Riitta Taavoniku on tarkka talousnainen

6.3.2014 06:01 Minna Siilasvuo

Riitta Taavonikulla on työpisteestään muutaman askeleen matka kunnantalon valoisaan aulaan palmun alle haaveilemaan.

YLITORNIO – Ylitornion kunnantalolla asuu nainen, joka tietää kunnan raha-asioista lähes kaiken tietämisen arvoisen. Tai ei hän itse asiassa siellä asu, mutta niin voisi melkein luulla. Riitta Taavoniku on nimittäin viihtynyt työpaikassaan kunnan taloushallinnossa jo 41 vuoden ajan.
Riitta, omaa sukua Kantomaa, syntyi kolmesta lapsesta nuorimpana maanviljelijäperheeseen Kantomaanpään kylässä.
– Olen 1950-luvun lapsia – valokuvia ei ole. Minulle on kerrottu, että kun sain nimeni, kylässä kastettiin yhtä aikaa seitsemän tyttöä. Pappia ei tietenkään kutsuttu kylälle yhden lapsen takia. Pari niistä tytöistä oli Törmäsjärveltä, jonne kuljettiin siihen aikaan Kantomaanpään kautta, Riitta kertoo.

Ura hakusessa
Kantomaanpäästä Riitta lähti aikanaan ensin keskikouluun Ylitorniolle. Keskikoulun jälkeen hän hakeutui ammattikoulun yhteydessä olevaan naiskotiteollisuuskouluun Tornioon ja sieltä talouskouluun Rovaniemelle.
– Ura oli vähän hakemisessa, sillä menin vasta talouskoulun jälkeen kauppaopistoon. Välissä ehdin olla puoli vuotta laittamassa ruokaa ja siivoamassa Palosalmen metsätyömieskodissa ennen kuin kauppaopisto alkoi syksyllä.
Koska Riitta oli maalaistalosta, hänellä oli kesäisin riittämiin töitä kotona. Niinpä hänen ensimmäinen ja ainoa varsinainen kesätyöpaikkansa oli Lihakunnalla Torniossa vasta kauppaopiston jälkeen. Syksyllä hän sai paikan Ylitornion kunnanvirastolta, ja loppu onkin historiaa.

– Täällä on ollut hyvä olla. En aio enää vaihtaa työpaikkaa, Riitta lupaa nauraen.
Ensimmäinen työnimike oli toimistoapulainen, josta työt ovat vaihtuneet vähitellen aina vain vaativampiin tehtäviin.
– Olen ollut Ylitornion kunnan pääkirjanpitäjä siitä saakka, kun edeltäjäni Sisko Rousu jäi eläkkeelle. Hän oli minulle erinomainen opettaja tähän työhön! Vuonna 1994 olen tehnyt ensimmäisen tilinpäätöksen.

Rahasta kiinni
Taloushallinto on kunnassa kokoava toiminta, jonne kaikki polut johtavat. Riitta arvelee, ettei kunnassa tapahdu mitään niin, ettei asia jossain vaiheessa päädy taloushallinnon käsiteltäväksi.
– Kaikkihan on aina rahasta kiinni...
Kunnan tilinpitoon liittyviä asioita on paljon ja niiden kanssa pitää olla tietysti tarkkaakin tarkempi.
– Kunta on itse asiassa kuin iso yritys, vaikka sitä ei mielletä sellaiseksi. Se ostaa ja tuottaa palveluita samalla lailla kuin muutkin yritykset. Kunnalla on myös suuri vastuu palvelujen tuottamisesta ja ostamisesta, sillä niitä pyöritetään kuntalaisten rahoilla.
Riitta muistuttaa, että kunta on muutakin kuin kunnanvirasto. Siihen kuuluvat yhtä lailla perusturva, koulut, tiet, vesi- ja viemäriverkostot ja paljon muuta.
– Monta kertaa unohtuu, mistä kaikesta kunta huolehtii. Ylitorniolla on vesijohtokin viety niin pitkälle, että kylässä ei tarvitse olla montakaan savua kun sinne jo tuodaan kunnan vesi.

Tarkkaa työtä
Kunnan pääkirjanpitäjän työ ei ole suurpiirteistä taivaanrannanmaalarin hommaa. Talousarvion toteutumista seurataan ja raportoidaan kuukausittain. Jokaisen kuukausiraportin tulee olla 1/12 talousarviosta.
– Siksi yrittäjien pitää toimittaa laskut kunnalle ajoissa. Joskus käy niin, että vuoden lopussa tai jopa seuraavan vuoden puolella tulee isoja laskuja, joita ei ole osattu edes odottaa.
Nykyään suurin osa laskuista tulee kuntaan sähköisenä yhteen pisteeseen, josta ne reititetään oikeisiin kohteisiin. Laskuja maksetaan joka päivä, ja ne siirtyvät saman tien sähköisesti kirjanpitoon.
– Henkilökunnan mitoitus on nykyään niin tiukka, että kaikilla on kädet täynnä työtä. Onneksi läheiset työtoverini Marjatta Räävi ja Anne Huhtanen eivät pelkää työtä. On suuri asia, että ilmapiiri on hyvä: kaikki sujuu täällä jouhevasti, Riitta toteaa.

Jytystä ytyä työhön
Ylitornion kunta on ollut aina hyvä työnantaja ja hoitanut henkilöstönsä hyvin. Sen Riitta tietää toimittuaan pitkään ammattiyhdistyksen riveissä. Kun Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jytyn Ylitornion osasto – silloinen Ylitornion Kunnallisvirkamiesyhdistys – perustettiin vuonna 1973, tuli Riitasta sen ensimmäinen sihteeri.
– Nyt päätän ammattiyhdistysurani osaston puheenjohtajana ja rahastonhoitajana. Tehtäviä on aina jaettu ja niiden hoitamisessa on vuoroteltu. Olemme olleet aika toimivia, Riitta arvioi.
Jäsenmäärä on kasvanut tasaisen varmasti alkuvuosien noin 50 jäsenestä nykyiseen noin 130 jäseneen. Edunvalvonta-asioista huolehtii luottamusmies Ari Ala-Poikela. Muussa toiminnassa on panostettu erityisesti jäsenistön virkistäytymiseen.
– Olemme tehneet vuosien varrella lukuisia hiihto- ja ruskaretkiä sekä teatteri- konsertti- ja kylpylämatkoja. Olemme käyneet myös Ahvenanmaalla, Tukholmassa, Tallinnassa, Riiassa, Pärnussa, Pietarissa ja viimeksi Prahassa.
Viime perjantaina vietettiin hieman jälkijunassa Ylitornion Jytyn 40-vuotisjuhlaa komeasta konsertista nauttien.
– Meillä oli hyvä juhla. Järjestelyissä oli tietysti vähän haastetta, mutta siitä selvittiin, kun kaikki ovat olleet niin hyvin mukana. Ennen kaikkea meidän nuoret jäsenemme ovat kunnostautuneet: heidän harteilleen voi jättää vastuuta aivan huoletta.

Vannoutunut koti-ihminen
Vaikka Riitta on viettänyt vuosien saatossa paljon aikaa Ylitornion kunnan kirjanpidon ääressä, hän tunnustautuu ehdottomasti koti-ihmiseksi.
– Työajan ulkopuolella olen poissa kotoa vain määrätyt jumppaillat, hän vakuuttaa.
Tarkan ja tähdellisen työn vastapainoksi kotitöiden parissa voi ottaa hiukan rennommin, vaikkapa leipomalla.
– Minulla on kotona leivinuuni, joka haastaa minut leipomaan ja laittamaan ruokaa. Sitten kun jään vapaalle, aion tukkia itseni myös Meän Opiston kursseille!
Riitta on harrastanut pikku ikänsä kangaspuilla kutomista, ja sitä hän aikoo jatkaa tulevaisuudessakin.
– En missään nimessä aio hankkia kangaspuita itselleni, vaan käyn Meän Opiston piireissä. Eihän niitä tarpeitakaan niin paljon ole: määränsä se on matoilla, liinoilla ja kaikella muullakin. Kudon vain joskus jotakin pientä ihan mielenvirkistykseksi, Riitta suunnittelee.

Porohommia ja mökkeilyä
Riitalla ja hänen miehellään on poroja, joten kesäaikaan sopii muistella lapsuuskodin kesäpuuhia. Poroille pitää tehdä heinää, ja vaikka Riitan ei tarvitsekaan isommin osallistua poronruuan haalimiseen, kaivataan häntä kiireisinä aikoina kauhanvarressa.
Kesään kuuluu erottamattomana osana myös mökkeily.
– Meillä on mökki Svansteinin lähellä Nivanrannassa, Tornionjoen rannalla. Mökkiä aletaan yleensä lämmittää pääsiäisestä alkaen ja siellä vietämme kaikki liikenevät vapaa-ajat. Mökillä minulla on kasvimaa ja viinimarjapensaita.
Mökin kasvimaalla kasvatetaan tavallisia perusjuureksia, ei mitään erikoista. Kukkien kohdallakin Riitan suurin viljelyinto on laantunut.
– Astereita olen yleensä kasvattanut etukäteen. Aikaisemmin niitäkin oli monenlaisia, mutta nyt olen kasvattanut vain niitä helpoimpia.
Syksyllä Riitta viihtyy sieni- ja marjametsässä. Sienten kerääminen on mukavaa ja antoisaa puuhaa, vaikka tuntisikin vain muutaman lajin.

Tuurintytöllä on ystäviä
Riitta tietää olevansa tuurintyttö, sillä hän on aina sattunut osumaan mukaviin porukoihin, vaikka olisi lähtenyt yksin liikenteeseen.
– Olemme kokoontuneet kauppaopistonaikaisten koulukavereiden kanssa aivan alusta saakka kymmenen vuoden välein. Nyt, kun ikää on karttunut, olemme tavanneet vieläkin useammin.
Lapsuudenystävätkään eivät ole unohtuneet:
– Meitä on kuusi lapsuudenaikaista kaverusta, jotka tapaamme joka vuosi. Viimeksi meillä oli viikonlopputapaaminen Oulussa. Tapaamiset ovat vapaamuotoisia, mutta on tosi mukavaa pitää yhteyksiä yllä.

Panamasta Gotlantiin
Matkusteleminen kiinnostaa Riittaa ja hänen puolisoaan. Kotimaassa on paljon näkemistä ja ulkomaillakin on hauska käydä kurkistelemassa vieraisiin kulttuureihin.
– Olemme kiinnostuneita kaupunkimatkoista, ja pääasiassa teemme melko lyhyitä reissuja. Poikkeuksen teki matka Panamaan, joka oli hieno elämys. Se oli silloin aivan uusi matkakohde, ja siellä oli käynyt vain yksi ryhmä ennen meitä. Siellä oli vielä rauhallista, linnut olivat mahtavan värikkäitä ja kuunsirppi kellotti taivaalla väärin päin.
Kahtena kesänä Riitta on käynyt puolisoineen viikon matkalla Gotlannissa.
– Se on erikoinen paikka, aivan kuin olisi käynyt kauempanakin. Siellä on niin mainiota kun ihmiset vuokraavat asuntonsa pois kesäksi. Sellaisessa mekin asuimme molemmilla kerroilla, kävelymatkan päässä Visbyn keskustasta.

Työ jatkuu vielä
41 vuoden työura ehtii vielä pidentyä ennen kuin Riitta jää viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviään. Tarkkaa päivää ei ole vielä päätetty, mutta kyllä hän eläkkeelle aikoo jäädä. Ei kuitenkaan ihan varoittamatta.
– Minulle pitää hakea seuraaja ja epäilemättä hänen olisi hyvä olla jonkin aikaa työssä yhdessä minun kanssani ennen kuin jään pois. Varmaan tämä vuosi vielä menee työn parissa, Riitta tuumii.
Kun se päivä koittaa, Ylitornion kunnanvirastosta poistuu melkoinen määrä hiljasta tietoa, kokemusta ja muistoja.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net