Pilkheitä

Sieniretki...

11.9.2014 00:00 Pia Loman

...joka meni päin mäntyjä. 
Jos olisin odottanut vielä viikon ja lukenut viime viikon Meän Tornionlaaksosta artikkelin sienistä, olisin ollut viisaampi. Mutta kärsimätön kun olen, niin tarina menee näin.
En ole koskaan poiminut sieniä. Minun täytyy tunnustaa, etten tunnista kuin yleisimmät sienet, eli kanttarellin, kärpässienen, korvasienen ja tatin.
Tänä vuonna päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista, sillä onhan lehdistä saanut lukea hyvästä tattivuodesta. Sitäpaitsi, voitin viime vuonna eräässä arvonnassa sieniveitsen, joten en keksinyt enempää tekosyitä olla lähtemättä.
Toissa perjantaina lähdin itsevarmana metsään ämpärini kanssa. Olin vakuuttunut siitä, että tulen löytämään niin paljon tatteja, että syömme tattikastiketta koko seuraavan viikon.
Aluksi oli vaikeaa löytää mitään, mutta sitten kultakimpaleet alkoivat kimmeltää puiden varjossa: tuolla on ruskeita sieniä, tuolla punaisia, tuon männyn vieressä vielä lisää ruskeita sieniä. Minulla ei ollut hajuakaan mitä poimin, joten keräsin kaiken, mitä löysin. Myönnän menneeni hieman sekaisin sienien runsaasta määrästä.
Kun ämpäri alkoi olla täynnä, olin jopa hieman surullinen, että minun täytyi lähteä kotiin. Metsään jäi vielä niin paljon sieniä...
Kotona puolisoni kanssa pohdimme, mitä sadon kanssa tehdään. Löysimme Internetistä tiedostot, jotka käsittelivät Suomen ruokasieniä ja myrkyllisiä sieniä. Mutta mistä tietää mikä sieni on syötävä, mikä taas ei?
Katsoimme kuvia ja aloimme valikoida sieni kerrallaan: tämän täytyy olla tämä sieni, tämän taas tuo... Lopputulos oli se, että lähes kaikki ne ihanat ruskeat sienet, joita minulla oli eniten, olivat seitikkejä.
Emme tietenkään uskaltaneet syödä niitä, sillä ovathan jotkut seitikit myrkyllisiä. Onneksi metsästä tarttui mukaan myös sen verran haperoita, että niistä sai herkullista sienikastiketta neljän annoksen verran. Ei valitettavasti ihan viikon tarpeiksi.
Niin ja tatteja ei tarttunut matkaan yhden yhtäkään.
Mitä opin tästä? Ei ikinä kannata lähteä sienimetsälle umpimähkään. Se ilo, jonka täydestä ämpäristä sain, vaihtui pettymykseksi useimpien sienten päätyessä roskiin.
Seuraavaksi opettelen yksi tai kaksi lajiketta ja kerään vain niitä. Niin saan varman rauhan sieluuni ja vatsaani.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net