Pilkheitä

Sanaton perintö

24.7.2014 06:00 Karolina Ajanki

Vesi on pehmeää ja pimeää. Auringon tilalle on noussut kuu, joka tuntuu pitelevän koko laaksoa pystyssä.
Ruotsin talot näyttävät eriltä kuin Suomessa. Joelta eron huomaa. Rakennusvuodet. Menetettyä ja uudelleen rakennettua.
Joella minuun tekevät vaikutuksen suomalaiset ja ruotsalaiset veneet, joiden keuloissa liehuvat molempien maiden liput. Mikä asetelmassa on tuttua? Ei mikään, mitä voisi kielellä kertoa. Minulle kylien välinen yhteistyö on vierasta. En tunne yhtäkään asukasta vastarannalta, vaikka eräs kalastaja minulle sanoo: ”Aina täällä on tehty yhteistyötä.”
Seisahdun näyttelyssä, johon on koottu lehtileikkeitä.”Naapurissa ystävä, johon voi luottaa.” Vanha lehtijuttu kertoo evakkoajasta. Siitä on seitsemänkymmentä vuotta. Vain sen verran?
Voinko ymmärtää sitä kättä, joka toiselta puolelta ojentautui? Miltä se tuntui, kun ensin tottui kulkemaan joen yli tuttavan luokse ja sitten yhtäkkiä pommit. Yhtäkkiä tulta ja ruutia ja lehmät, jotka on saatava suojaan, lapset ja naiset. Että radiossa käsketään lähteä.
On perinteiden vaalijoita, yhteistyötä edistäviä, niitä, jotka menevät eteenpäin sekä niitä, joiden mielestä mikään uusi ei kannata. Joskus oli pakko kannattaa.
Kerro minulle evakkoajasta, sanoin kerran. Isoisä ei sanonut mitään. Silti on tunne, että kokemus kulkee vielä minussa, meissä, perintönä veressä.
Kun ei kertonut, kuvitin tarinan mielessäni. Pikkupoika puukengissä. Hän pitää äitiään kädestä kiinni ja jonottaa jonnekin.
Merkkivuodet, ne vaikeammatkin, ovat tärkeitä tiedostamisen vuoksi. Mistä tulen, mitä oli ennen minua? Kun joku kirjoittaa evakkoajasta kohotettua realismia, draamaa, proosaa tai vaikkapa runon, se avaa pääsyn lähihistoriaan tunnetasolla.
Katri Purasen lauluimprovisaatioesitys Siimes vei minut sinne jonnekin, korpimaille ja kaskenpolttoon, vaikka oikeasti istuin erään gallerian penkillä kuukausia sitten. Laulaja esitti vanhoja kansanrunoja 1800- ja 1900-luvun taitteesta. Vaikka Purasella ei ole sukukiinnikettä itäsuomalaisiin runoihin, hän tutkii kansanrunoja oman äänen kautta.
Toivottavasti evakot saavat äänensä. Toivottavasti me pääsisimme rajalle, missä kaikki on yhtä ja naapuri ojentaa käden. Edes sydämen tasolla. Merkkipaalu 70 vuotta voi olla siihen yksi mahdollisuus.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net