Tapio Linden ihastui Pellon liikuntamahdollisuuksiin

4.6.2015 06:01 Minna Siilasvuo

Toimistotyö kaipaa vastapainoksi liikuntaa, mutta aina ei voi hiihtää tai tanssia. Sellaisina hetkinä Tapio Linden tarttuu kitaraan.

PELLO – Pellon uutuudenkarhea kunnaninsinööri Tapio Linden saa pellolaiset hymyilemään. Ei siksi, että hän puhuisi erityisen hulluja, vaan siksi, että Mynämäen murre kuulostaa nim pal hupaisalta tornionlaaksolaiseen korvaan. Jo ensi sanoista voi päätellä, että tämä mies on tullut Pelloon kaukaa.
– Täällä oli niin viimetten päälle hyvä vastaanotto!
Mynämäen poika on asunut Mynämäellä lähes koko ikänsä lukuun ottamatta 30 kilometrin päässä Turussa vietettyä opiskeluaikaa ja lyhyitä puikahduksia eri suuntiin. Seikkailumieltä häneltä ei ole kuitenkaan koskaan puuttunut.
– Kerran kaveri soitti, että lähde muurariksi Saksaan, ollaan jouluun saakka. Minä lähdin ja olin sovitun ajan, viisi viikkoa. Olisin voinut mennä sinne jatkamaankin, mutta en raskinut kun lapset olivat vielä pieniä. Innostuin kuitenkin lähtemään saksankursseille sen kokemuksen jälkeen.

Suunta sattumalta
Tapio Lindenin isä oli taksiautoilija, ja lupa olisi periytynyt helposti isältä pojalle. Poika oli kuitenkin nähnyt sen verran taksin arkea, ettei ura ilta- ja viikonlopputöitten parissa suuremmin houkutellut.
– Olen päätynyt rakennusmestarin ammattiin lähinnä sattuman kuljettamana. Alun perin minulla ei ollut aikomusta mennä edes keskikouluun, mutta opettaja sai isän puhutuksi ympäri. Olin kuulemma sen verran hyvä matematiikassa, että opiskelu kannatti.

Keskikoulun jälkeen Tapio kävi ammattikoulun ja muurauskursseja. Kun työuralle ei ollut selvää suuntaa, hän kokeili jos jonkinlaisia ammatteja leipäkuskista rakennusmieheen.
– Kerran minulla oli muuraushommissa apulainen, joka aikoi pyrkiä teknilliseen kouluun. Hän yllytti minuakin hakemaan sinne ja minä hain. Yllätyin, kun pääsin sisään, mutta niin sitten valmistuin sieltä rakennusmestariksi vuonna 1988.

Rakennusalan yrittäjäksi
Siinä vaiheessa oma ala alkoi olla selvillä ja työkuviot piirtyivät sen mukaisesti. Tapiosta tuli isohkon rakennusliikkeen työmaamestari puoleksitoista vuodeksi. Sitten tapahtui jotakin – ettei vain seikkailu alkanut houkuttaa?
– Perustin kaverin kanssa Rustic-Rakenne Ay:n, jota pyöritimme alkuun yhdessä ja sitten minä yksin toiminimellä. Tein töitä yrittäjänä noin 15 vuotta, välillä alihankkijana isoilla rakennustyömailla, välillä omakotitalojen rakennustyömailla.
Omalla kotikylälläkin on Tapion rakentamia omakotitaloja. Pitäisikö häntä uskoa, kun hän selittää, miksi päätyi Pelloon töihin?
– Olen antanut rakentamilleni omakotitaloille ikuisuustakuun. Nyt ne alkavat olla 20 vuotta vanhoja, joten katsoin parhaaksi hakeutua vaivihkaa vähän kauemmaksi...

Kunnanmestarista opettajaksi
Tosipuheessa Tapio alkoi kaivata 15 vuoden yrittäjyyden jälkeen vaihtelua uralleen. Kymmenen vuotta sitten hän hakeutui kunnanmestariksi Mynämäen kuntaan ja päätyi siitä – yllätykseksi itselleenkin – kuudeksi vuodeksi opettajaksi Mynämäen Käsi- ja taideteollisuusopistoon.
– Vannoin aikoinaan, että opettajaa minusta ei ainakaan tule, mutta niin vain sekin polku oli kuljettava. Opetin perinnerakentamisen linjalla korjausrakentamista ja restaurointia. Lisäksi opetin liikuntaa. Siellä ollessani huomasin, että opettajatkin ovat vain ihmisiä. Saman huomion tein aiemmin rakennusmestareista.
Kun Mynämäen Käsi- ja taideteollisuusopisto liittyi osaksi Raision koulutuskuntayhtymää, koulun luonne muuttui.
– Aiemmin oppilas oli ollut suunnittelun keskiössä, mutta yhdistymisen jälkeen keskipisteeksi nousi raha. Ei se tuntunut oikein hyvältä.

Mua kutsuu Lappi vain
Kun koulumaailma oli nähty, Tapio Linden päätyi määräaikaiseen kunnaininsinöörin pestiin Maskuun. Koska tehtävä oli määräaikainen, piti työhakemuksia laittaa moniin sopivalta tuntuviin paikkoihin. Kuten esimerkiksi Pelloon.
– Olen aina viihtynyt Lapissa. Olen ollut aika paljon Levillä, syksyisin juoksemassa puolikkaan Ruskamaratonin ja kevättalvella hiihtämässä. Kun olen lähtenyt takaisin etelään, on aina ollut sellainen tunne, että jokin pidättää minua käsivarresta.
Levillä Tapio oli silloinkin, kun kutsu kävi työhaastatteluun tammikuun lopulla.
– Olen muutamana vuotena ollut mukana Levin Latinoilla. Tanssikurssit olivat juuri meneillään kun Sari Eero soitti ja pyysi minut Pelloon haastateltavaksi. Vuokrasin Leviltä auton ja lähdin kauheassa lumimyräkässä ajelemaan kohti Pelloa. Jännitti, mutta haastattelusta jäi tosi hyvä tunne.
Kunnaninsinöörin valinnassa oli omat kiemuransa, mutta lopullinen päätös piti tehdä äkkiä juuri etelän hiihtolomaviikon aikana. Seikkailunhalu voitti.
– Täällä ollaan. Tuntuu mahtavalta.

Uusia harrastuksia
Muutto Mynämäeltä Pelloon tietää muutakin kuin tavaroiden siirtelyä. Jotakin jää, jotakin uutta tulee tilalle.
– Olen harrastanut lattareitten tanssimista kahdessakin eri seurassa, semmoista show-meininkiä. Se harrastus jää nyt, ja samoin taitaa käydä sulkapallon pelaamiselle, Tapio arvelee.
Jos tanssikengät joutavat nurkkaan, on mielessä jo uusia kujeita. Eteisessä odottavat juuri sisäänajetut vaelluskengät ja tuliterät purjehduskengät. Niiden seurana on tietysti paljon innostusta ja hyviä suunnitelmia.
– Ajattelin kokeilla suunnistamista. Se pitää varmaan aloittaa ennen kuin kasvillisuus peittää maaston muodot. Eksyyköhän täällä helposti?
Tulokkaalle selviää varmaan aika pian, etteivät lappilaiset ole eksyksissä kovin pitkään. Kun he kyllästyvät eksyksissä oloon, he keräävät kamppeensa ja lähtevät kotiin.
Toinen, yhtä houkutteleva harrastus on melonta.
– Melontareitti Rattosjärveltä Raanujärvelle kiinnostaa minua kovasti. Harmi vain, että pidin jo yhtenä perjantaina puolet kesälomastani, Tapio manailee ja selittää samaan hengenvetoon, kuinka pieni maailma onkaan:
– Kummityttäreni äiti, Satu Juopperi, on kaikista maailman paikoista kotoisin juuri Rattosjärveltä. Nykyään hän asuu Uudessakaupungissa.

Ideoita ja innostusta
Uusien harrastuksen lisäksi Tapio Linden on innoissaan uudesta työstään, työyhteisöstä, ympäristöstä ja valosta. Ainakin noin alkajaisiksi. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä hänestä tuli virallisesti pellolainen.
– Moni asia pisti silmään jo ennen muuttoa. Täällä on jäähalli, koirahalli, kerrassaan huikea latuverkosto, laskettelukeskus... Suunnitteilla on paljon uutta keilahallista alkaen. Pitäisi vain keksiä, miten ohikulkijat saadaan pysähtymään ja näkemään tämä kaikki.
Nykyinen työ on sikäli erilaista kuin Tapio Lindenin aiemmat työtehtävät, että siihen kuuluu enemmän hallinnollisia tehtäviä ja vähemmän käytäntöä. Se on haastavaa, mutta myös kiinnostavaa.
– Kunnassa on töissä tosi innovatiivista porukkaa. Täällä ollaan oikeasti kehityksen kärjessä: ideoita riittää ja tavoitteetkin ovat kovia, kuten esimerkiksi väkiluvun kääntyminen kasvuun.

Omenapuun alla Pellossa
Muualta tulleen silmissä Pello näyttäytyy pienenä, mutta virkeänä paikkakuntana.
– Pellolla on kaikki edellytykset säilyä ja kehittyä, mutta tuleen ei kannata jäädä makaamaan. Raha täytyy pistää kiertämään: jos kunnalla on esimerkiksi mahdollisuus saada johonkin rakennushankkeeseen 80–90 prosenttia valtionapua, rakentaminen kannattaa ilman muuta! Rakentaminen tuo aina tuloa kunnalle.
Myös pellolaisesta kunnallispolitiikasta saatu ensivaikutelma on hyvä.
– Olen saanut hyvän vastaanoton. Meininki valtuustosalissa on lämminhenkistä, ollaan kuin yhtä suurta perhettä. Ihmiset ovat huumorintajuisia ja minulle on tullut sellainen tunne, että täällä puhalletaan yhteen hiileen.
Tosiasiassa nämä ensivaikutelmat eivät ole ihan ensimmäisiä. Tapio Linden on viettänyt 18-vuotiaana kaksi yötä Pellossa kaverinsa Jampan kanssa.
– Olin juuri saanut kortin ja keksimme Jampan kanssa, että lähdemme uimaan Jäämereen. Jampan enolla oli täällä autokorjaamo. Yövyimme enon pihalla teltassa omenapuun alla. Jäi elävästi mieleen kun eno sanoi illalla, että yöksi on luvattu lumisadetta ja hän hakee meille sukset, että pääsemme aamulla hiihtämään. Oli heinäkuu...
Entä kuinka sen Jäämeressä uimisen kanssa kävi? Hyvin tietysti.
– Pääsimme perille, mutta vesi oli turkasen kylmää. Kastelimme vain varpaat, ja nekin varovasti.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net