Pilkheitä

Rikkaampi maa

1.7.2014 06:00 Karolina Ajanki

Santa’s Express tuo Tampereelta Kemiin. Hyppään pois ja jään odottamaan bussia – tai siis linja-autoa – puolen tunnin ajaksi. Asemalla odottaa eräs toinenkin Ylitorniolle matkaava. Emme tervehdi. Häpeän itseäni. Eräs toinen oli vanha luokkakaveri.
Näen suopursut linja-auton ikkunasta. Miten maa voi olla niin kova ja pehmeä yhtä aikaa?
On ollut ikävä jänkälle. Sitä tuoksua, kun on helle ja itikat ovat karanneet kuumuutta suon alle ja kaukana oleva ladon rämä paahtuu valossa. Hiki valuu alaselkää pitkin. Muutama paarma ja ääni, kun saapas uppoaa mättääseen. Kaukana ovat Piccadilly Circus, Manhattan, Financial Times, Shanghai. Hillajänkälle ei mahdu sellainen maailma. Sinne mahtuu iätön honka ja käki, ei muuta, ei suurempaa.
Viime kesänä Tampereen Tammelan torille tulivat Lapin lakat myyntiin. Sielu meni rullalle, puristui kasaan ja koti-ikävä yllätti. En saattanut ostaa niitä. Meni kesä ja elokuussa poimin omenat koti-pihalta. Hillosin ne, laitoin mustaherukat pakkaseen ja ajattelin, että ensi kesänä pakasteessa olisi hilloja herukoiden vieressä. Itsepoimittuja. Jos Luoja suo säiden suhteen.
Ylitorniolla tuttuja on tullut vastaan. Mistä ne puhuu? Ei itsestään kovinkaan paljon vaan kysyvät kuulumisia. Sitä samaa, ne sanovat vastakysymykseen ja tuijotan tuota ”samaa” toisesta kulmasta. Kitara soi jokivarressa, kieli virtaa vapaana.
Päässä hioutuivat sanat, jotka ovat olleet piilossa. Huomaan toistelevani sanaa jokunen. Bengt käy meillä toimistolla. Siitä intoutuneena tartun Meänkielen isoon sanakirjaan. Siellähän se lukee jonku jälissä jälkeen. Minkähän perässä sitä itse kulkee?
Illalla kello kuusi Ylitornin kylän raitti on autio. Mihin kaikki katosivat?
Väylällä on monta venettä. Ajan Ylitorniolta Pelloon ja takaisin. Destia korjaa siltoja kuntien välillä. Siltoja voisi helliä muutenkin. Kun kerran on se yhteinen jaettava.
Väylä, ihmisestä toiseen ulottuva. Tapa olla, puhua, muistaa ja kohdata. Rikkaus eli vahva oma kulttuuri ja paikallisidentiteetti. Ensi kerralla sanon edes hei. Siihen tapaan minua opettavat paikalliset. Esimerkiksi pellolainen kahviloitsija, joka päästää henkilökunnan toilettiin. Toinen huikkaa perään: ”Pysähy tässä kahvilla ko ohi menet! Kahvi kuuluu hintaan.” Mihin hintaan, minua naurattaa ja nyökkään että joo.
Sillä tavalla pehmeästi ja kovasti yhtä aikaa täällä kommunikoidaan.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net