Suvi Mäkipörhölä siirtyi kaviouralta markkinoinnin ammattilaiseksi

30.1.2014 06:01 Minna Siilasvuo

Suvi Mäkipörhölä löysi onnekseen koulutustaan vastaavan työpaikan kotikylästään.

PELLO – Yksi jos toinenkin puisteli kummissaan päätään kuultuaan Suvi Mäkipörhölän – silloisen Kivelän – tulevaisuudensuunnitelmista Pellon lukion jälkeen. ”Kannattaako ällän papereilla lähteä paskaa lappamaan?” oli yleisin kysymys tuoreelle ylioppilaalle, joka oli päättänyt lähteä Ypäjälle hevoskouluun.
Kyllä kannatti. Sitä mieltä Suvi oli silloin ja sitä mieltä hän on edelleen, vaikka hevosista ei loppujen lopuksi tullutkaan hänelle ammattia.
– Oma polku piti kulkea mutkan kautta. Ammatinvalinta ei ollut lukion jälkeen selvää, mutta koska olin kiinnostunut hevosista, päätin lähteä Ypäjälle. Ensin kouluttauduin hevostenhoitajaksi, sitten ravivalmentajaksi ja vielä kengityssepäksi.
Valmistuttuaan Suvi vuokrasi Joutsasta opettajaltaan Taisto Nurmiolta ratatallin. Oma ravivalmentajan ammattilaisura kesti vuoden.
– Minulla ei ollut nimeä valmentajana, joten en saanut riittävästi asiakkaita. Kun totesin, etten pärjää taloudellisesti, palasin vielä vuodeksi Ypäjälle. Siellä alkoi uusi tallimestarilinja, jonka halusin käydä.

Kynttilätehtaalta koulun penkille
Koulun päätyttyä oma ura oli vielä hakusessa. Suvi muutti Helsinkiin, Vermon raviradalle. Päivät hän kävi töissä marmorikynttilätehtaalla ja töitten jälkeen autteli talleilla.
– Talleilla pyöriminen oli elämäntapa, mutta jossain välissä koin valaistumisen: voisi leipänsä varmaan hankkia helpomminkin.
Tuumasta toimeen. Suvi haki ja pääsi Rovaniemen ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta, markkinointia ja kansainvälistymistä. Marraskuussa 2001 Suvin perheeseen syntyi esikoistytär, Julia, ja joulukuussa hän sai käteensä tradenomin paperit.
– Minulla oli myös tuuria. Kun äitiysloma ja vanhempainvapaa päättyivät, pääsin maaliskuussa 2003 Pelloplastille koulutustani vastaavaan työhön. Asiakassuhteitten hoitaminen on työssäni tärkein asia, mutta teen muutakin. Pienessä yrityksessä kaikki tekevät tarvittaessa kaikkea.

Suvi on viihtynyt työssään erinomaisesti, sillä työ on kiinnostavaa, työkaverit mukavia ja työnantaja joustava. Hyvään työyhteisöön on mukava sujahtaa aamuisin. Nyt voi jo myöntää senkin, että isä Teuvo oli aikoinaan oikeassa heittäessään Suville, että markkinointiin liittyvä työ voisi olla hänelle hyvä valinta...

Kaikki, mitä tarvitaan
Suvi tunnustaa olevansa onnellinen siitä, että on löytänyt kotipaikkakunnaltaan koulutustaan vastaavaa työtä. Se ei ole aivan itsestään selvää pienillä paikkakunnilla, ja niinpä moni nuori joutuu lähtemään maailmalle leivän perään.
– Toivon, että täälläkin säilyisi elämää, eikä pohjoisen pikkukyliä ajeta ihan alas. Pello on ollut minulle hyvä paikka kasvaa ja olen iloinen, että voin tarjota saman mahdollisuuden tyttärilleni Julialle ja Jessicalle.
Suvin mielestä Pellossa on kaikki, mitä elämiseen tarvitaan – ja enemmänkin. Olemme vain tottuneet niin hyvälle, ettemme aina huomaa arvostaa niitä asioita, jotka ovat ihan nenämme edessä.
– En äkkiseltään keksi mitään puutteita. Jos tarvitsee jotain aineellista, mitä täältä ei saa, voi käydä kaupungissa. Internet on pienentänyt maailmaa monin tavoin. Harrastusmahdollisuudet ovat hyvät. Lisäksi täällä välitetään vielä toisista: apua saa aina, jos tarvitsee.

Sohvan houkutus
Kun harrastukset tulivat nyt mainituiksi, ehtii Suvi mukaan moneen puuhaan. Raviharrastus on ehkä hieman laantunut, mutta ei suinkaan unohtunut. Myös rakas tanssiminen joutuu usein antamaan tilaa tärkeämmille puuhille.
– Lähteminen on nykyään niin vaikeaa! Sohvannurkka on uskomattoman houkutteleva ja viihtyisä paikka, kodin ykkönen.
Ei Suvi sentään ehdi kasvaa kiinni sohvaansa, kaikkea vielä. Arki-illat menevät harrastusten parissa ja niin tekevät viikonloputkin. Sohva voi odottaa Suvia seuraansa perjantai-iltaisin, jos silloinkaan.
– Kun tulin takaisin Pelloon, sisareni Satu houkutteli minut pelaamaan lentopalloa. Olin pelannut sitä kouluaikana Aallon Jussin vetämässä ryhmässä, ja välillä innostunut pelaamaan jossain opiskeluaikanakin. Tauko oli kuitenkin päässyt venymään aika pitkäksi.
Naislentopalloilijat olivat menossa turnaukseen, mutta joukko oli yhtä vajaa. Suvi lupasi paikata, ja ehti olla mukana kaksissa harjoituksissa ennen ottelua.
– Olin mie kipeä sen jälkeen! Kaikki ne uudet, vastalöydetyt lihakset olivat kuin tulessa.

Kolotusta ja jomotusta
Vaikka alku oli tuskallinen, Suvi innostui lentopallosta uudelleen. Jopa siinä määrin, että on nykyään naisten oman Kolotus ja jomotus -ryhmän eli Kojon kovimpia voivottajia... No ei sentään, vaan innokkaimpia pelaajia. Se on myös huomattu.
– Varmaan suunnilleen vuosi sitten Romakkaniemen Pasi tuli ehdottamaan minulle, että alkaisin vetää Pellossa lentopallokerhoa lapsille ja nuorille. Minua tietysti arvelutti, kun en ole koskaan ollut ammattimaisessa valmennuksessa, mutta Pasi lupasi olla hankkeessa apuna. Alkuun päästyäni ilmoittauduin Lentopalloliiton ykköstason ohjaajakoulutukseen saadakseni vähän oppia.
Kurssilla oli alle kymmenen koulutettavaa, ja kun kukin vuorollaan esittäytyi, Suvi yritti piiloutua kauhuissaan lentopalloverkon taakse. Kaikki olivat nimittäin kivikovia ammattilaisia, jotka vetivät toinen toistaan menestyksekkäämpiä ryhmiä.
– En päässyt karkuun, joten ei siinä auttanut muu kuin kertoa, että minun ryhmässäni on koululaisia, tyttöjä ja poikia sekaisin. Emme olleet ammattilaistasoa, mutta innokkaita pelaamaan.
Suvi kävi kurssinsa ja sai sieltä sekä oppia että kiinnostuneita tukijoita. Lentopalloliiton pellolaislähtöinen aluepäällikkö Pertti Kulluvaara lupautui pitämään pellolaisnuorille kesäleirin, ja mukaan innostui myös entinen SM-liigapelaaja Tapio Alapuranen, alkujaan pellolainen hänkin.
– Viime kesän kolmipäiväinen lentopalloleiri oli lajissaan ensimmäinen, ja siellä lentopallokärpänen taisi puraista nuoria. Leiri pitää kuulemma järjestää ensi kesänäkin, mutta sen pitäisi kestää ainakin viikon tai mieluummin kuukauden...

Kesällä pelataan
Tällä hetkellä Suvi valmentaa kahta ryhmää: kerran viikossa harjoittelevia 3.–4.-luokkalaisia E-junioreita ja kahdesti viikossa 5.–6.-luokkalaisia D-junioreita.
– Valmentaminen on ollut itsellekin mukava harrastus. Ryhmissä on kivoja nuoria ja pienempien ryhmään mahtuu enemmänkin pelaajia. Isommat pelaavat sarjaa.
Ensi kesän lentopalloleirin – kuinka kauan se sitten kestääkin – lisäksi Pellon nuorilla lentopalloharrastajilla on kesälle toinenkin päämäärä.
– Aiomme osallistua kesäkuussa järjestettävään maailman suurimman lasten ja nuorten lentopallotapahtuman Power Cupin 30-vuotisjuhlaturnaukseen Raahessa. Mukana on tuhansia lentopalloilijoita ja ottelut pelataan ulkona. Se on kuulemma sellainen tapahtuma, että kun kerran käy, ei lopeta harrastusta ikinä.
Ponnen urheiluseuran hiljainen hiipuminen surettaa Suvia.
– On harmi, että maineikas seura kuihtuu. Minun ikäluokkani pitäisi jo uskaltaa ottaa vetovastuuta harteilleen, sillä eiväthän samat ihmiset jaksa vetää toimintaa vuosikymmenestä toiseen.

Kiekkoillen kuntoon
Lentopallon ohella Suvilla on tuoreempikin liikuntaharrastus, jääkiekko, jonka hän aloitti viime syksynä.
– Olen aina tykännyt seurata jääkiekkoa, mutta nyt kun Pelloon perustettiin naisten joukkue, lähdin mukaan kokeilemaan työkavereitten vanavedessä. Aluksi en pysynyt luistimillakaan, mutta Red Starsin pojat ovat pitäneet meille luistelukoulua ja siitä on kieltämättä ollut apua.
Jääkiekkokaukalossa sinkoilee nykyään eri-ikäisiä, -kokoisia ja -tapaisia naisia. Kiekkoilussa on yhdistäviä tekijöitä kylliksi.
– Jääkiekko on hikistä, mutta hauskaa hommaa. Pukeutuminen on tosin ihan kauhea urakka kun pitää olla niin paljon ja monenlaisia suojia.
Kuntosalillekin pitää ehtiä, sillä lihaskunto ei pysy enää yllä itsestään. Kuntosaliharjoittelu ei ole Suvin omin laji, vaikka hän pitääkin monenlaisesta liikunnasta.
– Siskon kanssa pakotamme vuorotellen itsemme ja toisemme salille.

Onneton viherpeukalo
Suvi Mäkipörhölä kertoo nauttivansa elämästä päivän kerrallaan. Liikuntaharrastukset vievät aikaa, mutta niihin kulutetut hetket eivät ole valuneet hukkaan. Ja ehtiihän sinne sohvannurkkaankin, ainakin joinakin perjantai-iltoina.
– Laiskottelussa mie olen itse asiassa aika hyväkin. En jaksa enää stressata kotitöistä. Pyrin kyllä pesemään ikkunat kerran vuodessa, mutta koska se on inhokkini kotitöissä, aloitan aina varmuuden vuoksi tärkeimmistä eli olohuoneen ikkunoista. Sitten ei niin haittaa, vaikka loppupäästä vähän tinkisikin.
Jos Suvi on laiskottelussa aika hyvä, on hänellä heikkoutensakin.
– Viherpeukalona olen ihan onneton. En edes yritä kasvattaa kukkia!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net