Talvella opettaja, kesällä maanviljelijä – Jukka-Pekkaa ei paikallaanolo kiinnosta

8.1.2015 06:00 Pasi Romakkaniemi

PELLO – Kahden toimen ja kahden kunnan mies. Niin voi kuvailla Jukka-Pekka Bergmania. Varsinainen leipätyö miehellä on Ylitorniolla, missä hän hoitaa peruskoulun historian, yhteiskuntaopin sekä suomen kielen lehtorin virkaa.
Kun työpäivä koulussa on ohi, Jukka-Pekka vaihtaa kuntaa: Pellon Ruuhijärveltä, tarkemmin sanoen parin kilometrin päästä kylältä Ruuhilehdosta, löytyy vastaremontoitu maatalo, missä luokkahuone muuttuu heinäpelloksi ja karttakepin sijaan kourat puristavat traktorin rattia.
Kun päivittäistä työmatkaa kertyy suuntaansa tasan sata kilometriä, ei voi kuin ihailla ja ihmetellä miehen tarmoa. Eikä pitkän työmatkan jälkeen kotona automaattisesti odota lämmin ruoka pöydässä. Puoliso Reijan työpaikka kun löytyy lähes yhtä pitkän matkan päästä, Rovaniemeltä.

Pois kaupungista
Pellon kirkonkylältä katsoen 35 kilometrin päässä kuntakeskuksesta sijaitseva Ruuhilehto on varsin syrjässä. Ihan suora polku ei kirkonkylällä syntynyttä ja kasvanutta Jukka-Pekkaa Ruuhilehtoon johdattanutkaan.
Valkolakin mies painoi päähänsä Pellon lukiossa keväällä 1993. Metsästys ja kalastus ja kaikki luontoon liittyvä kiinnosti jo silloin kovasti. Rajavartijan ura olikin vakavasti harkinnassa, mutta kiinnostus historiaan voitti ja seuraavat kuusi vuotta kuluivat Oulun yliopistossa. Varusmiespalvelus täytyi ensin suorittaa alta pois, ja se tapahtui Ivalon Rajassa.
Opiskelun vaatimat viisi-kuusi vuotta oli pakko asua Oulussa, mutta kaupunki ei ollut Jukka-Pekan paikka:
– Urheiluharrastukset, sähly ja lentopallo olivat siellä parasta. Viikonloppuna ja lomilla pyyhkäisin aina Pelloon, metsälle ja kalalle.
Leipätyö Ylitorniolla
Vuonna 2000 painoivat taskussa maisterin paperit ja kainaloon oli ilmestynyt tyttö: Reija Kelloniemi, jonka kotipaikka oli kaukana metsässä, Ruuhilehdossa. Reijan vanhempien maatalossa katsottiin suopeasti vävypoikaa, joka ei työtä pelännyt – päinvastoin, viihtyi maatalon ympyröissä kuin sorsa kaislikossa.
Ensimmäinen työpaikka oli kuitenkin Sodankylän Syväjärvellä. Pienessä koulussa oli mukava olla, mutta kun varmuutta työpaikasta ei pitemmälle ollut, vaihtui väliaikainen työsuhde jo seuraavana keväänä vakinaiseen paikkaan Ylitorniolla. Siitä lähtien miehen auton keula on aina aamuisin suuntautunut kohti Alkkulaa.
– Ylitornion kunta on ollut hyvä työnantaja. Vanhan koulun aikana kiusana oli koulun huonolaatuinen sisäilma, mutta nyt siihenkin on vihdoin saatu ratkaisu, uuden koulun rakentaminen.
Ei kutsumusammatti
Jukka-Pekka on opettajana pidetty, sen saa kuulla monelta ylitorniolaisnuorelta. Opettajan työstä miehellä on kuitenkin varsin realistinen, vähemmän ruusuinen kuva.
– Tokihan siinä helpommalla palkkansa saa kuin vaikkapa maanviljelijänä, mutta totuuden nimessä en voi sanoa olevani missään kutsumusammatissa.
– Opettajan työ on hyvin tiukasti aikatauluihin sidottua, mistä en lainkaan pidä. Tämä lisäksi kaikenlaiset itse opetustyön ulkopuoliset hommat kuten kokoukset, oppilashuoltoryhmät, suunnittelupalaverit ja kaikki muu mahdollinen työ lisääntyvät koko ajan.
– Kun tämä yhdistetään pitkään työmatkaan, niin eihän se aina niin mukavalta tunnu.
Koti Ruuhilehtoon
Reijan ensimmäinen vakituinen työpaikka löytyi Pellon kunnasta kouluterveydenhoitajana, mutta oman kodin löytäminen olikin kinkkisempi homma. Koirat ja luonto kun ovat molemmille lähellä sydäntä, mikä omalta osaltaan rajoittaa asuinpaikan valintaa. Kotiosoite vaihtuikin seuraavan kymmenen vuoden aikana tiuhaan – myös ulkomailla asuminen tuli kokeiltua Ruotsin Pellossa.
Vanheneva väestö tuottaa kuntapäättäjille harmaita hiuksia lähes kaikissa Lapin kunnissa, niin Pellossakin. Siksi voisi kuvitella helpollakin löytyvän myynnissä olevia taloja, ainakin järvikylistä, mutta totuus on kuitenkin toinen.
Jukka-Pekka ja Reija suunnittelivat jo uuden talon rakentamista riittävän syrjään kuntakeskuksesta, kun sattuma astui peliin. Reijan vanhemmat luopuivat Ruuhilehdossa lihakarjan pidosta ja samaan aikaan Reijan mummo muutti Ruuhijärven kylältä kirkonkylälle. Reija ja Jukka-Pekka ostivat itselleen Ruuhilehdon vanhan asutustilan ja Reijan vanhemmat muuttivat Martta-mummon taloon kylälle.
1960-luvun puolivälissä rakennettu pieni talo vaati kuitenkin perusteellisen remontin.
– Vanhasta talosta ovat jäljellä perustus, runko, kattotuolit sekä osa ikkunoista. Ja vanhaa perustustakin laajennettiin reippaasti, että saatiin kaksi uutta huonetta.
Jukka-Pekka myöntää, että todennäköisesti samalla vaivalla ja rahalla paikalle olisi noussut kokonaan uusi talo, ja asiaa tietämätön voisi niin luullakin uutuuttaan hohtavaa rakennusta katsellessaan.
Harrastuksena koirat
Mikä on se syy, joka saa Jukka-Pekan ja Reijan valitsemaan kotipaikakseen pienen syrjäkylän kaukana palveluista sadan kilometrin päässä työpaikalta?
– Harrastusten, ennen kaikkea koirien pidon kannaltahan tämä on mainio paikka. Eivät häiritse naapurit meitä, emmekä me naapureita. Metsälle lähtö on helppoa. Ei kun koira irti häkistä ja porraspielestä alkaa metsästysmaat.
– Ja vaikka naapurit ovat kaukana, ei täällä yksin tarvitse olla. Meillä käy paljon vieraita, mikä tietysti tuntuu mahdottoman mukavalta.
Tällä hetkellä talon pihassa päivystää tapahtumia neljä koiraa. Kaksi itäsiperianlaikaa osallistuu isännän ja emännän kanssa syksyllä hirvikannan harvennukseen. Suomenlapinkoira Hilku ja sekarotuinen Rölli hoitavat seurustelupuolen vieraiden kanssa.
Jatkossa pihasta voi löytyä myös suomenpystykorva, mutta nykyelämässä eivät tahdo vuorokauden tunnit riittää kaiken mukavan harrastamiseen. Myös ajokoira olisi mukava hankinta, mutta mutta…
– Reija on ilmoittanut lähtevänsä talosta, jos ajokoiran hankin. Ja kun vielä haluan olla Reijan kanssa, niin se on hankkimatta.
Pelto- ja metsätöitä
Myös kalastusharrastus onnistuu Ruuhilehdosta käsin. Väylällä lohensoutuakin aikaisemmin ahkerasti harrastanut Jukka-Pekka myöntää läheisen Vinsajärven antavan tyvenenä kesäiltana onkijalleen rentouttavamman kokemuksen, kuin lohituristien ruuhkauttama Väylä.
Kesällä tosin suuri osa ajasta menee peltotöissä, esimerkiksi rehun teossa.
– Naapurikylän emolehmätilan kanssa teemme yhteistyötä ja sinne uppoaakin 15 oman ja kymmenen vuokratun peltohehtaarin sato.
Kun peltotöiden lisäksi työmaata tarjoavat nuoren metsän hoitotyöt niin Ruuhilehdossa kuin kirkonkylän lähellä, ei vapaa-ajan ongelmia tunneta.
– Koulupäivän jälkeen ei pitkän työmatkan ajaminenkaan väsytä, kun tietää että kotona odottavat muunlaiset, kiinnostavat hommat. Paikallaanolo ei kiinnosta lainkaan.
Yrittäjähenki kotoa
Vanhan vitsin mukaan opettajaksi sopii laiska, kovaääninen ihminen. Kumpikaan ominaisuus ei kuitenkaan sovi Jukka-Pekkaan.
– Ehkä tarmo kaikkeen touhuamiseen tulee osittain kodin perintönä, missä opin isän työn vuoksi yrittäjähenkiseksi. Maataloushommat ovat jostakin syystä aina kiinnostaneet, ja Reijan myötä tulivat maa- ja metsätyöt sitten luontevasti elämään.
– Maanviljelijän elämäähän ei kenenkään kannata kadehtia. Siinä ollaan aina säiden armoilla, koneet ovat kalliita ja niiden hajoamista saa aina pelätä. Ja koko homman kannattavuus tuntuu aina vain heikkenevän!
Ja kuten arvata saattaa, on aikaansaavalla ihmisellä pää täynnä suunnitelmia ja haaveita. Nuasjärvellä odottaa vesikattorajalle saatu kesämökki, mutta vuosi sitten päättynyt taloremontti otti sen verran voimille, että se saa yhteisellä päätöksellä nyt odottaa.
Lähempääkin löytyy silti mielenkiintoista tekemistä, vaikka kaikkea ei ääneen sanotakaan:
– Ainakin kanoja ja sikoja pitäisi maatalossa olla ja tyhjä navettahan mahdollistaa vaikka mitä….

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net