Tarja Innasen Roobertassa koirat ovat kuin kotonaan

12.9.2013 06:01 Taina Laitinen

Rottweilerit ovat vahvoja ja suuria koiria, mutta luonteeltaan lempeitä.

AAVASAKSA – Tarja Innasen pihapiirissä riittää vilskettä, kun omat koirat ja hoidokit kirmailevat pitkin pihaa.
– Kerran eräs nainen sanoi, että miksen ottaisi hoitokoiria, kun omiakin on jo kertynyt. Siitä se ajatus pikku hiljaa lähti ja viime kesänä rakennettiin jo hoitolan tiloja.
Ensimmäinen hoidokki Lemmikkihoitola Roobertassa oli uutena vuotena ja toiminta on lähtenyt toden teolla käyntiin tänä vuonna. Roobertan nimi tulee Tarjan kahdesta ensimmäisestä rottweilerista, Roopesta ja Bertasta.
– Bertta nauttii koiraeläkkeestä ja toimii meidän lauman pomona.
Viime vuoden lopulla Tarja joutui tekemään koiranomistajalle ehkä sen vaikeimman päätöksen, kun Roope jouduttiin nukuttamaan pitkälle edenneen luusyövän vuoksi.
– Roope ja Bertta oli kuin vanha pariskunta, aina peräkanaa joka paikkaan menossa. Kun Roope sitten tuotiin kotiin ja haudattiin, Bertta kulki pitkään sen haudalla.

Tarja toivoo, että Bertta saisi lähteä niin että se vain nukkuisi itsekseen pois.
– On aina vaikeaa, jos joutuu tekemään lopettamispäätöksen. Matka Pelloon tuntui ikuisuudelta, kun Roopea vietiin nukutettavaksi.
Kuin kotona
Lemmikkihoitola Roobertassa on tällä hetkellä tilat kolmelle, neljälle hoidokille ja lisää tiloja on tulossa.
– Me halutaan tehdä sellainen hoitopaikka, millaiseen itse voisin ajatella jättäväni omat koirani jos olisi pakko.
Kodinomaisuus ja vapaus ovat tärkeitä asioita niin omien kuin vieraidenkin koirien kanssa.
– Meillä on aidattua aluetta tässä paljon ja kaikki koirat saavat juosta vapaana ilman pelkoa siitä, että joku karkaa.
Pihamaalla on mahdollisuus myös tarpeen vaatiessa jakaa piha osiin.
– Pystymme tarjoamaan ulkoilumahdollisuuden niin ryhmässä kuin yksinkin.
Pihamaan takaa aukeaa metsä, minne Tarja vie koiria lenkille. Hoitolaan tulevat koirat touhuavat arjessa mukana samalla tavalla kuin omatkin koirat.
– Hoitolan puolelle on laitettu telkkari ja sinne joku meistä voi mennä vaikka nukkumaan, jos koiralla tulee ikävä.
Tarja kertoo, että joskus koira saattaa olla levoton oudossa paikassa, mutta kun ihminen on lähellä, ne rauhoittuvat nukkumaan.
– Kaikessa pyrimme kodinomaisuuteen ja vapauteen. Meille kun koira tuodaan hoitoon niin ensimmäisenä otan kaulapannat pois. Täällä niitä ei tarvita.
Erikoisia vaatimuksia ei hoitolaan tuotavalle koiralle ole.
– Kunhan koira tulee toimeen ihmisten kanssa niin se pärjää meillä.
Midnightweiler ja Fun-Mur
Tarja kertoo, että heillä on aina ollut koiria.
– Kun asuimme Torniossa, meillä oli sakemanni. Ja välillä sekarotuinenkin. Sitten hommasimme ensimmäisen rottweilerin, Roopen, ja melkein heti perään tuli Bertta.
Tarjan mies Rauno kasvattaa staffeja, eli staffordshirenbullterrierejä Fun-Mur kennelnimellä. Niitäkin heidän kotonaan viipeltää useampi. Kennelnimet Innaset hankkivat vuonna 2005.
– Mietimme vielä kolmannen rodun ottamista lisäksi, mutta aina sitä huomasi selaavansa netissä vain rottweilereita ja staffeja.
Molemmat rodut ovat sellaisia, joista ihmisillä on omanlaisensa kuva. Rottweilereitä pelätään ja staffeja pidetään lapsentappajina. Todellisuudessa rodut ovat rauhallisia ja moni asia on kasvatuksesta kiinni.
– Jokainenhan sen koiran itse kasvattaa pennusta asti sellaiseksi kuin haluaa. Näistä koirista ehkä televisio välittää vääränlaisen kuvan, aina kun telkkarissa näkyy rottweiler, on sillä hampaat irvessä.
Tarjan rottweilerit ovat leppoisia. Jokainen on oma persoonansa.
– Bertta on jo vanhuuden varma ja rauhallinen. Sen ei tarvi enää hötkyillä. Bibari taas on aina nälkäinen, Tarja kertoo koirien luonteista.
– Raunon rottweiler Unski taas on pieni poika isossa ruumiissa. Birsku on sellainen yhden ihmisen koira.
Pian heillä riittää vilinää ja vilskettä, kunhan uusin pentue saa tassut alleen ja silmät auki. Laatikossa tuhisee kymmenen pientä rottweileria, kahdeksan urosta ja kaksi narttua.
– Meidän Kersantti Karoliina teki oman armeijan, Tarja nauraa viitaten pentujen emän nimeen, Kersantti Garoliina.
Osalla pennuista on jo koti valmiina odottamassa ja Tarja lataa videoita pennuista nettiin, jotta uudet omistajat voivat seurata pentujen kasvua. Toisen nartun tuleva omistaja oli ollut mukana synnytyksessäkin.
– Hän halusi narttupennun ja kun kahdeksan urosta oli tullut, niin meinasi mennä toivo! Mutta tuli sieltä sitten kaksi narttua.
Yksi pennuista syntyi kuolleena. Näin suuret pentueet ovat harvinaisia ja yleensä pentueessa on enemmän narttuja kuin uroksia.
Rodut Innaset ovat valinneet omien mieltymystensä mukaan.
– Rottweiler on vahva ja komea ja helppo kouluttaa. Staffit taas ovat ystävällisiä, mutta vaativat kouluttajaltaan enemmän kuin rottweilerit. Ne tuppaavat ottamaan kaiken huumorilla.
Tarja ei pidä sanasta kuri, kun puhutaan koirien kouluttamisesta.
– Sen sanan voisi ottaa kokonaan pois, oikea sana on päättäväisyys. Ja makupalan avulla koira menee vaikka puuhun, hän nauraa.
Erikoisia vaistoja
Tarja kertoo, että koirat vaistoavat ihmisestä paljon.
– Ne tietävät, millainen mieliala ihmisellä on. Jos on murheita, niin ne tulevat työntämään päätä syliin, että mikä sulla on hätänä.
Tarja sanoo, että hän juttelee koirille kaikenlaista kun kulkee niiden kanssa vaikkapa metsälenkillä.
– Pennuillekin juttelen. Nostelen niitä vuorotellen petilaatikosta, katselen silmiin ja juttelen.
Tarja kertoo, että yhdellä heidän staffeistaan on erikoinen kyky.
– Se haistaa kivun. Kerran minulla oli mustelma käsivarressa ja ihmettelin mitä se nuuskuttaa kättä koko ajan, oikein pitkään veti hajua hihan läpi.
Sama koira oli nuuskuttanut Tarjan tyttären korvaa, kun hänellä oli korva kipeä.
– Siitähän voisi tulla vaikka mitä oikeanlaisella koulutuksella.
Vuoden koiraperhe
Tarja on aktiivisesti mukana paikallisen kennelkerhon toiminnassa. Vuonna 2011 perhe sai Vuoden koiraperhe -palkinnon.
– Ystäväkoiratoimintaa olisi mukava ruveta tekemään. Meidän Bertta olisi juuri sopivan luontoinen sellaiseen hommaan. Bertalla olisi varmasti tietynlainen ymmärrys vanhuksia kohtaan, onhan se itsekin jo eläkkeellä.
Näyttelyissä käyminen kuuluu myös perheen koiraharrastukseen ja menestystäkin on tullut. Rottweilereiden kanssa he treenaavat myös jälkeä. Raunolla on armeijan koulutustausta ja hän on kisannut SM-tasolla jälkikoira- ja tottelevaisuuskoulutuksessa.
Koirat taitavat olla heille enemmän elämäntapa kuin harrastus. Kuten Tarja kertoo kennelin kotisivuillakin: ”Meillä eletään, tullaan ja mennään, enemmänkin koirien ehdoilla. Koska kun koiran hankkii on siitä pidettävä hyvää huolta koko sen loppuelämän.”

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net