Sataan elinvuoteen mahtuu puutetta ja yltäkylläisyyttä

4.2.2016 06:01 Pasi Romakkaniemi

Oma koti on paras paikka satavuotiaalle Eeva Eerolle. Taustalla Heli-tyttären maalaus äidistään seitsemän vuotta sitten.

TURTOLA – ”Ahkera ja vireä häätyy olla, laiskat ei mailmassa pärjää!” Siinä satavuotiaan Eeva Eeron ohje nuoremmille sukupolville. Eevan sanat kannattaa ottaa tosissaan. Ihminen, joka syntyi Venäjän vallan aikaan ja eli parasta nuoruuttaan toisen maailmansodan melskeissä, voi jo kerskumatta sanoa puhuvansa elämänkokemuksesta.
Siihen elämään sisältyy kuusivuotiaana koettu oman isän kuolema, sulhasen haavoittuminen rintamalla ja jälleenrakennusvuosien uurastus, mutta varmasti yhtä paljon iloisia ja riemukkaita vuosia omassa kodissa ja yrityksessä Turtolassa Väylän rantatörmällä.

Naimisiin rintamalomalla
Turtolaan Eevan, silloiselta sukunimeltään Jaakon toi työpaikka Länsipohjan Osuuskaupan myymälänhoitajana. Vuosi oli 1938. Kylässä oli monta komeaa, nuorta miestä, jotka kyllä huomasivat nuoren myymälänhoitajan. 
– Yksi miehistä kävi vähän väliä kaupassa ostamassa tupakkaa ja ajattelin, että voi voi ko nuori mies polttaa nuin paljon!  Eeva muistelee.
Huoli oli kuitenkin turha, sillä pian paljastui ettei tupakan osto ollut todellinen syy kauppavierailuhin. Kauko Eeron kiinnostus kohdistui nättiin neitiin tiskin takana ja muutamaa vuotta myöhemmin vietettiin nuoren parin häitä.
Elettiin kuitenkin sotavuosia, joten mistään suurista juhlista ei voinut puhua. Hääkuvassa sulhasen asuna on sotilaspuku ja morsiamella lotan asu. Vihkiminen tapahtui Kaukon ollessa lomalla rintamalta ja paikkana oli osuuskaupan vintillä sijaitseva pieni koti.

Sotaa paossa
Sotavuosien pelkoa ja sen ajan epävarmuutta tulevaisuudesta on vaikea sitä kokemattoman edes kuvitella. 
Sota oli aina ja kaikkialla läsnä. Turtolan sankarihautaan tuotiin kerralla 18 sankarivainajaa ja kuoro tuskin pystyi itkultaan laulamaan hautajaisissa.
– Monta itkua silloin itkethiin ja öitä valvothiin. 1944 kesälä synty meän esikoinen, Kari. Olin evakossa Svansteinissa, ko saksalaisia alethiin ajjaa pois Lapista ja Kauko halus lomalhaan nähhä meät.
Lampisen Elof on kertonu, että Kauko huusi hälle, että tule hakehmaan minut Väylän poikki. Mulloon vaimo ja vastasyntyny lapsi sielä. Elof haki Kaukon Ruottin puolelle, vaikka se oli ankarasti kiellettyä sotilaspukuselta mieheltä ja niin Kauko oli sitten yön yli minun ja lapsen kans ennenko palas takasi Suohmeen.
– Itku oli löyhässä, ko katoima kylän ja kotien palamista Väylän takana.
Äitiään kotona hoitava Heli kertoo äidin muistelleen, että Turtolan kylän palaessa Ruotsin rannalla oli niin valoisaa, että nuppineulankin olisi nähnyt maassa. Eräs rannalla seisseistä oli kuitenkin todennut, että polttaakoot vain talot, kunhan pojat palaavat hengissä kotiin.

Puutetta ja joppausta
Kauko tulikin hengissä kotiin, olkapäähän haavoittuneena mutta kuitenkin elävänä. Jotain hyvääkin Eeva muistaa haavoittumisesta olleen, sillä se tarkoitti toipumislomaa kotona.
Sodan jälkeen seurasivat vuodet täynnä puutetta tavarasta, mutta ei työstä. 
– Hääty pärjätä sillä mitä sai. Tavarat oli kortila miesten saaphaita myöten.
Ruotsista oli suuri apu alkuaikoina, ja Eevan sanojen mukaan  tullimiehen mennessä kahville käytettiin tilaisuutta hyväksi ja jopattiin.
Sakariini oli yksi joppaustuotteista ja sitä kuljetettiin edelleen Ouluun asti, missä se myytiin apteekkiin. Nuori Martti-veli oli  tärkeässä roolissa, kun auto lähti sakariinilastissa kohti Oulua. Martti käärittiin siteisiin päätä myöten sen takia, että auton pysäyttäville tullimiehille saatettiin kertoa kuinka pahasti loukkaantunutta poikaa vietiin kiireellä sairaalaan. Näin vältyttäisiin auton tarkastamiselta.
Tempun toimivuutta ei onneksi jouduttu käytännössä koskaan kokeilemaan, vaikka autojen pysäyttäminen ja tarkastaminen oli siihen aikaan varsin tavallista.

Ensimmäinen valintamyymälä
Helin sanojen mukaan äiti taisi käännyttää isän kauppiaaksi, joskin saattoi uravalintaan vaikuttaa sekin, että Kaukon äidinisä Iisakki Pieskä jo oli aikoinaan kauppias. K-valinta Eero keskellä kylää oli vuonna 1966 valmistuttuaan ensimmäinen valintamyymälä Tornionjokilaaksossa.
Lapsia syntyi Karin jälkeen vielä kolme, Irene, Kalervo ja Heli. Lapsenlapsia on tällä hetkellä seitsemän ja lapsenlapsenlapsia 11.
Yrityksessä tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 1981. Kalervo jatkoi kaupan pitämistä vuoteen 1995, kunnes kauppa sulki ovensa pysyvästi.
Nykypäivän elämä tuntuu satavuotiaan silmissä käsittämättömän yltäkylläiseltä. Aikoinaan neljän kylän kauppa on kuihtunut kovin vaatimattomaksi. Nykyaikaisista kodeista löytyvät kaiken maailman vempeleet, mutta mistään omavaraisuudesta ei voi puhuakaan, kun vertaa aikaa siihen, jolloin joka talossa oli navetta lehmineen.

Illanvirkku aamuntorkku
Omia sairauksiaan Eeva vähättelee, vaikka Heli paljastaa niitäkin mahtuneen pitkän elämän varrelle. Ehkä lähinnä katkeamista elämänpolku oli lapsuudenkodissa, kun herkästi tarttuva lavantauti riehui paikkakunnalla. 
Sen sairasti myös Eeva, mutta jätti hänet elämään vaikka veikin isän silloin kuusivuotiaalta tytöltä.
Yhteiskunnan tapahtumat ympärillä kiinnostavat Eevaa vieläkin ja niitä hän seuraa pääasiassa television keskusteluohjelmien kautta. Myös monet sarjat ja elokuvat tulee seurattua iltamyöhäänkin. 
Harvalla satavuotiaalla on enää ystäviä samalta aikakaudelta. Siksi Heli kertookin äitinsä liikuttuneen ja olevan suuresti kiitollinen huomiosta, jonka sai syntymäpäivänään osakseen.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net