Pilkheitä

Rakas päiväkirja...

7.2.2013 06:00 Minna Siilasvuo

Noin aloitti Iines Ankka aina omat päiväkirjamerkintänsä. Iineksen päiväkirjan sivuille päätyivät monenmoiset kommellukset, joissa olivat usein mukana Aku ja veljenpojat.
Minä aloitin oman päiväkirjan pitäjän urani kuusivuotiaana, kun umpisuoleni leikattiin. Isälle ja äidille oli selvinnyt, että osaan lukea ja kirjoittaa, joten he toivat minulle viihdykkeeksi iloisen keltakantisen päiväkirjan.
Saan vieläkin kyyneleet silmiini, kun luen niitä ensimmäisiä, horjuvalla käsialalla kirjoitettuja muistiinpanoja. Ne tuovat elävästi mieleeni sen pelon ja ikävän, mitä sairaalajakson aikana koin.
Seuraavana vuonna menin kouluun, ja pidin päiväkirjaa satunnaisesti. Sama meno jatkui koko kansakoulun ajan, mutta kun minusta sukeutui teini, kirjoittamisen tahti kiihtyi. Yhä paksummaksi muuttuvien päiväkirjojen sivut täyttyivät järisyttävien tapahtumien kuvauksista ja äärestä laitaan sinkoilevien tunnemyrskyjen kuohuista.
Vielä lukioaikoina ja sen jälkeenkin kirjoitin ahkerasti. Matkustaessani minulla oli mukana pieni matkapäiväkirja, kotona isompi opus. Muistiin merkittävää riitti.
Siirsin päiväkirjat toistaiseksi syrjään kun menin naimisiin. Aika ei enää riittänyt omien tuntojen tutkailuun.
Pienen rupeaman kirjoitin vielä niiden kuukausien aikana, kun odotin sairaalassa maaten poikaani. Silloin olivat läsnä samat tunteet kuin ensimmäisessä päiväkirjassa: pelko ja ikävä.
Nyt poika on armeijassa ja keskeneräinen päiväkirja kaapissa. Olisi siinä vielä tilaakin.
Kaapin perälle piiloutunut päiväkirja tuli mieleeni, kun törmäsin aiheeseen peräti kaksi kertaa vajaan viikon sisällä. Ensin haastattelin päiväkirjaa pitävää miestä, joka kirjoittaa joka päivä jotakin – ainakin säätilan, ellei muuta.
Pari päivää myöhemmin luin Martat-lehdestä naisesta, joka pitää matonkudepäiväkirjaa. Hän leikkaa joka viikko matonkuteeksi yhden vaatekappaleen, joka ei kelpaa enää kirpputorille. Sitten hän kirjaa vihkoon ne ajatukset, joita kudetta leikatessa syntyi, ja täydentää jutun matonkudekankaasta leikatulla kuviolla.
Saattaa olla, että joudun varastamaan tuon idean. Perheeni nimittäin vinoilee minulle kangaspuista, jotka ovat seisoneet tyhjän panttina pirtissä siitä saakka kun täytin 50, siis vasta kolmisen vuotta sitten. Olisiko jo aika hankkia terävät sakset?

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net