Pilkheitä

Superfoodin perässä

16.7.2015 06:00 Pasi Romakkaniemi

Kuulun siihen ikäluokkaan, joka pakotettiin lapsena marjametsään. Sinne oli lähdettävä, halusi tai ei. Mieltä kirvelsi, kun auton keula kääntyi aamulla kohti Aalistunturin kuusikkorinteitä, missä mustikkapaikkamme sijaitsivat. Toinen, ja paljon mieluisampi vaihtehto kun olisi ollut sorsajahti. Tai eihän se todellisuudessa ollut edes vaihtoehto – äidin ja isän kylmä käsky oli, että vesilintujen perään ei ole asiaa ennen kuin ämpärit ovat täyttyneet mustikoista.
Sama koski kaikkea muutakin marjastusta. Lasten mielipidettä ei kyselty, kun marja-aika koitti.
Monta vuotta marjankeruu olikin verrattavissa potunnostoon tai pihan harkkaamiseen: pakollinen kiusa, joka on joka vuosi jollakin tavalla luimistellen ja kärtyten hoidettava, ennen kuin taas pääsee mieluisampien puuhien pariin. 
Tiedä sitten onko kyse vanhenemisesta, viisastumisesta vai muuten vain muuttumisesta, mutta iän myötä suhde marjastukseen on muuttunut. Talven marjojen keräämisen ymmärsi laajemmassa merkityksessä kuin pelkästään välttämättömänä pahana. Onhan kyseessä loppujen lopuksi varsinaisen superfoodin hankkiminen pitkän ja pimeän talven ajaksi.
Metkaa on sekin että hilla, joka on ruumiillisesti raskain ja kaikin tavoin epämiellyttävin marja poimia, onkin muuttunut mieluisimmaksi marjaksi. Eihän mikään ole kurjempaa kuin rämpiä upottavalla jänkällä sääskien ja paarmojen ahdisteltavana. Marjojen väli saattaa olla useita metrejä, joten niitä kertyy ämpäriin toivottoman hitaasti.
Hillasta on tullut minulle selkeästi saalistuksen kohde. Saaliin löytäminen on joskus kovan työn, monen kilometrin kävelyn ja  lukuisten hikilitrojen takana oleva haave, joka ei läheskään joka kesä täyty lainkaan. Tavoitteena on hillapaikka, jossa marjojen keruun voi tehdä polvillaan, vaikka kaksin käsin marjoja ämpäriin riipimällä.
Vuosien myötä olen kovettanut itseni niin, että muutaman marjan takia en hidasta kävelytahtia. Jos marjoja ei ole poimia asti, saalistus eli kävely jatkuu. Pääkoppa seuloo koko ajan mielessään erilaisia, erityyppisiä jänkiä ja korpia. Missä pajatso laukeaa, mistä löytyy paikka, jossa marjojen pölytys on onnistunut, eikä kurja halla ole päässyt pilaamaan marjan kypsymistä. Ja tietysti, missä kukaan muu marjastaja ei ole osunut saaliille.
Se kyllä tuntuu nykypäivänä olevan pienin ja aiheettomin peloista. Ainakin suomalaiseen marjastajaan törmääminen. Ulkomaiset ovatkin sitten toinen asia ja toisen Pilkheen aihe.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net