Reservin luutnantti rakentaa kotia pohjoiseen

23.1.2014 06:01 Einari Rautio

Henri Lindqvist kertoo nuoresta perheestä.

NUOTIORANTA – Henri Lindqvist on mies jolta onnistuu niin vasaran käyttö, juokseminen kuin komppanian komentaminenkin. Nuoren perheen isä on ehtinyt elämän aikana käydä kierroksen etelässä asumassa, opiskelemassa, työskentelemässä ja hankkimassa puolison, jonka synnyinseuduille perhe lopulta muutti.
Kemistä kotoisin oleva Henri muistelee lapsuutta, jolloin koulun jälkeen jäätiin istumaan jälki-istuntoon aina sopivan syyn löydyttyä. Syytelistalle ehti kertyä velmuilua, kepposia ja myöhästymisiä tunneilta. Joskus leikit innostivat vapaa-aikana enemmän kuin läksyt, joten niitä piti jäädä tekemään koulun jälkeen. Oppia ikä kaikki, sillä viimeistään armeija kasvatti pojasta miehen.

Kemin pojasta Suomen pojaksi
Ylitorniolta ei ole kovin pitkä matka Kemin kaupunkiin, jossa Länsi-Pohjan keskussairaalassa kuultiin elokuun lopussa 1982 poikalapsen komea parkaisu. Tai näin ainakin kerrotaan, koska Henri ei omien sanojensa mukaan muista tapahtuneesta mitään. Henri syntyi toisena poikana perheeseen.

– Perheeseemme syntyi vielä iltatähtenä pikkuinen sisko kun olin kolmentoista, Henri kertoo.
Henri on yhä sosiaalinen ja rennon iloinen luonteeltaan. Joskus kouluaikoina se saattoi näkyä myös kurin puutteena ja silloin oltiin välillä liemessä.
– Eräs kerta minä ja kaverini Svärd olimme jälki-istunnossa, jota vahti silloinen ruotsinopettajamme rouva Rauta. Opettaja alkoi aikansa kuluksi kääntää nimiämme ja sanoi ”Tietääkö Lindqvist että sukunimesi tarkoittaa lehmusoksaa? Entä tietääkö Svärd että hänen nimensä on ruotsiksi miekka?”
– Kaveri ei aivan tykännyt ja naljaisi takaisin että ”ja opettaja Raudan sukunimi on ruotsiksi varmaan sitten Ruoste.” Henri kertoo kuittauksesta opettajan maamokalle.
Pojat saivat viisaudestaan sillä kertaa tunnin verran lisää läksyjentekoaikaa ruotsinopettajan valvovan silmän alla.
Lukio meni kuitenkin läpi ajallaan ja tuli armeijaan lähdön aika. Henri meni varusmiespalvelukseen Lapin lennostoon, josta hän siirtyi Sodankylään aliupseerikouluun. Sieltä mies passitettiin Haminaan reserviupseerikoulutukseen.
Armeija-aika meni johtamisen perustaitoja opetellessa ja ilmavalvontajoukkuetta johtaessa. Henri kotiutui vänrikkinä. Armeijan jälkeen Henri suoritti vartijan ammattitutkinnon.
Kouluttaminen tuntui luontevalta joten Henri hakeutui myös maanpuolustuskorkeakouluun. Vuodessa hän oli kouluttautunut määräaikaisen reserviupseerin virkaan.
– Sain ensin määräaikaisen viran Kainuun prikaatin tulenjohto- ja viestipatterissa viestikouluttajana. Siellä vietin ajan elokuusta 2006 elokuuhun 2008. Sen jälkeen vaihdoin määräaikaisen reservin upseerin viran aliupseerin virkaan ja samassa siirryin viestirykmenttiin ylikersantiksi Riihimäelle.
Kainuun prikaatissa työskennellessään Lindqvist koulutti patteriston ja pataljoonan viestiyhteyksien rakentamista ja Riihimäellä Henri vastasi ylemmän johtoportaan johtamisyhteyksien rakentamisesta ja sen kouluttamisesta.
Riihimäellä Henrillä vierähti reilu kolme vuotta kunnes oli suuremman muutoksen aika.

Facebook auttoi jäljittämään kaunottaren
Riihimäelle Henrin luokse muutti kesäkuussa 2009 myös ylitorniolaislähtöinen Annu Niskala. Pari oli aloittanut tapailemisen jo 2008 kun Henri oli etsinyt Facebookista ystäviensä ystävistä kauniin tytön, jonka kanssa oli hetken ollut samassa vartiointiliikkeessä töissä vuonna 2005 ennen maanpuolustuskorkeakouluun lähtöä.
– Annu tuli kerran työharjoittelunsa aikana työvuoroon samaan sairaalaan, jossa olin vartijana. Emme tosin olleet kuin kerran samassa paikassa vartioimassa, mutta ei niin kaunista tyttöä hevin unohda.
Kumpikin seurusteli silloin tahoillaan, mutta vuoteen 2008 tultaessa kumpainenkin oli vapaalla jalalla ja aika oli oikea rakastumiselle.
Kesän tullen vuonna 2009 Henri kysyi ravintolassa Annulta, josko pari menisi kihloihin.
– Mennään vain, Annu vastasi.
Kihloja lähdettiin ostamaan Kemistä saakka, kun Riihimäeltä ei löytynyt mieleistä. Myöhemmin vuosipäivänä Annun sormukseen ilmestyi vielä salaperäisesti timantti, kun Henri käytti sormuksia ”kiillotettavana”.

Tarkan sentin autoilija
Henri Lindqvist tunnustautuu tarkaksi kuluttajaksi. Kotona internet-yhteydet ja liittymät on optimoitu parhaaseen mahdolliseen hinta-laatu-suhteeseen ja uusien hankintojen hinnat lasketaan tarkkaan. Mukavana, sanavalmiina miehenä Henri saa usein myös neuvoteltua lisäetua kauppoihin.
Kokeneena etelä–pohjoinen väliä kulkijana yksi asia saa hänet puhepäälle; se on eri kulkuvälineiden hinta.
– Pitäisi olla miinus sata prosenttia hinnat, että kannattaisi oikeasti lähteä junalla tulemaan. Paljon pitäisi tapahtua, että mää lähtisin jonnekin ilman autoa, niin paljon menen kuitenkin lompakko eellä asioihin.
– Autoa tarvitsee kuitenkin muuhunkin kuin pelkästään siihen, että kuljen etelästä pohjoiseen tai toisin päin. Junaliput ovat niin kalliita, ettei niitä kannata autollisen kovinkaan kauan harkita. Verot ja vakuutusmaksut tulevat kuitenkin maksettavaksi vaikkei autolla ajaiskaan.
– Vuosi aikaa vuen vaihteessa kun dieselin hinta korotettiin, mietin hetken aikaa, pitääkö tässä luopua diesel-autosta. Laskin, että 13 sentin korotus dieselin hintaan tekee ajamisesta lähes bensalla ajamisen hintaista, vaikka käyttövoimavero pienenee.
– Nyt kuitenkin kun katsoo minkä tahansa tankkausaseman hintoja, niin diesel on edelleen saman viisitoista senttiä halvempaa kuin ennen uudistusta. Bensiinillä on ollut niin hurja hinnannousu. Ainoa vain, että nyt diesel-autojen käyttövoimavero on laskenut, joten diesel-ajoneuvoista on tullut jopa entistä kannattavampi vaihtoehto.
Hintavertailu on joskus aiheuttanut jopa ulkomaanmatkan, kun Henri oli katsonut perhehytin hintaa välille Riihimäki–Kemi–Riihimäki.
– Hintaa olisi tullut sellainen 600 euroa. Aloin miettiä, mihinkäs sitä pääsisi ulkomaille sillä hinnalla.
Lentoyhtiön sivuilta selvisi, että pariskunta lentää Italiaan edestakaisen matkan kahdella sadalla eurolla.
– Lähdetäänkö sittenkin käymään Italiassa? Henri oli kysynyt Annulta ja niin tie vei sillä kertaa pohjoisen sijasta Roomaan.

Takaisin lapsuusmaisemiin
Vuonna 2011 Annu oli jo valmistunut uuteen ammattiin parturi-kampaajaksi. Kaipaus takaisin kotiseudulle alkoi vahvistua, eikä Henrilläkään ollut mitään sitä vastaan.
Perhekomppania Henri, Annu ja maaliskuussa 2010 syntynyt Wilma-tytär pakkautui autoon ja muutti Etelä-Portimojärvelle Taloniemeen. Asuttuaan siellä vuoden pariskunta löysi myynnissä olleen talon – joskin remonttia vaativan sellaisen – Nuotiorannalta, ja muutti sinne asumaan.
– Kun remontoin tätä vuoden verran, alkoi olla jo aivan asuttava koti, Henri mainitsee.
 Remontin varrella on tullut vastaan kaikenlaisia pieniä yllätyksiä.
– Sähkötyöt olivat ehkä suurin yllätys. Ei tainnut olla aivan hetkeen sähkömies käynyt tässä talossa, Henri arvelee.
Uusi kotiseutu on tullut kolmessa vuodessa tutuksi, vaikka Henri ei tiennyt entuudestaan paikkakunnasta juuri nimeä enempää. Useimmiten Tornionlaaksossa käynnit rajoittuivat autolla ohi ajamiseen ylös- tai alaskäsin. Nykyisellä kokemuksella voi jo sanoa enemmän.
– Täytyy sanoa, että Ylitornio on hyvä paikka asua pienelle lapsiperheelle. Täällä on luontoa ja palveluita riittävissä määrin, kaikki tarpeellinen. Ja rauhaa, Henri tiivistää.
– Vaikka asutaan valtatien varrella, ilta yhdentoista jälkeen ei tiellä liiku usein ristin sielua. Voi kuunnella hiljaisuutta ja näillä pakkasilla kuinka pakkaset paukkuvat.
– Ylitornio on kohtuullisen työmatkan päässä esimerkiksi Torniosta ja Kemistä. Täällä asuminen on tuntunut hyvältä.
Uuden kodin remontoimiseen nykyajan vaatimuksia vastaavaksi ja lapsen kasvatukseen on löytynyt hyvin aikaa, sillä armeijan viran jälkeen Henri on ollut koti-isänä.
Uusi ura on silti haussa ja kiikarissa, sillä mahdollista perheen lisäystä ei voi ajatella, ellei talous ole mietittynä.
– Jos Annu joutuu vähintään vuoden olemaan poissa parturi-kampaamoyrityksestään, on leipä tuotava silti pöytään. Asuntolainaa tulee pystyä lyhentämään, lämmitysöljy, -puut ja sähkö maksamaan ja ruokaa kantamaan kaupasta kotiin.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net