Tiina Lempeä arvostaa vanhoja ja kauniita esineitä

21.3.2013 06:01 Taina Laitinen

Hienon nojatuolin Tiina on pelastanut kierrätyskeskuksesta. Taulun hän teki anopin lahjoittamasta kankaasta.

ÖVERTORNEÅ – Övertorneålla asuvan Tiina Lempeän kodista löytyy paljon kauniita esineitä. Hän innostui pari vuotta sitten Arabiasta ja retrosta.
– Viime kesänä näin jossakin värikkäitä Arabian astioita ja ajattelin, että ovatpa ne kauniita!
Tiina on kerännyt hienon kokoelman muun muassa Arabian Pomona-sarjaa. Hän pitää juuri Pomonasta sen takia, että niissä on kauniit kuviot ja värit. Kotona hänellä on hyllyillä paljon erilaisia esineitä, mutta myös kesämökille hän kerää kaikenlaista kaunista.
– Kesämökillä on tilaa. Sinne olen kerännyt vanhoja Finelin kahvipannuja.
Pannuista Tiina innostui myös viime kesän aikana enemmän. Enimmäkseen hän hankkii esineitä internetin huutokauppasivuilta.

– Välillä ihan nolotti mennä hakemaan postista pakettia, kun niitä oli niin paljon että piti ottaa kärryt niitä varten.
Tiina kertoo kiinnostuneensa retroilusta enemmän internetin erilaisten keräilijöille suunnattujen ryhmien kautta.
– En olisi ennen osannut kuvitellakaan laittavani kotiin esimerkiksi keltaista väriä, mutta nyt sekin alkaa näyttää ihan kivalta.
Hän tunnustaa, että siinä on jotakin ihanaa, kun saa uuden esineen käsiinsä ensimmäisen kerran.
– Kun saan vaikkapa uuden pannun niin laitan sen esille johonkin ja ihastelen sitä koko päivän.
Kirpputoreja ja huutokauppoja
Internetin huutokauppasivujen ja Facebookin erilaisten myyntiryhmien lisäksi Tiina kiertelee mahdollisuuksien mukaan myös kirpputoreja ja huutokauppoja. Hän on perustanut Facebookissa toimivan Övertorneån alueen kirpputoriryhmän, koska ajatteli että pitää täälläkin olla oma kun muuallakin on.
– Huutokaupoissa käyn aina kun mahdollista, mutta niitä järjestetään nykyisin aika vähän.
Paikallisten kirpputorien tarjonta on retroilijalle aika laiha.
– Täällä näkee vähän esimerkiksi vanhoja kankaita tai Arabian astioita.
Jotkut keräilijät ovat valmiita maksamaan tietyistä esineistä melkein mitä tahansa ja se näkyy etenkin nettihuutokaupoissa.
– Joskus hinnat nousevat niin mahdottomiksi, että herranjestas!
Tiina ei itse laita suuria summia yhteen tavaraan, vaan on valmis maksamaan vain tiettyyn rajaan saakka. Etenkin emalikulhot ja -pannut ovat nykyisin arvossaan ja todellisia löytöjä voi tehdä enää harvoin.
– Kahvipannujen lisäksi olisi ihanaa saada Finelin vanha emalinen kulho.
Tiina haaveilee ja puhuu juuri eräästä tietystä punaisesta kulhosta. Hän pitää punaisesta muutenkin. Mutta se Tiinan haaveilema kulho on monen muunkin retroa keräilevän haaveissa.
– Niiden hinnat nousevat usein jopa kahdeksaankymmeneen euroon. En minä ole valmis laittamaan semmoisia rahoja yhteen kulhoon.
Huutokaupoista Tiina on joskus tehnyt hyviä löytöjä, joskin vähän suurempia.
– Huutokaupassa oli iso kaappi ja kukaan ei tarjonnut siitä mitään. Minä sitten ostin sen ja piti soittaa mies avuksi hakemaan.
Perhe suhtautuu välillä naureskellen Tiinan touhuihin.
– Yhdenkin kaapiston raahautin autotalliin ja mies sanoi, että et tule ikinä laittamaan sitä kuntoon!
Nyt kaapisto on saanut pintaansa hienon uuden maalipinnan ja se on käytössä. Tiina odottaa innolla kesää, mutta ei samasta syystä kuin monet muut. Hänellä on autotallissa jälleen yksi projekti odottamassa.
– Mie niin odotan että tulee kesä niin pääsen ulos hiomaan ja laittamaan minun kaappia kuntoon!
Tiina on miettinyt, mistä hän on perinyt kiinnostuksen vanhoihin esineisiin ja kirpputorien kiertelyyn.
– Isä oli sellainen, että tykkäsi kiertää kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia. Isältä varmaan olen perinyt tämän rakkauden tavaroihin.
Kauniita kankaita
Kauniit kankaat ovat aina olleet lähellä Tiinan sydäntä ja ompelutaito on opittu jo lapsena.
– Mummolla oli polkukone ja mummo vei meidät lapset kyläkauppaan ja osti pienet palat kangasta mistä me saatiin polkukoneella hurautella ihan itse jotakin.
Myöhemmin Tiina jatkoi ompeluharrastusta, kun omat lapset olivat pieniä.
– Yhdessä vaiheessa lapset olivat aina itse tehdyissä vaatteissa. Ompelin ulkopuvut ja kaikki.
Polkukoneenkin hän on hommannut huutokaupasta, mutta se on vain koristeena. Tyynyjä ja muuta pientä hän ompelee vieläkin.
– Kankaita on ihana käyttää auki ja miettiä, että mitä siitä tekisi. Mutta ei niitä aina raaski leikata!
Hän nauraa ja sanoo, että ei taida olla ainut kankaiden hamstraaja, jolle on vaikeaa käyttää saksia.
– Tuntuu, että enemmänhän niistä olisi iloa jos ompelisi vaikka tyynyksi tai tekisi tauluksi.
Jotkut kankaat saattavat ”leipoontua” kaapissa pitkään ennen kuin ne päätyvät käyttöön. Anopilta Tiina on saanut pussillisen värikkäitä retrokankaita, joista hän on ommellut tyynyjä ja tehnyt taulun.
Kankaat ovat olleet omassa tärkeässä osassaan Tiinan elämässä, sillä hän on työskennellyt muun muassa verholiikkeessä Övertorneålla ja Haaparannan Ikeassa tekstiiliosastolla.
– Siellä sain viettää päivät kauniiden kankaiden, mattojen ja peittojen kanssa!
Tiina oli pystytysvaiheessa töissä Ikeassa ja joutui myös vähän toisenlaisiin hommiin.
– Meidän piti pystyttää mallikappaleita. Ajattelin että voi jestas, pitääkö minun osata kasata näitä huonekaluja!
Hän nauraa ja sanoo, että sellaiset hommat hän jättää suosiolla miehelleen. Ikeassa hän ehti olla töissä kuusi vuotta ja rakkaus kankaisiin jäi.
Vanhaa pitää arvostaa
Retroinnostuksen myötä Tiina muisti, että hänen kotonaan oli ihania värikkäitä lakanoita.
– Menin sitten äidiltä kysymään niitä lakanoita ja voi ei, äiti oli juuri vähän ennen sitä vienyt ne kaikki kierrätykseen!
Tiina sanoo, että hänen omasta lapsuudestaan ei ole säästynyt kovin paljon tavaroita.
– Kukaan ei ole osannut arvostaa niitä silloin. En muista että meillä kotona olisi koskaan ollutkaan emaliastioita.
Hän muistaa nukenvaunut, jotka Tiinalla ja hänen siskollaan oli lapsena.
– Ne oli sellaiset oranssit hienot, keinonahkaa. Me oltiin siskon kanssa niin samanikäisiä, ettei saatu omia tavaroita vaan niistä yksistä piti sitten aina tapella!
Ikävä kyllä monet eivät osaa vielä tänäkään päivänä arvostaa vanhoja esineitä.
– Monilla on se tyyli, että viedään kaatopaikalle.
Hän kertoo pelastaneensa pari tuolia, kun naapuritaloa tyhjennettiin.
– Katsoin että siellä ne pistivät palasiksi tuoleja ja tajusin, että kaikki on menossa kaatopaikalle!
Tiina ehti hätiin ja pelasti tuoleja. Yhden niistä hän maalasi uusiksi ja nyt se seisoo ruokailutilan nurkassa.
– Ehkä se naapurin mummu katsoo nyt tyytyväisenä taivaasta, että hänen hieno tuolinsa on päässyt arvostavaan kotiin.
Ennen aikaan nämä nykypäivänä keräilijöille arvokkaat esineet ovat olleet normaalia käyttötavaraa, jota ei ole osattu arvostaa mitenkään ihmeellisemmin. Tiina muistelee, kuinka he lapsena leikkivät mummon vanhoilla mekoilla ja kengillä.
– Kyllä me taidettiin itkut tirauttaa, kun äiti poltti ne mekot ja kaikki!
Pari vuotta sitten Tiina osti miehensä kanssa kesämökin. Mökkiin oli jätetty vähän tavaroita, joita he tyhjensivät silloin roskikseen.
– Silloin kävi kamala tapaus, jonka huomasin vähän aikaa sitten kun katsoin vanhoja kuvia tietokoneelta.
Mökin siivouksessa otetussa kuvassa pilkotti roskaläjästä tutun punainen kahvipannu.
– Ajattelin, että onko se mennyt roskiin! Silloin en vielä ollut niistä innostunut, mutta olisi minun pitänyt ottaa se talteen koska tykkäsin jo silloin punaisesta.
Pannu joutui kuitenkin roskien mukana kaatopaikalle, ja saman pannun Tiina on hankkinut myöhemmin, kalliilla hinnalla, huutokaupasta.
– Kyllä sydäntä särki kun näin sen siinä kuvassa roskien seassa. Semmoinen meillä on ollut ja mennyt roskiin!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
pallonkorjuubn
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net