Risto Tolosen harrastepakki täyttyy seikkailulajeista

6.8.2015 06:01 Karolina Ajanki

Risto Tolosen harrastelajeihin kuuluvaa maastopyöräilyä voi harrastaa kotinurkilla. Pyöreittejä löytyy muun muassa Ainiovaaran poluilta.

YLITORNIO – Maastopyöräily on vauhdikas laji, jossa yhdistyvät tekninen suoritus, maaston ja maiseman vaihtelevuus sekä vapauden tunne. Ylitorniolainen Risto Tolonen on harrastanut satunnaisesti maastopyöräilyä viisi vuotta.
Alamäessä kumit viistävät maata ja puut vilistävät ohitse. Pian tulee ylämäki, jolloin saa polkea reidet hapoille. Taas kohta mennään alamäkeen ja sitä seuraa tekninen juurakko.
Jo Aurinkovaarojen jotokselta löytyy pyöräreittejä, jotka tosin vaatisivat uusia merkkauksia.
– Polkuja ja reitistöjä löytyy hyvin Ainiovaaran ja Aavasaksan ympäristöstä.
Pyöräreitit Tolonen valitsee fiilispohjalta. Viikko sitten hän osallistui ensimmäistä kertaa maastopyöräilykisaan, Ylläs-Levi MTB:n. Sinne hän lähti kaverin houkutuksesta.
– Rikki sitä oli kisan jälkeen, mutta hyvä fiilis jäi.

Luonnosta nautiskelua
Seikkailulajeista maastopyöräily ei ole Tolosen ainoa harrastus. Niihin lukeutuvat myös vaellus, vapaalasku, leijahiihto, partiotoiminta ja melonta.
Vaelluksessa Tolosta miellyttää harrastuksen askeettisuus. Vaelluspäivät täyttyvät yksinkertaisesta, mutta antoisasta tekemisestä.
– Vaellusharrastuksen kautta olen päässyt monenlaisiin maastoihin ja ympäristöihin. Parasta on se, että vaelluksella pääsee aina rauhoittumaan. Siellä ei tarvitse miettiä arkisia kommervenkkejä.


– Riittää, että kävelee päivän, nautiskelee luonnosta, huolehtii ruokailun itselle ja lepää. Siinä ovat perustarpeet. Vaeltaessa saa keskittyä vain niihin eikä tarvitse pyörittää muita arjen asioita ympärillä.

Pohjoiskalotilta Uuteen-Seelantiin
Tolonen vaeltaa yleensä pitkän vaellusreitin kerran kesässä. Tämä kesä on poikkeus, sillä kotiin on tullut uusi tulokas, punainen irlanninsetteri Auri.
Yleensä Tolonen vaeltelee yhdessä avopuolisonsa Laura Huhdan kanssa. Kun aika ei riitä pitkille vaelluksille, hän raivaa kalenterista tilaa pienempiin vaellusretkiin.
– Jonkin verran itellä tulee tehtyä irtiottoja arjessa. Viime talvena vapailla ollessa pakkasin teltan mukaan, hiihtelin Eholammelta lähimetsiin ja yövyin siellä.
Tolonen on valinnut vaelluskohteita Lapin ja Pohjois-Ruotsin tuntureilta. Vaellusreiteistä hän on käynyt muun muassa Hetta-Pallaksen, Kolmen valtakunnan rajapyykin reitin, Urho Kekkosen kansallispuistossa talvivaelluksella ja Ruotsissa Abiskossa ja Kebnekaisella.
Pohjoiskalotin ulkopuolella hän on käynyt Uudessa-Seelannissa, aktiivilomailijan paratiisissa vuonna 2010 lappilaisen partioporukan kanssa.
– Stewartinsaari saarivaltion eteläisimmissä osissa on ollut ehkä hienoin vaelluskohde. Välillä tuntui viidakkosademetsältä, välillä vaellettiin meren rannalla.

Extremelajeja ryhmässä
Kun seikkailulajeissa edetään erilaisissa luonto-olosuhteissa, extremeurheilussa haetaan äärielämyksiä pienellä tai vähän suuremmalla adrenaliinipiikillä höystettynä. Uusi-Seelanti tarjosi tällaisia elämyksiä mielin määrin.
– Se oli projektimatka, jota suunniteltiin pari vuotta.
Matkaohjelmaan kuului koskenlaskua kumipaatella, benji-hyppy, jääkiipeily Fox Glacerilla ja luolaseikkailu.
– Luolaseikkailu oli sellainen once-in-the-lifetime -juttu.
Talvisista extremelajeista vapaalasku on miehen mieleen. Vapaalasku kuuluu alppihiihtolajiin, jossa lasketellaan joko suksilla, telemarkeilla tai lumilaudalla hoidettujen rinteiden ulkopuolella. Rinteisiin vapaalaskijat kapuavat yleensä kävellen, hiihtäen tai kiipeämällä.
Kerran vuodessa Tolonen tekee kaveriporukan kanssa vapaalaskuretken vuoristoon. Pohjois-Norjassa Narvikin ja Tromssan seudut ovat olleet laskukohteita. Vapaalaskussa sää- ja lumiolosuhteet, laskun huolellinen suunnittelu etukäteen, vaarapaikat ja muut turvallisuusriskit kartoitetaan ennen laskua.

Leijahiihtoa Tornionjoella
– Jos joku on nähnyt joella leijan lentelemässä ja miehen liikkuvan holtittomasti leijan perässä, se olen todennäköisesti ollut mie, Tolonen tunnustaa nauraen.
Leijahiihdossa liikutaan tuulen voimalla purjehtien leijaa apuna käyttäen. Leijahiihtoa voi harrastaa järvien ja meren jäällä, pelloilla tai Lapin tunturissa. Tolonen tutustui lajiin Oulussa, missä on laaja leijahiihdon ja- surffauksen harrastajakunta.
– Täällä lajia on hankalampi harrastaa kuin merellä, sillä tuuli on puuskittaisempaa.
Silti esimerkiksi viime talvena Tornionjoen jää kutsui usein.

Kunto pysyy yllä harrastusten avulla
Tolonen on ammatiltaan ylipalomies. Hän työskentelee Lapin pelastuslaitoksessa Tornion toimipisteessä. Tiettävästi fyysisen kunnon on oltava hyvä, ja sitä hän ylläpitää harrastuksilla.
Palomiehen eläkeikä oli vielä 20 vuotta sitten 55 vuotta. Nykyiset pelastustyöntekijät ovat pyrkineet laskemaan yleistä eläkeikää.
– Minusta ainakin tuntuu hullulta ajatus, että pystyisin 65-vuotiaana, oli työpari kuka hyvänsä, savusukeltamaan palavaan taloon ja pelastamaan sieltä ihmisen tai mahdollisesti useampia. Se on aika hurjaa, että 65-vuotiaan pitäisi jaksaa vielä tehdä näitä hommia.
– Työntekijöiden keskuudessa ollaan koettu, että aiempi palomiehen eläkeikä olisi parempi. Nythän nämä tulee vielä nousemaan.
Tolosen jaloissa pyörähtää aika ajoin suloinen Auri. Pentu, joka on kotiutunut Tolosen ja Huhdan kotiin erinomaisesti. Jos palataan vielä harrastuksiin, Aurista on kehkeytymässä harrastekaveri.
– Tässä on nimenomaan käyttölinjainen koira. Harrastan metsästystä itse ja koulutusta on tiedossa paljon. Tietenkin Aurista olisi mukava saada myös vaelluskaveri.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net