Susanna Pantsar-Syväniemi on tohtori, tutkija ja perheenäiti

31.10.2013 06:01 Kari Kaulanen

Anoppilassa on hyvä pistäytyä, oli suunta sitten etelään tai pohjoiseen. Vasemmalta Aino, Mika, Susanna, Atte ja Anna.

PELLO – Viime aikoina useissa lehdissä on ollut juttuja elokuussa tohtoriksi väitelleestä Susanna Pantsar-Syväniemestä, hänen urastaan ja väitöskirjastaan. Mikä hän oikein on naisiaan, siitä piti lähteä ottamaan selvää.
Susanna perheineen oli viettänyt muutaman päivän Ylläksellä ja piipahti sunnuntaina anoppilaansa. Matka jatkui vielä samana päivänä kotiin Kempeleeseen.
Susannan oma matka alkoi vuonna 1969 Sieppijärven Poikkijärveltä. Kun hän oli kuusivuotias, perhe muutti Kolariin. Ensin Pantsarit asuivat keskustassa, mutta rakensivat myöhemmin oman talon Melakankaan asuntoalueelle. Kolarissa syntyi Susannan yhdeksän vuotta nuorempi pikkuveli.
Yläasteen jälkeen Susannalle oli itsestään selvää jatkaa lukioon ja nimenomaan Kolarissa.
Yleensä ihmisellä on joko kielipää tai matikkapää – niin ainakin sanotaan. No, Susannalle ovat siunaantuneet molemmat, joten koulunkäynti oli suhteellisen helppoa ja menestys hyvä. Hyvin menivät ylioppilaskirjoituksetkin vuonna 1988, vaikka:
– Olisit ne voihneet mennä pareminki, jos olis ollu ahkerampi, Susanna hymyilee.
Lukioon jääminen Kolariin oli ollut Susannalle itsestäänselvyys, mutta yhtä selvää oli, että sieltä oli päästävä mahdollisimman nopeasti pois, kun valkolakki oli ansaittu.

Bussilla Ponnelle
Nuoren ihmisen elämään kuului Kolarissakin myös muuta kuin koulunkäyntiä.
– Ei sielä kyllä kovin paljon nuorile virikheitä ollu, Susanna muistelee.
Oli kuitenkin työväentalo, jossa kävi joskus jopa Hurriganes. Myös elokuvakiertueet poikkesivat joskus Kolarissa.
Lukioaikana Kolarin nuoret kulkivat Pellon Ponnella, missä vieraili siihen aikaan huippuyhtyeitä. Erityisen hyvin Susannan mieleen on jäänyt Art Companyn keikka Ponnella. Jaa, että miksi? Koska yhtyeellä oli maailmankuulu hitti nimeltä Susanna. Sitä oli ihan pakko päästä kuuntelemaan.
– Kolarista järjestethiin bussikuljetuksia ja samala keräthiin rahhaa, että ylioppilhaat pääsit lakkiaisten jälkeen Rovaniemele juhlimhaan.
Bussi oli melkein aina täynnä. Tosin kaikki eivät jääneet Ponnelle, vaan menivät Valentinoon. Niin meni joskus Susannakin.

Tietotekniikka vei voiton
Vielä yläasteella Susanna haaveili metsänhoitajan ammatista. Lukion myötä ajatukset vaihtuivat. Ehkä yksi tekijä oli se, että hän pääsi jo lukion ekaluokalla tutustumaan tietotekniikkaan Esko Hyypän johdolla ja sai näin mahdollisuuden kokeilla basic-ohjelmointia.
Pikku hiljaa tekninen puoli alkoi kiinnostaa yhä enemmän, ja kun tuli aika hakea opiskelupaikkaa, suunta oli jo selvä. Tietotekniikan vaihtoehtona oli tekstiili- ja vaatetustekniikka. Ensin mainittu vei lopulta voiton.
Oulu oli kuitenkin Susannan mielestä aivan liian lähellä, joten hän haki Tampereelle ja Lappeenrantaan, jonne matka lopulta suuntautui. Susanna viihtyi Lappeenrannassa, vaikka ensimmäisenä syksynä tuntuikin, että ruska oli varastettu.

Miehisellä alalla
On selvää, että opiskelukavereista suurin osa oli miehiä.
– Meän vuosikurssi oli siitä harvinainen, että naispuolisia opiskelijoita oli peräti neljä. Vanhemmalla vuosikurssila oli yksi, Susanna kertoo.
Susanna valmistui diplomi-insinööriksi, optimiajassa eli 4,5 vuodessa. Vaikka kyseessä oli tietotekniikka, ensimmäisen vuoden pääasialliset oppiaineet olivat matematiikka ja fysiikka. Perusopintoihin kuului myös muun muassa konepiirustusta, hitsaustekniikoita ja kemian tekniikan perusteita. Syventäväksi aineeksi Susanna valitsi ydinvoimatekniikan.
Diplomityönsä Susanna teki UPM Kymmenelle, mutta ei kuitenkaan jäänyt sinne töihin. Sen sijaan vastavalmistunut diplomi-insinööri suuntasi Espooseen, kesäharjoittelijaksi Nokialle.

Tekniikan tohtoriksi
Vaikka Oulu oli aiemmin ollut Susannan mielestä liian lähellä, niin opintojen jälkeen alkoi tuntua siltä, että se olisikin juuri sopivalla etäisyydellä mistä vain. Susanna haki työpaikkaa Nokialta ja sai sen. Niinpä hän vuonna 1993 muutti puolisonsa Mika Syväniemen kanssa Ouluun ja aloitti suunnitteluinsinöörinä Nokian tukiasemayksikössä. Aluksi työpaikka oli Teknologiakylässä, mutta vaihtui sitten Ruskoon rakennettuihin uusiin tiloihin.
Viidentoista vuoden jälkeen Susanna päätti vaihtaa työpaikkaa ja siirtyi vuonna 2008 Teknologia tutkimuskeskus VTT:lle ja sen myötä takaisin Oulun Teknologiakylään. Hänen tittelinsä on erikoistutkija. Tutkimuksen lisäksi hän sekä vetää projekteja että valmistelee uusia.
Tällä hetkellä hän toimii projektipäällikkönä hankkeessa, jossa kehitetään lasten turvallisuutta lisäävää tekniikkaa.
Työn ja kaiken muun ohessa Susanna Pantsar-Syväniemi on valmistellut väitöskirjaa.
– Elokuun 28. päivänä mie tavotin akateemisen urani huipun, hän kertoo.
Väitöskirja käsittelee ohjelmistoarkkitehtuuria, eli sitä, miten ohjelmistot rakennetaan.
– Aivan niinkö talolekki tehhään piirustukset, Susanna sanoo.

Vuosi Italiassa
Kaikesta edellä kerrotusta saa helposti sellaisen käsityksen, että Susannan elämä on ollut pelkkää opiskelua ja työtä. Niin ei tietenkään ole.
Hänellä ja Mikalla on kolme lasta. Atte on syntynyt vuonna 1996, Aino vuonna 2000 ja Anna vuonna 2004.
Susanna myöntää, että työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ei aina ole ollut helppoa.
–  Ko aukasin jonaki lauantaina konheen, niin Anna kysy, että äiti, taasko sie sitä väitöskirjaa tehet.
Myös äidin työn sisältö on herättänyt kysymyksiä.
– Atte kysy kerran, että et sunkhaan sie mithään terminaattorimailmaa ole rakentamassa.
Susanna kertoo lukeneensa tentteihin myös jääkiekkohallien kahviloissa, Atte kun on harrastanut jääkiekkoa.
Juhannuksena 2010 Pantsar-Syväniemen perhe teki täydellisen iritoton Suomesta ja muutti vuodeksi Italian Bolognaan Susannan jatko-opintojen vuoksi.
– Seki vaati perheeltä venymistä, Susanna myöntää.
– Tytöt pääsit kansainvälisseen kouhluun, mutta Aten piti mennä paikalisseen lukihoon, mikä ei ummikkona ollu helppoa.
Sopeutumista auttoi se, että Bolognassa oli jääkiekkoseura, ja Atte pääsi pelaamaan sen kaikissa kolmessa joukkueessa.
Takaisin kotimaahan perhe palasi seuraavana kesänä monen monta kokemusta rikkaampana.

Mihin seuraavaksi?
Tällä hetkellä Susanna asuu perheineen Kempeleessä ja kertoo harrastavansa liikuntaa ja lukemista. Myös teatterissa hän käy mielellään, ja stand up -komiikkakin on tullut tutuksi.
Susannan päässä itää haave lähteä jatkamaan tutkimustyötä niin sanottuun post doc -vaihtoon jonnekin päin maailmaa.
Missä päin hän on ollutkin, hän on pyrkinyt säilyttämään Tornionlaakson murteen, vaikkakin Oulun murrealueella kasvaneiden lasten puhetavan myötä murre on jonkin verran lieventynyt.
Unohtumaan se ei kuitenkaan pääse, siitä pitävät huolen silloin tällöin tapahtuvat vierailut kotiseudulle Kolariin ja Pelloon.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
pallonkorjuubn
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net