, Timo hakeutui Raumalle seminaariin. Tämä tarkoitti siirtymistä uusiin ympyröihin, mutta koripalloilu jatkui maakuntasarjassa Rauman NMKY:ssä.
Vuonna 1965 Timo Leinonen valmistui kansakoulunopettajaksi. Ensimmäinen työpaikka oli Metsäkummun poikakoti Helsingissä. Siellä isosta koosta oli hyötyä vähintään yhtä paljon kuin koripallossa.
Koulupäivän jälkeen Timo siirtyi hoitamaan Helsingin NMKY:n Pakilan osaston sihteerin tehtäviä. Sen sijaan pelaaminen – ja muukin urheilu – jäivät pikku hiljaa taka-alalle.
Vuonna 1966 kaipuu isän kotiseudulle kävi niin voimakkaaksi, että Timo hakeutui opettajaksi Ylitorniolle.
HNMKY:n Pakilan osaston historiikki kertoo asiasta näin: ”Timo Leinosen sihteerikausi jäi lyhyeksi, kun hänellä oli varsinainen leipätyö kansakoulunopettajana jossakin pohjoisessa.”
Heti Ylitorniolle muutettuaan Timo tutustui nuotiorantalaiseen Saara Peltoniemeen, jonka kanssa meni naimisiin vuonna 1969.
Timo toimi Ylitornion yhteiskoulun liikunnan ja matematiikan tuntiopettajana vuoteen 1972. Sen jälkeen hän jatkoi liikunnanopettajana yläasteella kunnes vuonna 1975 siirtyi Tengeliön ala-asteelle. Sieltä hän jäi eläkkeelle vuonna 2001.

Liikuntaa eri tavoin
Työn ohella Timo Leinonen heittäytyi täysillä urheilun järjestötoimintaan liittymällä Aavasaksan Urheilijat ry:een. Aluksi hänestä tehtiin seuran sihteeri. Sittemmin hän on toiminut myös seuran puheenjohtajana kaksi kahdeksan vuoden jaksoa.
Toiminta ei kuitenkaan rajoittunut vain seuratasolle, vaan aktiiviselle miehelle riitti tekemistä myös Länsi-Pohjan piirissä, jonka varapuheenjohtajana hän toimi vuosina 1972–1991. Lisäksi hän oli jäsenenä tai jopa puheenjohtajana useissa piirin valiokunnissa.
Valtakunnallisella tasolla Timo toimi muun muassa SVUL:n liittovaltuuston varajäsenenä sekä useita kertoja liittokokousedustajana.
Muista pesteistä mainittakoon Ylitornion kunnan liikuntalautakunnan ja Lapin läänin liikuntalautakunnan jäsenyydet.
Järjestötoiminta ei tietenkään ole pelkästään kokouksissa istumista, vaan myös käytännön järjestelyissä on oltava mukana.
Erilaisten tehtävien ohessa Timo on aktiivisesti kouluttanut itseään käymällä erilaisia liikuntapuolen kursseja johtamistaidollisen valmennuksen kurssista lähtien.
Liikuntajärjestöissä toimiminen on tuonut Timo Leinoselle monenlaisia kunniamainintoja ja ansiomerkkejä, komeimpana niistä liikuntaneuvoksen arvonimi, jonka hän sai vuonna 2012.

Matkailu avartaa
1990-luvun alussa Timosta leivottiin perinteikkään Tornionlaakson Matkailuyhdistys ry:n puheenjohtaja. Pesti jatkuu edelleen. Vuosikymmeniä vanha yhdistys kattoi alkuaikoina koko jokilaakson Torniosta Kilpisjärvelle. 1980-luvulle saakka sillä oli Torniossa myös matkatoimisto vakituisine työntekijöineen.
Matkailuyhdistyksen toiminnan pääkohde on ollut Aavasaksa, jonka juhannusjuhlia yhdistys on ollut järjestämässä vuodesta 1950 lähtien aina niiden hiipumiseen asti.
Nykyisin toiminta on kuitenkin rajautunut Tornio–Ylitornio–Pello-alueelle.
– Etupäässä jaamme pienistä varoista stipendejä tai annamme lausuntoja, joita vieläkin joskus kysellään, Timo Leinonen kuvailee.
Toinen merkittävä matkailualan yhdistys, jossa Timo on mukana, on Suomen Matkailuhistorian Seura. Yhdistys on perustettu Ylitorniolla ja Timon mukaan Tuomo Karjalaisella oli merkittävä rooli sen synnyttämisessä.
– Tällä hetkellä seurassa on noin 50 jäsentä eri puolilta Suomea, seuran sihteerinä edelleen jatkava Timo kertoo.
Matkailuhistorian Seura jakaa joka vuosi matkasauvan, jonka merkiksi sen saajan nimeä kantava laatta kiinnitetään Aavasaksan kallioon.

Kotiseutu mielessäin
Ylitornion Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen toiminnassa Timo Leinonen on ollut mukana sen perustamisesta lähtien ja varapuheenjohtajana vuodesta 1998.
Yhdistys sai itsenäisyyspäivänä Ylitornion kulttuuripalkinnon yhdessä Pekanpään Maa- ja kotitalousseuran kanssa. Timo pitää palkintoa merkittävänä tunnustuksena.
Yksi seuran vuotuisista voimanponnistuksista on Ylitornion Joulu -lehden julkaiseminen yhdessä Lions Club Ylitornion kanssa. Timo kuuluu myös siihen. Lehdellä on iso merkitys molempien yhdistysten taloudelle.
Hän painottaa, että Anni Korven aikoinaan ideoima lehti syntyy ryhmätyönä ja korostaa Marjatta Järvisen panosta työryhmän vetäjänä.
Tässä yhteydessä Timo Leinonen ottaa esiin asian, joka häntä huolestuttaa:
– Miten saada nuoria mukaan järjestötoimintaan?
Hän pelkää, että sitä mukaa, kun vanhempi polvi siirtyy sivuun, jatkajia ei enää löydy.
– Nuoriso muuttaa pois eikä heillä, jotka jäävät, ole välttämättä intoa vanhan vaalimiseen. Jotenkin olisi herätys saatava aikaan, hän pohtii ja uskoo, että se voisi tapahtua esimerkiksi koulujen kanssa tehtävän yhteistyön avulla.
Koululaisia onkin jo vieraillut tutustumassa yhdistyksen omistamaan, Niurossa sijaitsevaan Kohkolan taloon.

Herkuttelua ja kuorolaulua
Ei Timo Leinosenkaan elämä sentään pelkkää työtä ja yhdistystoimintaa ole ollut. Hänen mittavasta ansioluettelostaan löytyy myös seuraava maininta: Chaine de Rotisseurs chevalier.
Timo tunnustautuu kulinaristiksi, jonka erikoisalaa ovat nahkiaiset. Niihin hän on tutustunut aikoinaan Kukkolankoskella.
– Sain Paistinkääntäjien Veljeskunnan käädyt juhlallisesti Finlandiatalossa, ja myös presidentti Ahtisaari oli paikalla, hän kertoo.
Timolla on riittänyt aikaa myös kirkkokuorossa laulamiseen, ja jonkin verran hän on kirjoitellutkin.
Kunnallispolitiikka sen sijaan ei ole pahemmin kiinnostanut, vaikka hän kerran antoikin puhua itsensä ympäri ja lupautui ehdokkaaksi.
– Onneksi en päässyt kuin varasijalle, hän toteaa.
Ja on selvästi tyytyväinen.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net