Sijaisperhe saa kulkea ilon ja itkun tiellä

30.8.2012 06:01 Minna Siilasvuo

OIVALA – Pellolaisten Valma ja Eelis Paakin kodissa on riittänyt hyörinää kuuden lapsen kasvatuksessa. Jokaisella on ollut omat toiveensa ja tarpeensa, mutta neljä sijaislasta ovat tarvinneet erityisannoksen huolenpitoa.
– Näin jälkeenpäin tekee oikein hyvää muistella, kuinka hyvin sijoitetut lapset ja siihen keskelle syntyneet omat lapset sopeutuivat toisiinsa. Isommat huolehtivat niin luontevasti nuoremmista, eikä siinä katsottu, ollaanko biologisia sisaruksia, Valma muistelee.
Tuen tarpeessa olevien lasten auttaminen oli oikeastaan alun perin Valman juttu. Hänen kodissaan Ilomantsissa otettiin vastaan niin kiertävät saarnamiehet, romanit kuin kulkukauppiaatkin.
Vanhemmat olivat joutuneet jättämään rajan taakse suuren maatilan ja kaupan, mutta mukaan ehdittiin pelastaa sentään avara sydän ja avoin mieli.
– Kun asuin jo omaa kotiani kirkonkylällä, minulta kysyttiin, voisinko ottaa luokseni asumaan kaksi oppikouluun tulevaa tyttöä. Isäni oli koululautakunnassa, ja sitä kautta osasivat kysyä minua. Joka kevät päätin, etten enää jaksa – ja joka syksy otin tytöt takaisin.

Lapsikylästä sijaisäidiksi
Valma teki monenlaisia töitä, oli tehtaassakin, mutta hakeutui sitten Helsinkiin SOS-lapsikylä-äitikurssille. Valmistuttuaan hän haki työpaikkaa Ylitornion SOS-lapsikylästä, ja pääsi. Hoidettavakseen hän sai kolme veljestä ja Suomen ensimmäisen huostaan otetun koiran.
– Olin mielessäni sitoutunut olemaan siinä työssä eläkeikään saakka, mutta sitten tapasin Eeliksen. Siihen aikaan lapsikylä-äidit eivät saaneet perustaa omaa perhettä, joten jouduin jättämään kylän kun meidät vihittiin vuonna 1981.
Ihan pelkän matkalaukun kanssa Valma ei kuitenkaan muuttanut Oivalaan, vaan matkaan tarttui kolme lasta lapsikylästä.
– En minä uskonut, että he antaisivat sieltä lapsia mukaan. Heillä oli kuitenkin ollut jo niin monta rankkaa hylkäämisen kokemusta, että katsottiin lasten kannalta parhaaksi ratkaisuksi, jos kaikki veljekset saisivat seurata Valmaa. Kyllä se oli helppo hyväksyä, Eelis toteaa.
Keskeneräisyys sallitaan
Neljäs sijaislapsi tuli perheeseen samoihin aikoihin kun vietettiin vanhimman ylioppilasjuhlia. Kaksi- ja puolivuotiaan tulokkaan oli tarkoitus olla Paakeilla pari viikkoa väliaikaissijoituksessa, mutta hän viipyi kuusi vuotta.
– Sinä aikana lapsen äiti aikuistui ja kykeni ottamaan hänet itselleen. Se on valitettavan harvinaista – noin yksi tuhannesta paluusta omaan perheeseen onnistuu – mutta siihenkin täytyy varautua. Ero lapsesta on kova paikka myös sijaisvanhemmille ja ”sisaruksille”, jotka saattavat puolustaa omaksi kokemaansa perheenjäsentä kiivaastikin, Valma ja Eelis kertovat.
Elämä sijaisperheessä on antoisaa, mutta myös vaativaa.
– Olen saanut omilta lapsilta aika rajuakin palautetta. Tällä tietämyksellä tekisin monta asiaa toisin, mutta nyt en voi muuta kuin todeta, että kyllä ihminen on keskeneräinen. Tervetuloa ilon ja itkun tielle! Valma jatkaa.
Viranomaistyö voimavarana
Valma on sijaisäitinä toimiessaan huomannut, kuinka tärkeä voimavara on toimiva yhteistyö omien esimiesten kanssa. Sosiaalityöntekijät ovat avainasemassa, kun viralliset asiat on saatava järjestykseen.
– Silloin esimiehinäni olivat Rundgrenin Marjatta ja Saukkoriipin Merja, jotka hoitivat esimerkiksi raha-asiat ja pitivät sijaisperheiden puolia myös lomien järjestymisen suhteen. Heidän kanssaan välit olivat niin hyvät, että he saattoivat tulla varoittamatta pistäytymään keskelle munkinpaistoa. Tiimityö on tärkeää, sillä laivaa on raskasta ohjata yksin, Valma toteaa.
Sijaisperheille järjestetään koulutusta ja yhteisiä tapaamisia. Monenlaista tukea on saatavissa, ja Valma muistuttaa, ettei perhe koskaan kasvata lasta yksin: mukana ovat myös koulu, kaverit ja monet muut.
– Lapset tulevat rikkinäisistä perheistä ja moni on hyväksikäytön uhri. On aika epärealistista odottaa, että heistä olisi pitkään aikaan esimerkiksi kaveriksi kenellekään, mutta hyvässä lykyssä sekin aika tulee.
Rajoja ja sitoutumista
Sijaiskodissa on erityisen tärkeää asettaa rajat: on saunanlämmitys- ja tiskausvuorot, mutta vastapainoksi itse kunkin mieltymysten mukaiset harrastukset.
– Pitää muistaa, että kamalinkin lapsi on jossakin hyvä. Sen verran avarasydäminen pitää olla, ettei yritä pakottaa lasta toteuttamaan vanhempien toiveita.
Sijaisvanhemmuus on sitoutumista kulkemaan lapsen rinnalla tarvittavan ajan. Joskus se aika jää lyhyeksi, toisinaan kestää aikuisikään saakka. Valma kannustaa pitämään rohkeasti yhteyttä myös lapsen omiin vanhempiin.
– Huostaanoton taustalla on usein esimerkiksi alkoholismia, mutta lapsen vanhemmat tuntevat aina myös suurta rakkautta ja syyllisyyttä. Yleensä vanhemmat haluaisivat huolehtia lapsesta, mutta eivät vain kykene.
Kaikki Valman ja Eeliksen lapset, sekä omat että sijaislapset, ovat jo aikuisia. Kaksi sijaislapsista pitää harvakseltaan yhteyttä, yksi pitää Valmaa ja Eelistä täysin vanhempinaan ja yksi on kuollut. Elämä on jokaisen kohdalla mennyt eri tavoin, mutta takuita ”täydellisestä onnistumisesta” ei voi antaa tavallisessakaan perheessä.
– Minulle on jäänyt iäksi mieleen, kun olin vielä Ylitorniolla ollessani vaateostoksilla kahdeksanvuotiaan pojan kanssa. Hän sanoi minulle: ”Kuule Valma, minä se katkaisen tästä perheestä sossukierteen.” Sen hän myös teki ja valmistui aikanaan insinööriksi.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
pallonkorjuubn
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net