Risto Andersson runoilee pilke silmäkulmassa

15.8.2013 06:01 Kari Kaulanen

Risto Andersson lukee runonsa Maisemat kokoelmasta Matarengi Marknad / Matarengin Markkinat.

ÖVERTORNEÅ – ”Kunnes sitten yhtenä viikonloppuna moottorisaha käynnistyy… pyöröhirsiä sahataan taas. Kevät on tullut Matarengiin virallisesti.”

Näin kirjoittaa Risto Andersson uuden proosarunokokoelmansa runossa Kevät. Se sisältyy juuri valmistuneeseen kirjaan Matarengi Marknad / Matarengin Markkinat.

Kyseessä on Risto Anderssonin kolmas runoteos. Aiemmat ovat Hämähäkki väärinpäin ja Entinen mies.

Ensimmäisen kirjan Risto julkaisi 60-vuotispäiväkseen. Se on hyvä esimerkki hänen pyrkimyksestään hakea uusia näkökulmia ja kääntää totuttuja tapoja päinvastaisiksi.

– Halusin antaa vierailleni lahjan sen sijaan, että olisin odottanut lahjoja heiltä, hän selventää.

Hämähäkki väärinpäin on kokoelma pidemmän ajan kuluessa syntyneitä runoja.

Entinen mies puolestaan sai alkunsa Riston isän tarinoista, joissa usein esiintyi entinen mies, joka teki sitä ja sanoi tätä. Isän tarkoitus oli, että poika ottaisi tarinoista opikseen.

Riston tavoitteena taas oli, että kirjan jokaisessa runossa esiintyisi sana entinen vähintään kerran. Vaikka tavoite ei täysin toteutunut, runojen nimet kuitenkin kertovat, että kirjoittaja vilkuilee menneeseen: Paluu entiseen, Ajan kulku, Entinen vaimo, Elämän iltapäivää tai kirjan suosituin runo Mummun ummetus.

Matarenki mielessäin

Kuten kirjan nimestä voi päätellä, uusin teos on kaksikielinen. Runot on ruotsintanut FM Anneli Mäkinen.

– Täällä on paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät ja osaavat puhua suomea tai meänkieltä, mutta eivät osaa lukea niitä, Risto Andersson perustelee kaksikielisyyttä.

Matarengin markkinat käsittelee Matarenkia, matarenkilaisia ihmisiä ja ruotsalaisuutta laajemminkin Suomesta sinne muuttaneen näkökulmasta.

Pääosissa ovat tavalliset ihmiset, kuten kirjoittajan naapurit, Lampiset tai Havukka-ahon ajattelijaa muistuttava korpifilosofi.

Runoissa kummastellaan myös ruotsalaisten liikennekäyttäytymistä, esimerkiksi tapaa koukata vasemmalle kääntyessä oikean kautta tai toisin päin.

Risto Anderssonin runoissa on hyväntahtoista huumoria, eivätkä ne missään tapauksessa ole ilkeitä. Niinpä pelkoa siitä, että naapurin Lampiset pahastuisivat ei ole. Päinvastoin, he ovat innoissaan asiasta.

Matarenki tullee olemaan Riston aiheena jatkossakin, joskin hänen suunnitelmissaan on laajentaa aluetta.

– Minussa on herännyt kiinnostus myös 1960-luvun Matarenkiin, josta olen kuullut mielenkiintoisia kertomuksia.

Hän kutsuu Matarengin kirjoituksiaan lähirunoiksi, närproducerade dikter.

Lapsuuden haave

Risto Andersson tunnustaa halunneensa kirjailijaksi lapsesta saakka. Haave vaati kuitenkin toteutuakseen lähes kuusi vuosikymmentä ja muuttamisen Ruotsiin.

Vaikka hänen runonsa ovat kertovia eikä niissä ole loppusointuja, hän ei suunnittele pidemmän proosan kirjoittamista, vaan aikoo jatkossakin pitäytyä aloittamassaan tyylissä.

Hän ei myöskään haaveile tienaavansa kirjoilla kuin sen verran, että kustannukset peittyvät. Tärkeämpää on saada lukija hyvälle mielelle.

– Voisin kuitenkin tehdä tilaustyönä runomuotoisia historiikkeja niin henkilöistä kuin vaikkapa yrityksistä, hän vihjaa.

Vaikka yhden 100-sivuisen runoteoksen tekeminen ideasta valmiiksi kirjaksi saattaa olla parin vuoden projekti, on Ristolla jo kaksi seuraavaa teosta valmiina. Mutta ennen kuin ne päätyvät painoon pitää Matarengin Markkinat saada myydyksi, mikä on omakustanteen tekijälle usein se vaikein tehtävä.

Etelästä pohjoiseen

Risto Andersson kuuluu siihen vähemmistöön, joka on muuttanut pääkaupunkiseudulta pohjoiseen. Ei kuitenkaan aivan heti, sillä elämänsä ensimmäiset 25 vuotta hän asui Helsingissä.

– Olin lapsi ja kävin koulua, hän vastaa kysymykseen, mitä Helsingissä teki.

Hieman vanhempana hän innostui politiikasta.

– Sitten ajattelin, että ei tästä tule mitään, tätä menoa minusta tulee joku politrukki. Minun pitää hankkia itselleni joku ammatti.

Koska Ristolla oli jonkin verran työkokemusta tekniseltä alalta, hän päätti pyrkiä opiskelemaan sitä. Arvellen, että ei kuitenkaan pääsisi Helsinkiin, hän laittoi Oulun ensisijaiseksi paikaksi. Tuloksena oli ties kuinka mones varasija, mutta kuinka ollakaan, parin viikon päästä koulun alkamisesta kävi kutsu tulla Ouluun opiskelemaan.

Muutaman vuoden opiskelun jälkeen hänen taskussaan olivat ”mutapuolen teknikon” eli tie- ja vesirakennusmestarin paperit.

Virka vei miehen vielä satakunta kilometriä kauemmas pohjoiseen, Kemin kaupungin palvelukseen.

Kunnallistekniikkaa ja kulttuurihistoriaa

Työhön kuului aluksi kunnallistekniikan suunnittelua. Sitten hänelle ilmoitettiin, että pitäisi suunnitella puistoja. Myöhemmin hän työskenteli yleiskaavoituksessa ja oli välillä vuoden yksityisen kaavoitustoimiston palveluksessa oppia ja kokemusta saadakseen.

Viimeinen työpaikka oli Kemin taidemuseolla. Ensitöikseen hän valmisteli ja oli perustamassa Kemin kulttuuri-ja tiedesäätiö 2000:ta.

Risto laittoi myös alkuun Kemin taidemuseon teosten digiarkiston ja toimi kulttuuritapahtumien, muun muassa Kivikesän (1999) järjestäjänä.

Työn ohessa, poikkitaiteellinen kun omien sanojensa mukaan on, hän opiskeli kulttuurihistoriaa avoimessa yliopistossa.

– Sain puolet maisterista tehtyä, hän sanoo ja jatkaa pienen tauon jälkeen hiljaisella äänellä:

– Ennen kuin minut kiusattiin töistä pois...

Nyt elämässä oli edessä uusi vaihe, johon kuuluivat lähdöt niin Kemistä kuin avioliitosta ja jääminen sairaseläkkeelle.

Vauhtimutka etelään

Kemistä Risto Andersson muutti ensin Rovaniemelle. Hän halusi kuitenkin kokeilla, osaisiko elää lähempänä Helsinkiä ja muutti Tuusulaan huomatakseen, että ei pysty siellä olemaan, kaiken kiireen keskellä.

Sitten seurasi nykyajalle tyypillinen kohtaaminen netissä. Keskustelukumppaniksi löytyi Marja Mustakallio, eikä aikaakaan, kun Risto otti suunnan kohti Matarenkia. Sitten kaikki tapahtuikin kohtuullisen nopeasti; he muuttivat saman katon alle taloon, jonka Marja oli aiemmin ostanut.

Kainuuhullu

Monet sanovat olevansa lapinhulluja, mutta Risto Andersson toteaa olevansa kainuuhullu. Hulluus alkoi jo alle 20-vuotiaana, kun hän oli kuukauden verran Manamansalossa telttailemassa.

– Minä vain jotenkin tykästyin siihen, hän toteaa.

Toisessa vaiheessa hänelle tulivat tutuiksi Kajaanin lisäksi Sotkamo ja Kuhmo, eli hulluuden aste vain kasvoi.

Kolmannessa hän onnistui hankkimaan muutaman mutkan kautta Ylä-Kainuusta, korven keskeltä, itselleen tontin, jolle nousi ensin pieni mökki. Nyt tontilla on noin 80 neliön kokoinen, vanhoista hirsistä rakennettu talo, jossa Risto ja Marja käyvät muutaman kerran vuodessa, lähinnä kesäisin. Siellä nautitaan luonnonrauhasta, hiljaisuudesta ja tyystin erilaisesta kulttuurista. Siellä syntyvät runotkin ovat erilaisia kuin Matarengissa kirjoitetut.

En riktig finnjävel

Risto että Marja ovat sekä Suomen että Ruotsin kansalaisia.

– Asia ei ole niin kuin usein luullaan, että Ruotsissa on helppoa asua, Risto sanoo.

– Ihmiset voivat olla suurin piirtein samanlaisia, mutta byrokratia on erilaista. Usein byrokraatit rajan molemmin puolin pallottelevat ihmisillä, ja sehän on ihan järjetöntä.

Risto tunnustaa haluavansa olla hieman erakko kirjoitustyönsä vuoksi, mutta sanoo samaan hengenvetoon haluavansa olla tasavertainen muiden Matarengissa asuvien kanssa.

– En kuitenkaan ole sitä, koska äidinkieleni on suomi, hän toteaa.

– Övertorneålla on vaikeaa saada kunnallisia palveluja suomeksi, ainakaan kirjallisesti, vaikka pitäisi. Maakäräjien palveluissa vaikeusaste vain nousee.

Vaikka välttikin nuorena politiikkaan lähtemisen, Risto Andersson on nyt valittu ympäristöpuolueen (MP de Gröna) edustajana maakäräjien valmisteluelimeen (Hälso- och sjukvårdsberedning Öst). Se käy keskustelua itäisten alueiden asukkaiden kanssa ja pyrkii selvittämään, miten nämä kokevat terveydenhuoltoon liittyvät asiat.

Ensimmäisessä kokouksessa Risto käytti puheenvuoron, jossa ilmoitti ainoana tosiasiallisesti suomenkielisenä edustajana olevansa se ”en riktig finnjävel”.

– Finnjävel on entinen haukkumasana, mutta minun kohdallani se tarkoittaa, että tuon joka paikassa esille suomen kielen ja suomenkielisten asian.

Matarengin poeetti

Marjan ja Riston talo sijaitsee kirkon läheisellä omakotialueella. Kyseessä on varsinainen kulttuurikoti. Alakerrassa on Marjan musiikkisalonki ja yläkerran toisessa päässä hänen tutkijankammionsa.

Yläkerran vastakkaisessa päädyssä on Riston Runopaja Oodi, jonka ikkunasta avautuu näkymä Aavasaksalle.

Risto kertoo kutsuvansa itseään leikillään Matarengin poeetiksi. Siltä varalta, että joku jo käyttää titteliä, hän on valmis lisäämään eteen sanan finsk.

Poeetin uusimman runoteoksen julkistus tapahtuu Nordkalottens kultur- och forskningscentrumin tiloissa maanantaina 19. elokuuta kello 19 Suomen aikaa, Ruotsin aikaa siis kello 18.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net