Riitta Valaniemi on tyytyväinen elämänkaareensa

21.4.2016 06:02 Kaisu Määttä

 

”Kun on tämän ikäinen, nuoruudenaikaiset ystävät ovat vähentyneet, mutta muutama on vielä. Ystävien kanssa pidetään yhteyttä, kirjoitellaan kortteja ja soitellaan”, Riitta Valaniemi sanoo ja lukee saamastaan syntymäpäiväkortista mietelauseen ”Onnellinen on se peloton, ken uskaltaa tehdä ratkaisut sydämellään”.

 

YLITORNIO – Haminasta syntyjään oleva Riitta Valaniemi tuli Ylitorniolle yleiseksi oikeusavustajaksi vuonna 1977. Kaksikymmentäviisi vuotta hujahti Ylitorniolla mukavasti ja eläkkeelle jäädessään Valaniemi ei edes harkinnut, että muuttaisi paikkakunnalta muualle.

– Täällä on ollut hyvä. Olen viihtynyt täällä ja tunnen tämän kodikseni, Valaniemi sanoo.

Riitta Valaniemi kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1958. Sen jälkeen hän suoritti Tampereen yhteiskunnallisessa korkeakoulussa, nykyisessä yliopistossa, sosiaalihuoltajan tutkinnon vuonna 1961. Hän oli sosiaalihuollon tehtävissä Vantaalla ja Järvenpäässä sekä vuodet 1963–68 myös sosiaalijohtajana Rovaniemen maalaiskunnassa.

– Sieltä lähdin opiskelemaan juridiikkaa ja vuonna 1971 sain oikeustieteen kandidaatin paperit. Sitten olin Vantaan kaupungin osastopäällikkönä pari, kolme vuotta, opiskelin samalla ja auskultoin Rovaniemellä 1974 varatuomarin arvon, Valaniemi muistelee uransa alkuvuosia.

Erilaisia työtehtäviä ja tutkintoja on kertynyt niin paljon, että hän etsii tuekseen paksun matrikkelin, josta hänen opintonsa näkyvät.

– Ennen Ylitorniolle tuloa olin Rovaniemen maalaiskunnassa yleisenä oikeusavustajana noin neljä vuotta, hän sanoo.

Valaniemi jäi Ylitorniolta eläkkeelle vuonna 2002, jolloin hän oli toiminut viimeiset neljä vuotta myös Tornion johtavana yleisenä oikeusavustajana.

Ylitornion kunta oli Valaniemen mielestä hyvä työnantaja, ja kunnan henkilöstö pätevää ja ystävällistä. Hyvänä työtoverinaan hän muistaa kanslisti Lilja Kreivin, joka oli tullut kuntaan pari vuotta ennen Valaniemeä. Kreivi suoritti työnsä ohessa oikeusnotaarin tutkinnon vuonna 1987, ja jäi eläkkeelle vuonna 2014.

Tavallisia asioita

Ylitorniolla hoidettiin vuosittain 250–300 asiaa, sekä rikos- että siviiliasioita.

– Kyseessä olivat tavallisten ihmisten tavalliset asiat. Avioeroja, osituksia, perunkirjoituksia, testamentteja, perinnönjakoja, kauppakirjoja, tieriitoja sekä erilaisia hallintovalituksia, Valaniemi muistelee.

– Ikääntyvä väestö tarvitsee yllättävän paljon lakimiespalveluja. Maaseudun väestöllä on kiinteää omaisuutta, johon kohdistuu monenlaisia oikeustoimia. Kuntalaiset ovat luotettavia asiakkaita.

Riitta Valaniemi otti osaa 1990-luvun lamatalkoisiin ottamalla kuusi kuukautta virkavapaata. Tuolloin hän hoiti lakiasioita kotonaan lokakuusta 1993 maaliskuun 1994 loppuun.

– Se tuotto kattoi arkipäivän kulut, Valaniemi sanoo.

Oikeusaputoimen uudistus

Vuonna 1998 toteutettiin oikeusaputoimen uudistus. Oikeusaputoimi siirtyi valtion vastuulle, ja Pellon ja Ylitornion toimistot yhdistettiin Tornion toimistoon. Ylitorniolle jäi pysyvä sivutoimisto.

Valaniemestä tuli tuolloin myös Tornion johtava yleinen oikeusavustaja.

Noina aikoina Ylitorniolla vierailevat kansanedustajat halusivat tutustua myös Ylitornion avovankilaan, jolloin Valaniemellä oli mahdollisuus viestittää uudistushankkeesta maaseudun etuja korostaen.

– Uudistuksen yhteydessä myös keskituloiset pääsivät oikeusavun piiriin, Valaniemi sanoo.

Kaukokaipuu toi Lappiin

Riitta Valaniemi miettii, että heidän suvussaan on geeneissä jonkinlainen kaukokaipuu, joka saa lähtemään synnyinseudultaan muualle.

– Äitini kävi jo 1930-luvulla Kanadassa saakka, mutta tuli sieltä poiskin. Vanhin veljeni lähti merille, on seilannut vuosikaudet siellä. Mie uskalsin lähteä Lappiin. Täällä on kaikkea, mitä ihminen haluaa ja tarvitsee. Lapissa on autiota ja avaraa, mutta ei tyhjää.

Valaniemi kertoo olevansa perheestä, jossa hänellä oli kaksi vanhempaa veljeä, mutta ei siskoja.

– Olen kasvanut poikien kanssa ja oppinut pitämään puoleni. Äidin neuvona oli, että tyttöjen pitää hankkia itselleen ammatti ja pystyä elättämään itsensä, että avioliitto ei ole tytölle päämäärä. Niin mie tein.

– Olen erittäin tyytyväinen koko elämänkaareeni. Erityisesti siihen, että lähdin opiskelemaan juridiikkaa tietämättä, onko minulla tarvittavia kykyjä alalle, Valaniemi toteaa.

Professorin sanat

Vieläkin hän muistaa, miten hyvältä ja kannustavalta tuntui erään professorin lausahdus, ”eipä ole tyttö tyhmistä vanhemmista”.

Samalla tavalla Valaniemi pitää tärkeänä, että nuoria kannustetaan heidän opiskeluissaan. Opintotuki ei välttämättä ole paras kannustinmuoto, koska nuori ei ehkä kiirehdi valmistumistaan.

– Itse opiskelin pelkällä pankkilainalla, ei ollut opintotukia silloin. Kun on lainaa, se pakottaa opiskelemaan ja saamaan jotakin myös aikaan, Valaniemi sanoo.

– Mutta nuorisoa pitää rohkaista toteuttamaan itseään. Vastoinkäymisiä tulee, mutta niistä pääsee yli ja olosuhteet muuttuvat.

Harrastuksina taide…

Riitta Valaniemi kertoo, että hän on lapsesta asti harrastanut maalaamista. Ylitorniolle tultuaan hän liittyi taideseura Sinkilön jäseneksi ja on osallistunut erilaisille taidekursseille niin Ylitorniolla kuin muillakin paikkakunnilla. Mieluisimpana ja rakkaimpana aiheena ovat olleet maisemat sekä erityisesti valon leikki maisemassa.

– Nyt on maalausharrastus jäänyt, kun kansalaisopisto lopetti taidepiirin ja Sinkilön toimintakin hiipui, Valaniemi harmittelee.

Jooga on toinen harrastus, joka on seurannut mukana nuoresta lähtien, mutta nyt jäänyt pois.

– Se meni seniorien kuntosalin kanssa päällekkäin.

… ja liikunta….

Liikuntaa hän ei ole jättänyt. Hiihto, pyöräily ja kävely kuuluvat edelleen jokapäiväisesti 77-vuotiaan Riitta Valaniemen harrastuksiin, tai paremminkin elämäntapoihin. Viime vuonna kilometrejä kertyi kaikkiaan 1300 ja edellisenä vuonna 1100.

– Tänä vuonna on ollut liukkaita paljon, mutta olen kävellyt semmoiset nelisenkymmentä kilometriä kuukaudessa. Teen viiden kilometrin lenkkiä, ja kesällä vähän pitempää, Ainiovaaran ympäri, Valaniemi kertoo.

Hän on aina liikkunut paljon, jopa suunnistanut niin, että Ylitorniollakin hän on etsinyt kaikki Ainiovaaran ja Laataksen kiintorastit.

Kesäisin hän käy uimassa Niuron rannassa ja talvisin kuntotalolla uimahallissa. Avantouintia Valaniemi ei ole kokeillut, vaikka mieli olisi tehnytkin.

– Mutta on vesi aika kylmää vielä joskus juhannuksen aikaan, hän naurahtaa.

… ja Tanssivat Tädit

Tanssi on myös kuulunut Riitta Valaniemen lempilajeihin jo kauan. Hän on käynyt tanssimassa Karemajoilla ja Haaparannalla, ja osallistunut Tolosen Raimon tanssikursseille.

Hän on mukana myös Tanssivien Tätien ryhmässä, jossa hän on porukan iäkkäin tanssija.

– Kaimani, Kivimäen Riitta, ansaitsee suuret ja lämpimät kiitokset työstään, siitä miten hän jaksaa innostaa meitä kaikkia liikkumaan ja tanssimaan, Valaniemi sanoo.

Hän lähti mukaan Tanssiviin Täteihin heti, kun ensimmäistä leikkimielistä kisaa suunniteltiin. Hän myös voitti ensimmäisen kisan lattariosuuden, kavaljeerinaan Aidan tanssija Akseli Kurttio.

– Tanssi on kaikille mahdollista. Ei tarvitse olla huippu, Valaniemi sanoo ja vakuuttaa tanssivansa edelleenkin aina, kun tilaisuus tulee.

Hoitotahto tallessa

Riitta Valaniemi on myös hyvän kuoleman eli eutanasian kannattaja ja Exitus ry:n jäsen. Hän kertoo tehneensä tarkan hoitotahtotestamentin, joka on terveyskeskuksen tiedoissa talletettuna. Hänen elämäänsä ei pitkitetä turhaan eikä häntä hoideta väkisin.

– Kun elämä on täyttynyt, se ei saa päättyä epäinhimilliseen kärsimykseen. Tästä asiasta soisin otettavan kantaa useammin ja enemmän, hän sanoo.

– Onneksi jotkut lääkäritkin ovat alkaneet pikkuhiljaa hyväksyä tämän näkökannan.

Eläkkeellä virkeästi

Nyt eläkkeellä ollessaan Valaniemi on Eläkeliiton Ylitornion yhdistyksen sekä Ylitornion Seniorien jäsen. Hän käy kuukausittain näiden kahvitilaisuuksissa sekä mahdollisilla retkillä.

– Kaksi kertaa viikossa käyn seniorien kuntosalilla, ja käyn aina seuraamassa Et-Pon kotiottelut. Minusta on tullut jääkiekkofani.

Ylitorniolaisissa kulttuuritapahtumissa Riitta Valaniemi on myös niin vuorenvarmasti mukana, että jos häntä ei jossain tilaisuudessa näy, voivat ihmiset seuraavan kerran hänet tavatessaan kysellä, onko hän kenties ollut kipeänä.

– Lisäksi tuntuu mukavalta, kun kävelylenkillä ohi ajavista autoista vilkutetaan tai tavattaessa kaupan kassajonossa kysellään, oletko vielä tanssinut, oletko hiihdellyt, Riitta Valaniemi sanoo.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net