Tapani Rantala on muotokuvan ja maiseman mestari Pessalompolosta

24.4.2014 06:01 Kari Kaulanen

Tapani Rantala ja omakuva vuodelta 1982.

TORNIO – Elämä on jatkuvia valintoja, ja monilla niistä on kauaskantoiset seuraukset. Jos Eeva Nikula olisi mennyt kotiopettajaksi presidentti Pehr-Erik Svinhufvudin perheeseen sen sijaan, että valitsi opettajan paikan Pessalompolon supistetussa kansakoulussa, meillä olisi paljon vähemmän muotokuvia tai isoja maalauksia julkisissa tiloissa. Myös muutaman kirjan kansi olisi erilainen.
Eeva valitsi kuitenkin Pessalompolon, koska sai sieltä myöntävän vastauksen aiemmin kuin Svinhufvudilta. Tämän valinnan seurauksena maailmaan putkahti viisipäinen veljessarja, jonka jäsenistä yhdestä, Tapani Rantalasta, tuli taidemaalari.
Eeva löysi siis puolisonsa, Aarne Rantalan, Pessalompolosta. Suku oli alkuperäiseltä sukunimeltään Lanko, mutta Aarnen Oskari-isä oli muuttanut nimen Rantalaksi.
Pessalompolon koulu oli Urholanniemen talossa, jossa myös Rantalan perhe asui. Opettajan luontoisetuihin kuului navetta, jossa oli pari lehmää ja lampaita. Niinpä heinänteko pelloilla ja jokiniityillä tuli Rantalan veljeksillekin tutuksi.
Uusi koulurakennus valmistui 1930- ja 1940-lukujen vaihteessa.

Perämettän Pyllistys
Rantalan pojat viettivät paljon aikaa isänsä kotitalossa Pessanrannassa.
Siihen aikaan nykyisiä järvikyläläisiä sanottiin peräläisiksi. Kouluajan ulkopuolella peräläispoikien tärkein harrastus oli urheilu. Pessanrannasta löytyivätkin niin juoksurata kuin heitto- ja hyppypaikat.
– Meillä oli kaverini Erkki Langon kanssa oma urheiluseura, Perämettän Pyllistys, Tapani Rantala kertoo nauraen.
Harrastus loi hyvän pohjakunnon ja jatkui nuorten sarjoissa Lohijärven Kuohun riveissä.

– Kävimme piirinmestaruuskisoissa napsimassa mitaleita.
Tapanin suosikkeja olivat heittolajit ja niistä ykkönen keihäänheitto. Keppi lensikin parhaimmillaan lähes 60 metriä.
Joukkuelajeihin, lähinnä jalkapalloon, järvikylien pojat tutustuivat vasta siirryttyään kirkonkylälle oppikouluun.

Opettajan poikana
– Ei siinä oikeastaan ollut mitään erikoista, Tapani Rantala vastaa kysymykseen, millaista oli käydä koulua, kun opettajana oli oma äiti.
– Äiti oli vilpitön ihminen eikä tehnyt omista lapsistaan numeroa, Tapani jatkaa.
Piirustustunneilla oli tapana, että kaikki piirustukset laitettiin näkyviin ja oppilaat äänestivät niistä parhaan. Yleensä Tapanin piirustus voitti, mikä ei johtunut siitä, että hän oli opettajan poika. Hänen taiteellinen lahjakkuutensa näkyi jo silloin.
Sota-aika kosketti myös Pessalompoloa. Saksalaiset sotilaat kaivoivat juoksuhautoja ja osa heistä asui koululla. Lapset tulivat heidän kanssaan hyvin toimeen ja saivat heiltä muun muassa suklaata.
– Ne olivat tavalisia saksalaisia, jotka olivat joutuneet sotaan, Tapani kuvailee.
Kun pessalompololaiset lähtivät evakkoon, saksalaiset jäivät kylään. He jättivät kuitenkin talot polttamatta, räjäyttivät vain sillan ja uiton hinaajan.

Keskikoulusta tukkimetsään
Evakon jälkeen Tapani alkoi valmistautua oppikouluun pyrkimiseen. Hän kävi pääsykokeissa Rovaniemellä ja myös läpäisi ne. Kun Ylitorniollakin aloitti keskikoulu samoihin aikoihin, hän sai luvan siirtyä sinne.
Se tiesi muuttoa Pessalompolosta kirkonkylälle.
Onneksi keskellä kirkonkylää asui isoisän sisko Hilta Ainosen tytär Helvi Koivuranta, jonka kotona peräläisillä oli tapana yöpyä. Hänen luonaan Tapanikin aluksi majoittui. Seuraava asunto oli Kaupin Eelin talossa monen muun peräläisen koululaisen tapaan.
– Kyllä ensimäisinä vuosina oli kovin ikävä kotiin, Tapani tunnustaa.
– Helvi kysyki minulta myöhemin, että, muistaksie Tapani, ko sie itkit tyynyn märäksi.
Kun viisi vuotta keskikoulua oli takana, elettiin Korean sodan aiheuttaman nousukauden aikaa 1950-luvun alussa. Puukauppa kävi ja puusta sai hyvän hinnan. Tapani oli veljensä Ollin ja Kauman Pentin kanssa yhden talven Kypäsjärvellä kaatamassa pokasahalla tukkeja, jotka Ainosen Eeli ajoi hevosella Alposjärven rantaan.
Nämä kokemukset näkyvät myöhemmin vaikutteina muun muassa Veitsiluodon tehtaiden suurissa maalauksissa Savotta ja Uitto.

Kotikunta tutuksi liikuntaneuvojana
Seuraavana syksynä Tapani Rantala meni Vierumäen urheiluopistoon, mistä muutaman kuukauden kurssin jälkeen valmistui liikuntaneuvojaksi.
Työpaikka löytyi kotikunnasta Ylitorniolta. Työnä oli kiertää kunnan kouluissa opettamassa niin hiihtoa kuin yleisurheilua. Samalla tulivat pitäjän kylät ja osin ihmisetkin tutuiksi.
Talvella oppilaita oli paljon, koska opetus tapahtui koulun liikuntatunneilla. Kesällä, kun toiminta oli vapaaehtoista, osallistujamäärät olivat pienempiä.
Armeijassa liikuntaneuvojan koulutuksesta oli hyötyä. Tapani astui palvelukseen Oulussa, jatkoi Niinisaloon aliupseerikouluun ja sieltä edelleen upseerikouluun Haminaan. Taiteellisten ansioiden perusteella hänet on ylennetty luutnantiksi ilman kertausharjoituksia.

Opettajaksi Raumalta
Tapani Rantala päätti seurata äitinsä jalanjälkiä ja opiskella opettajaksi. Hän pääsi Rauman seminaariin, jonne alkukarsinnat läpäisseestä joukosta valikoitui vain reilut kymmenen prosenttia.
Nelivuotinen seminaari venähti Tapanilla viiteen vuoteen, sillä hän toimi välillä yhden vuoden opettajana Muroleen kanavalla.
– Se oli taiteen kannalta merkittävä reissu. Siellä oli nimittäin Kosken kartano, jonka emäntä oli käynyt Ateneumin, Tapani kertoo.
Eikä siinä kaikki. Vastapäätä oli kuuluisan, silloin jo edesmenneen taiteilijan Ellen Thesleffin huvila. Hän oli maalannut myös Kosken kartanon ikkunoista näkyviä maisemia, ja ikkunanpuitteissa oli edelleen hänen taiteilemiaan kukkia. Ne inspiroivat Tapania, joka pääsi maalaamaan samoja Muroleen kosken yli näkyviä maisemia.
Opettajaksi hän valmistui vuonna 1961.

Piipahdus teatteriin
Muroleen kanavan lisäksi Tapani Rantala on toiminut kaksi vuotta opettajana Raumalla ja yhden vuoden Mikkelissä Porrassalmen yhteislyseossa, missä hän opetti kuvaamataitoa.
Raumalla Tapani oli mukana myös teatterin toiminnassa niin seminaari- kuin opettajavuosinaan. Suurin rooli oli pääosa näytelmässä Sanattomia tunteita, josta teatterikerho antoi hänelle myös kunniakirjan. Rauman teatterissa työskenteli siihen aikaan elokuvista tuttu Kaarlo Kytö, jonka kanssa Tapani näytteli Molieren Saiturissa.
Näyttelemisen lisäksi hän toimi lavastajana. Hänen käsialaansa oli muun muassa Rauman teatterin 60-vuotisjuhlanäytelmän Kuinka äkäpussi kesytetään lavastus, joka sai kehuja Helsingin Sanomia myöten.

Vapaaksi taiteilijaksi
Tapani Rantalan ensimmäinen taidenäyttely oli Raumalla vuonna 1962. Tuolloin tärkeä taidesuunta oli informalismi, ja sitä noudatti myös Tapani.
Lähdettyään Mikkelistä vuonna 1964 hän uskaltautui heittäytymään vapaaksi taiteilijaksi. Hän sai jo tuolloin pyyntöjä maalata muotokuvia, mutta ei vielä silloin uskaltanut vaihtaa tyylisuuntaa.
Hän kertoo tehneensä abstrakteja töitä noin kymmenen vuoden ajan ennen kuin palasi maisemien ja muotokuvien pariin. Suomen kuvataiteen huonosta tilasta johtuen hän hakeutui opiskelemaan Repin-instituuttiin silloiseen Leningradiin vuosina 1973–1975. Siellä hän pääsi maalaamaan elävää mallia.
Opiskeluun kuului myös Krimillä pidetty kesäpraktiikka. Siellä maalattiin ulkona ja tutkittiin auringonvalon ja varjon vaikutusta väreihin.

Helsingistä Tornionlaaksoon
Repin-insituutin jälkeen Tapani Rantala asettui Helsingin Eiraan ja sai ensimmäisen muotokuvatilauksen. Kuvan kohde oli Kelan silloinen kakkosjohtaja Erkki Tuominen. Sitten oli vuorossa yksi Urho Kekkosen väärteistä, Kelan pääjohtaja Jaakko Pajula, jonka muotokuvan Tapani kävi maalaamassa Turussa. Siilinjärven kuntoutuskeskukseen hän maalasi sen perustamista ajaneen ministeri Katri-Helena Eskelisen.
Kun Esko Salminen ja Heidi Krohn näyttelivät Turussa, Tapani ja hänen avopuolisonsa Aulikki Nukala – taiteilija hänkin – asuivat näiden asunnossa Kruunuhaassa. Silloin syntyi pariskunnan tytär Varpu. Tapani maalasi myös Krohnin ja Salmisen muotokuvat.
Vuonna 1978 perhe muutti Nuotiorannalle ja kaksi vuotta myöhemmin Tornioon, Alatornion kirkonmäelle, minne heille remontoitiin vanhasta omakotitalosta ateljeetalo, jossa molemmilla taiteilijoilla oli oma ateljee.

Kuvat ja tarinat kansiin
Tornion vuosina syntyivät muotokuvat muun muassa Esko Pörhöstä, Leo Laaksosesta ja Antti Ahosta. Lisäksi hän teki esimerkiksi isot terästehdasta ja sen työntekijöitä kuvaavat taulut sekä herkän ja vaikuttavan teoksen Mummo ja Varpu, joka kuvaa Tapanin äitiä ja tytärtä.
Vuonna 1988 Tapani Rantala muutti Rovaniemelle, missä hän maalaa edelleen. Siellä ovat syntyneet kuvat muun muassa ylitorniolaisista vaikuttajista Esko Lampisesta ja Sauli Kuoppalasta sekä monet julkisten tilojen teokset.
Muotokuvien lisäksi Tapani on maalannut maisemia ja luontoa, kuten kulleroita ja poroja.
Tämä haastattelu on tehty Tornion perinteikkäällä Palokunnantalolla, missä Tapanin laaja näyttely päättyi 16.4. Siellä olleet luontoa ja muun muassa Kukkolankoskea kuvaavat taulut ovat esillä Pohjolan Pirtissä Kukkolassa koko kesän ajan.
Jo kuuden vuoden ajan tekeillä on ollut Tapani Rantalasta ja hänen töistään kertova kirja. Perjantaina 9. toukokuuta teos Muotokuvan ja maiseman mestari julkistetaan Ylitornion kunnantalon auditoriossa.
Tapanin taulut kirjaan on kuvannut Sakari Vierola ja tekstin on kirjoittanut Leena Siirtola. Myös Tapani itse kertoo kirjassa muun muassa näkemyksensä suomalaisesta taide-elämästä.
Kirjan on kustantanut Väyläyhtiöt, jonka monien teosten kansikuvat ovat Tapani Rantalan käsialaa.
Hänen tekemänsä on myös alkukesästä ilmestyvän Kenttä-kirjan kansi. Kirjan on kirjoittanut Lanko-Pekka, ja se kertoo Rantalan veljeksille tärkeästä Pessalompolon Kenttäniemestä.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net