Näin son

Samaa sakkia

24.5.2012 06:00 Minna Siilasvuo

Meillä ihmisillä on tapana lokeroida toisiamme mielellämme ja helposti. Joskus lokerointi kertoo jotain sen kohteena olevasta joukosta, joskus taas enemmänkin rajanvetäjästä itsestään.

Otetaan esimerkiksi ihmiset. Meillä kaikilla on melko selkeä kuva siitä, millainen joukko on kyseessä – tai ainakin siitä, mitä siitä voidaan rajata pois. Siihen joukkoon eivät kuulu viisaatkaan koirat kivistä ja tuulenpuuskista puhumattakaan.

Eron huomaa vielä paremmin lisärajauksilla. Keski-ikäiset, suomalaiset naiset. Kyseessä on jo pelkkiin ihmisiin verrattuna hyvin pieni ryhmä, mutta ei sekään ole kovin yhtenäinen.

Koulun psykologian tunnilla opetettiin aikoinaan, että keski-ikä tarkoittaa 26 ja 65 ikävuosien väliin sijoittuvaa ajanjaksoa. Jo omakin kokemukseni osoittaa, että siihen rakoon mahtuu melko monenkuntoisia ihmisiä. Muut eroavaisuudet ovat sitten ihan oma lukunsa.

Tästä arkisesta ymmärryksestä huolimatta leikimme lokeroleikkiä. Hyvänä esimerkkinä ovat kehitysvammaiset ja vanhukset.

Järjellään jokainen tietää, että pienin tukitoimin omassa asunnossaan pärjäävä kehitysvammainen tai vanhus on aivan eri asia kuin liikunta- tai toimintakykynsä menettänyt ihminen. Tunteen tasolla asia halutaan sulkea pois mielestä.

Olen huolestuneena huomannut, että vanhenen joka päivä. Runsaan kymmenen vuoden kuluttua ylitän keski-ikäisyyden ja vanhuuden välisen rajan, ja pelkään jo nyt, mitä minulla on edessäni. Näyttää siltä, että vaihtoehtoja ei juuri ole.

Eläkkeeni ei tule riittämään korkeatasoiseen palvelutaloon, jollaisia on tarjolla ainakin kaupunkipaikoissa. Voimani taas eivät tule riittämään kuuden uunin lämmittämiseen vanhassa, hatarassa talossa. Olkoon kuinka koti hyvänsä.

Kaipaan mahdollisuutta yhteisölliseen asumiseen, missä eri-ikäiset eläkeläiset tukevat omaa ja toistensa asumista oman jaksamisensa mukaan. En voi velvoittaa lapsiani viihdyttämään minua, enkä myöskään usko, että hoitajien määrä lisääntyy räjähdysmäisesti. Seuraa ja apua pitäisi siis löytyä naapurista ja mielellään saman katon alta.

Niin kauan kuin vanhukset ja kehitysvammaiset eivät ole senkään vertaa samanlaisia kuin kuivatut herneet, tarvitaan myös asumiseen vaihtoehtoja. Epäilen, että me tulevaisuuden vanhukset teemme nyt ratkaisuja, joiden hedelmistä saamme aikanaan nauttia. Ettei vain pääsisi tulemaan kiire...

Jaa uutinen:  

 
Näin son viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net