Sofia ja Henri haaveilivat ammatistaan jo lapsina

11.1.2018 06:00 Kaisu Määttä

”Työ otetaan vakavasti ja vastuullisesti, mutta työparin kanssa huumori lentää”, Anna-Sofia Nikka ja Henri Marjeta tuumaavat. Molemmat iloitsevat siitä, että saivat töitä omasta kotikunnastaan.

YLITORNIO – Ylitornion, Pellon ja Kolarin kunnan maaseututoimea vie nykyään eteenpäin kaksi nuorta agrologia, Anna-Sofia Nikka ja Henri Marjeta. Sofia kertoo valmistuneensa agrologiksi vuonna 2010 ja Henri keväällä 2017. Molemmat ovat syntyjään ylitorniolaisia, Sofian kotipaikka on Pekanpäässä ja Henrin Taroniemessä.

Henri täyttää helmikuussa 26 vuotta, ja Sofia, jota myös uskoisi reippaasti alle kolmikymppiseksi, kertoo täyttävänsä kohta jo 32 vuotta. Molemmat aloittivat Ylitornion kunnan maaseutusihteereinä viime syksynä.

– Ennen tätä olin kolme vuotta Itävallassa, jossa olin Linzin kaupungissa Tutkimus- ja kehittämisyksikön kansainvälisenä sihteerinä. Siellä kehitettiin lennokkidroneja tieteen ja taiteen käyttöön. Olen aina kuitenkin tiennyt, että haluan tulla takaisin tänne ja kun näin työpaikkailmoituksen maaseutusihteerin paikasta, se kolahti heti, Sofia kertoo.

– Olen aina haaveillut tästä työstä. Pikkutyttönä olen käynyt Ari Ala-Poikelan toimistolla, kun vanhemmilla oli maatila. Ajattelin jo silloin, että olisi tosi kiva työ. Kymmenen vuotta sitten tein harjoitteluja Arille ja siitä jäi kipinä, että olisi mukavaa, jos pääsisin tänne töihin.

Maailma tuli nähtyä

Sofia kertoo lähteneensä heti agrologin koulutuksesta vaihtoon, koska halusi nähdä maailmaa laajemmaltikin. Vaihto-oppilaana Sofia kertoo olleensa Islannissa ja muun muassa Etelä-Norjassa. Jääminen ulkomaille ja mahdollisesti jopa kaupunkiin ei kuitenkaan ollut koskaan vaihtoehto.

– Maailma tuli nähtyä. Nyt olen tyytyväinen, että saan olla täällä, Sofia toteaa.

– Täällä ovat ne asiat, mitkä ovat aina olleet mulle tärkeitä; luonto ja siihen liittyen kalastus ja hiihto, joita ei oikein voi kaupungissa harrastaa. Siellä kun oli vähän aikaa, alkoi tuntua, että haluaa takaisin luontoon. On kuin poro olisi ollut kaupungissa, Sofia naurahtaa.

Vaikka Itävallassa on paljon upeita maisemia ja Alpit lähellä, ei luonnossa liikkuminen siellä tarjoa samanlaista vapauden ja hiljaisuuden tunnetta kuin Suomessa ja erityisesti Lapissa tai Tornionlaaksossa.

– Itävallassa ei voi liikkua metsässä ilman maanomistajan lupaa. Ei sinne voi lähteä noin vain marjastamaan tai muuta. Meidän vapautta ja jokamiehen-oikeuksia ei ymmärrä ennen kuin on käynyt jossakin muualla. Silloin näkee lähelle paremmin, tajuaa kuinka hyvin meillä on asiat.

Ennen Itävaltaa Sofia ehti olla töissä Kolarin kunnassa, jossa hän oli projektipäällikkönä kahden vuoden Leader-projektissa, jossa tehtiin elokuvia nuorten kanssa. Kyseessä oli kansainvälinen projekti, jossa yhteistyökumppaneina olivat Ranska, Italia ja Tunturi-Lappi.

– Se oli kyllä mahtava kokemus, täynnä yläasteikäisten nuorten iloa ja heittäytymistä. Nuorilla ei ollut ennakkoluuloja, vaan he osasivat keskustella kaikkien kanssa vaikka ilman yhteistä kieltäkin. Sekin oli maaseudun kehittämisprojekti. Maaseudun kehittäminen on aina kiinnostanut minua. Se on lähellä sydäntäni, niin voi sanoa, Sofia toteaa.

Sedän matkassa

Keväällä 2017 agrologiksi valmistunut Henri sanoo, että hän sai erittäin mukavan alun uralleen, kun pääsi heti valmistumisensa jälkeen töihin Ylitornion maaseututoimeen. Hän tuli valinneeksi maaseutualan ja agrologin koulutuksen ammatikseen, koska hänen sedällään oli tien toisella puolella maatila, jossa hän pikkupoikana pyöri setänsä matkassa.

– Sieltä se kipinä tarttui.

Työkokemusta maatilan töistä hän kartutti myös Kaulirannalla Risto Vanhatalon maatilalla, jossa hän oli kuuden vuoden ajan kesätöissä. Kuntaan hän pääsi työharjoitteluun koulusta vuonna 2015.

– Työ tuntui oikein mukavalta ja kun oli vielä sopiva sekoitus maatilatyötä ja tätä muuta, niin ajatus varmistui, että tämä on sopiva ammatti mulle, Henkka kertoo.

Muualle lähteminenkin työn perässä on kuulemma käynyt Henrin mielessä, mutta kun hän sai hyvän työpaikan Ylitorniolta, hän oli enemmän kuin tyytyväinen.

– Täällä haluan kuitenkin edelleen asua. Kaikki harrastuksetkin ovat sellaisia, että täällä niitä on hyvä harrastaa, Henkka sanoo.

Harrastuksinaan Henkka mainitsee erähenkiset lajit, metsästyksen ja kalastuksen. Riistasta ykkösinä ovat jänis ja hirvi. Jäniksenpyynnissä kaverina on nyt kesällä hankittu ajokoira Ruskametsän Walter eli Panu. Kalastuksessa ykkösenä on luonnollisesti lohi, mutta myös normaali uistelu ja muut kalat.

– Syksyisin teemme perheen miesten kesken hankintahakkuita metsässä ja keväisin polttopuiden tekeminenkin on mieleistä puuhaa, Henri sanoo.

Kevättalven alkaessa nuori mies aikoo suunnata myös hiihtoladuille, vaikkapa tyttöystävänsä Laura Antikan kera. Nuori pari asustaa yhdessä Tolpinmäessä ja Laura valmistuu tänä keväänä myös agrologiksi.

Sofia asuu Pekanpäässä kotonaan, vanhempiensa luona peräkammarissa, jossa on kuulemma täysihoito ja palvelu pelaa.

– Siellä on niin hyvä olla, etten taida lähteä sieltä minnekään. Äitille terveisiä, hän nauraa.

Sitten Sofia kertoo vakavammin, että koska ei kuuteen vuoteen ole ollut esimerkiksi joulun aikaan kotona vanhempiensa luona joulua viettämässä, on nyt hyvä olla kotona ja nauttia yhteisestä ajasta.

Laaja-alainen koulutus

Agrologin koulutus on todella laaja ja ammattikorkeakoulun tutkinnoista myös pisin. Tutkinnon suorittaminen kestää neljä vuotta ja koulutus sisältää muun muassa maaseudun kehittämisen, kehitysrahastot, maa- ja porotalouden ammattiosaamisen.

– Ennen vanhaan agrologeista tuli pankinjohtajia, Sofia naurahtaa.

– Teorian puolesta pankkityö voi olla hyvinkin samanlaista, mutta käytännössä kääntyy sitten eri alalle, Henkka huomauttaa.

Nuori mies toteaa, että hänet veti työhön juuri maatalous ja se, että hän haluaa nähdä kentän molemmat puolet. Hän kertoo tykkäävänsä sekä käytännön työstä maatilalla että toimistossa tehtävistä töistä.

– Tämä oli hyvä suuntautumisvaihtoehto. Kun tietää, mitä maanviljelijän tai porotilallisen työ käytännössä vaatii, se helpottaa asioiden omaksumista ja ymmärtämistä heidän kannaltaan.

Hatunnosto maanviljelijöille

– Kyllä kaikille maanviljelijöille täytyy hattua nostaa, heidän täytyy nykyään hallita niin monenlaisia asioita, Sofia sanoo.
Suuntaus viljelijöiden paperitöiden ja lomakkeiden täyttämisen osalta on ehkä nykyään hieman helpottamassa, näin Sofia ja Henkka arvelevat. Heillä on käytössään viisi eri ohjelmaa joka päivä ja sähköisesti täytettävien lomakkeiden määrä on melkoinen.

– Kaikesta täytyy olla ajan tasalla ja joka päivä oppii uutta. Onneksi molemmat olemme sellaisia, että haemme heti lisää tietoa. Omaksumme asioita nopeasti ja sillä ajatuksella, että miten voimme kehittää tätä koko aluetta, Sofia toteaa.

Maaseutuhallintopalvelut ovat siirtymässä maakunnalle, mutta Sofian ja Henkan töissä muutos ei käytännössä vaikuta.

Lisätyönä on kuitenkin tällä hetkellä maakuntauudistuksen valmistelu.

– Tehtäväkuva voi tietenkin jotenkin muuttua, mutta en usko, että isoja muutoksia tulee. Kyllä meidät varmaan löytää täältä jatkossakin, Sofia sanoo.

Kehittämistä ja ideoita

Työntekijöinä heillä on vedettävänään myös kyläpuulaakin koollekutsuminen ja sihteerinä toimiminen. Kyläpuulaakin toiminta lähtee kuitenkin liikkeelle kylistä ja kyläläisistä itsestään. Sofia ja Henkka pyrkivät osaltaan vaikuttamaan siihen, että kylistä osallistutaan kylätoimintapäiville ja että esimerkiksi kylätoimikunnat ja -yhdistykset hakevat kylien kehittämisrahaa.

Sofia tuumaa, että kun he ovat olleet muualla opiskelemassa ja palanneet takaisin töihin ja asumaan paikkakunnalle, he kokevat nyt olevan heidän vuoronsa tehdä parhaansa alueen kehittämisen hyväksi.

– Lähiruokaa kysellään paljon ja ruoan alkuperä on monelle tärkeä, varsinkin monelle nuorelle. Täällä on paljon tuottajia ja meidän toiveena olisi saada tänne Reko-lähiruokapalvelupiste. Meillä on myös liikkuva teurastamo -hanke Lapissa ja toivomme, että sen kautta saisimme liikkuvan teurastamon myös tänne. Se mahdollistaisi esimerkiksi lampaiden teurastamisen kotitilalla siten, että lihan saa käyttää myyntiin.

Peräti 80–90 prosenttia Sofian ja Henrin työkentästä kuuluu maksajavirastosopimuksen alaisiin töihin. Työn pääpaino on maaseudun elinvoimaisuuden kehittäminen, maanviljelijöiden tukien ynnä muiden käsittely.

Kolarin ja Pellon kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Sofia on torstaisin Kolarissa ja Henri keskiviikkoisin Pellossa. Ylitorniolla on noinakin päivinä heistä toinen, ja kolmena päivänä viikossa he molemmat.

– Ylitornion toimisto on siis hyvin miehitetty, täällä on aina joku.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net