Tarja Konola-Jokinen hyppäsi Pellon koulun suitsiin

8.8.2013 06:01 Minna Siilasvuo

Tarja Konola-Jokinen asuu arkisin Potkun mummolassa. Kesäilta ulkona vaatii liikettä, ellei halua seurakseen miljoonaa mäkäräistä.

POTKU – Joulukuussa työnsä aloittanut Pellon ”superrehtori” – päivähoidon, ala- ja yläkoulun sekä lukion esimies – Tarja Konola-Jokinen ei vielä lukion jälkeen osannut kuvitellakaan päätyvänsä opettajaksi, saati sitten rehtoriksi. Paremminkin päin vastoin: opettajaa hänestä ei kyllä saisi! Toisin kävi, vaikka polku ammattiin oli pitkä ja polveileva.

– Taisin olla viimeisiä Tornion synnytyssairaalassa syntyneitä lapsia. Kotipaikasta tosin oli vähän epäselvyyttä, sillä vanhempani asuivat Torniossa, mutta äiti oli vielä kirjoilla Rovaniemellä. Kouluni minä kävin ylioppilaaksi saakka Kemissä, ja lähdin sitten vuodeksi Peräpohjolan opistoon lukemaan kasvatustieteitä ja sosiaalipolitiikkaa. En yhtään tiennyt, miksi alkaisin isona, Tarja kertoo.

Seuraavaksi Tarja otti suunnan Ouluun, mistä sai töitä. Reissu ei venynyt vuotta pitemmäksi, sillä uutta työtä oli tarjolla Torniossa Suomen matkatoimistossa.

– Sinne tuli käymään yksi opettaja, joka komensi minut kouluun. Mie tottelin, ja lähdin maailmalle Kolariin. Valmistuin matkailupainotteiselta linjalta merkonomiksi ja sain työpaikan samaisesta Suomen matkatoimistosta, mistä olin kouluun lähtenyt.

Ikean lihapullia Singaporessa

Tarja viihtyi matkatoimistossa, kunnes lähti vuonna 1997 miehensä Jukan työn siivellä Singaporeen, missä perhe viipyi kolme ja puoli vuotta. Mukana olivat Tarjan lapset Aira ja Harri, sekä vuorovuosina aina yksi Jukan kolmesta lapsesta.

– Outokumpu testasi työntekijöittensä mukaan lähtevät ekspatriaattirouvat. Minulle tehty psykologinen testi osoitti, etten tulisi pärjäämään ulkomailla ellei minulla olisi jotakin omaa tekemistä, Tarja naurahtaa.

Tuumasta toimeen: perhe muutti Singaporeen syksyllä, ja lapset aloittivat koulun, joka Singaporessa aloitetaan jo kolmivuotiaana. Joulun tietämissä Tarja sai itselleen kerrassaan sopivan työpaikan.

– Pääsin töihin singaporelaiseen muuttofirmaan, joka muuttojen lisäksi perehdytti uusia tulijoita paikallisiin oloihin. Minä otin skandinaaviset ekspatriaattirouvat autoon ja tutustutin heitä kaupunkiin: mistä saa Ikean lihapullia, millaisia kiinteistövälittäjiä skandinaavien kannattaa käyttää, esittelin heille koulut... Se oli tosi mukavaa työtä.

Muuttohommia riitti, samoin opastettavia, sillä Singaporessa ekspatriaatteja eli tilapäisesti ulkomailla oleskelevia ihmisiä on eniten maailmassa. Yritys teki myös taidemuuttoja.

– Olen pitänyt valkoisilla hansikkailla varustautuneena kädessäni miljoonien arvoista Pablo Picasson taulua, Tarja paljastaa.

Uudelle alalle

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Singaporen työrupeama. Perhe palasi muuttokuormineen Tornioon ja lapset siirtyivät Haaparannan kielikoulun oppilaiksi. Tarjan muutto asetti aivan uuden tilanteen eteen.

– En saanut töitä mistään. Singaporessa olin ollut koko ajan töissä ja opiskellut samalla yliopistossa englantia, mutta Suomessa olin jouten. Onneksi eräs kaveri pyöräili yhtenä päivänä pihaamme ja sanoi, että voisin varmaan saada näillä opinnoilla ja tällä kokemuksella töitä opettajana, vaikka en olekaan pätevä.

Ei Tarja sen kummempaa tönäisyä tarvinnut. Kahden viikon kuluttua hän oli töissä – opettajana, vaikka juuri sen vaihtoehdon ei pitänyt tulla kysymykseenkään. Eikä siinä vielä kaikki: vuonna 2009 hän valmistui aivan virallisesti englantiin erikoistuneeksi luokanopettajaksi.

– Opiskelin aika pitkän kaavan kautta. Valitsin opiskelupaikaksi Rovaniemen, sillä en halunnut ottaa lapsia pois kielikoulusta. Puolentoista vuoden ajan opiskelin päätoimisesti ja ajoin päivittäin Tornion ja Rovaniemen väliä. Bensaa paloi ja rahat alkoivat loppua, joten minun oli pakko mennä töihin. Loppuajan tein välillä kahtakin työtä yhtä aikaa.

Esikuva Torniosta

Rehtorin työ alkoi kiinnostaa, kun Tarja meni Raumon kouluun tuuraamaan äidinkielenopettajaa. Tuurauskeikka venähti puolentoista vuoden mittaiseksi, mutta se aika antoi Tarjalle uuden suunnan.

– Raumon koulussa oli silloin rehtorina Ilpo Husa, joka on siinä hommassa ehkä maailman paras. Siellä minulle valkeni, että rehtorin homma voisi sopia minulle, ja päätin suorittaa oppilaitoshallinnon tutkinnon sivuaineena. Ilpo on minulle esikuva, jolta kysyn edelleen neuvoa kun työssä tulee ongelmia.

Raumon koulu on ollut Tarjalle muussakin mielessä tärkeä työpaikka, sillä sieltä hän löysi aiheen gradulleen. Siinä selvitettiin koulujen lakkauttamista ja sen vaikutuksia työhyvinvointiin ja opettajien työssäjaksamiseen.

Järjestystä kieli rullalla

Tarja tunnustaa olevansa nopea, joskus vähän liiankin kanssa. Nopeudesta seuraa toisinaan kärsimättömyyttä, kun muut eivät pysy mukana rivakoissa käänteissä.

– Lähestyn yleensä asioita myönteiseltä kantilta. Uskon, että asioilla on tapana järjestyä. Joissakin asioissa olen liiankin pikkutarkka: esimerkiksi kotona paikkojen pitää olla järjestyksessä, muuten minulla menevät hermot. Lapset sanovat, että ”äitillä menee kieli rullalle”.

Tarkkuus ei ole suinkaan huono ominaisuus rehtorin työssä, sillä työ pitää sisällään paljon järjestämistä.

– Nautin järjestämisestä ja koen osaavani sitä, vaikka minulla on vielä paljon opittavaa rehtorin pestissä. Ilman apulaisrehtoreita ja päivähoidon johtajaa en selviäisi. Työn alku asbesti- ja sisäilmaongelmineen on ollut todella kevyt kenttäperehdytys rehtorin työhön, mutta siinä kunnanjohtaja Sami Baas ja sivistystoimenjohtaja Laura Enbuska ovat olleet minulle hyvänä tukena, Tarja sanoo ja jatkaa:

– Nyt ruokalarakennuksen kolme ja yläkoulun puoleiset neljä suljettua luokkaa voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Remontti on valmistunut ja ilmanlaatu on parantunut tuntuvasti.

Tavoitteena oikeudenmukaisuus

Rehtorin paikka on tuulinen, mutta vastaanotto Pellossa on ollut kaiken kaikkiaan hyvä: vakituista rehtoria on selvästi odotettu väliaikaisten viranhoitajien jälkeen.

– Johtajuus ei ole helppo laji. Täytyy tehdä myös sellaisia päätöksiä, jotka eivät ole kaikkien mieleen, mutta toivon olevani esimiehenä oikeudenmukainen. Kaikilla pitää olla samat säännöt ja samat mahdollisuudet.

Syksyn työsarkaan kuuluu kunnan kouluverkkosuunnitelman päivittäminen kunnan asettaman viiden prosentin säästötavoitteen mukaiseksi. Tehtävä ei ole helppo, sillä laki säätelee tavoitteet, jotka on säästötoimista huolimatta täytettävä.

– Sivistystoimi on Pellossa ollut aina se hallintokunta, joka on pysynyt budjetissa tai jopa alittanut sen. Samaan me pyrimme nytkin, vaikka remontit ovat vähän sotkeneet tilannetta, Tarja kaavailee.

Säästötavoitteiden takia osa määräaikaisista työsuhteista on lopetettu sivistystoimessa, mutta niiden lopullinen tarve selviää vasta koulun alettua.

– Alakoululle tulee kaksi uutta opettajaa ja yläkoululle yksi. Täällä on sekä opettajien että koulunkäynninohjaajien suhteen hullun hyvä tilanne, kun vertaa esimerkiksi Kemiin ja Tornioon! Kaikki työntekijät ovat päteviä.

Hiihtoa ja hömppää

Tarja Konola-Jokinen asuu perheineen edelleen Torniossa – tai miten sen nyt ottaa. Puoliso Jukka asuu viikot Rovaniemellä, samoin tytär Aira. Poika Harri on Sodankylässä armeijassa ja Tarja itse suuntaa auton keulan työpäivän päätteeksi Potkun mummolaan.

– Kun kokoonnumme viikonlopuksi Tornioon, tuntuu kuin tulisimme kesämökille. Palasimme Singaporesta Suomeen 13 vuotta sitten, ja sinä aikana olemme asuneet Jukan kanssa yhden ainoan vuoden saman katon alla. Meillä on tosi hyvät välit – arkisin ainakin sata kilometriä, Tarja vitsailee.

Tarja harrastaa kesäisin golfia ja talvisin kelkkailua. Arki-illat Potkussa kuluvat hirvikoiran kanssa lenkkeillen ja marjastaen. Hillasuolle Tarjaa ei tosin saa millään ilveellä. Siinä menee raja.

– Viihdyn ulkona. Viime talvena kävin jopa hiihtelemässsä, kun isä teki minulle Potkuun oman ladun. Luen myös mielelläni, mutta viime aikoina lähinnä tietovoittoista, rehtorin työhön liittyvää kirjallisuutta.

Ettei elämä menisi liian vakavaksi, Tarjalla on käytössään oma virkistävän rehellinen salainen ase täydellistä rentoutumista varten:

– Kudon sukkia ja katson televisiosta aivotonta hömppää. Lapasiin pääni ei riitä, kun pitäisi aina tietää mihin se peukalo laitetaan...

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net