Näin son

Punastuja

15.10.2015 06:00 Heidi Rannisto-Jolma

Lattialle sataa paperilappusia. Huora, hygieniakammoinen, poliisin poika, esteetikko, muotitiedoton, läski, luikero, liian pitkät tai lyhyet hiukset, änkyttäjä vai äänekäs, oletko tunteellinen, tyhmä, älykkö, hikipinko, tiukkapipo… Millainen leima sinuun on lyöty?
Kiusaamisen pitkät jäljet johtivat Janne Kinnusen kohdalla selviytymiseen, mutta niitäkin on, jotka eivät selviydy. Jotkut tekevät itsemurhan. Jotkut kantavat koko ikänsä kehossaan kiusaamisen ulkoisia jälkiä. Kaikki kiusatut (ja uskon näin: kiusaajat ja sivustakatsojatkin) kantavat haavoja sielussaan. Kipu koteloituu. Emme ymmärrä, miksi käyttäydymme joissain tilanteissa tietyillä tavoilla. Uhriutumisesta tulee tapa olla.
Jannen kohdalla kiusaamisen muistijäljet nousivat esiin teatterikoulun tunnetilaharjoituksen myötä. Hän alkoi ymmärtää omaa elämäänsä, jota oli leimannut ulkopuolisuuden tunne ja joskus masennuskin. Konkreettisella tavalla me vanhemmatkin saimme osallistua esitykseen. Kerran rypistetty paperi ei ole enää koskaan sileä, aina jää jäljet. Meille oli ojennettu myös valta päättää, milloin kiusaaminen esityksessä loppuu: huutakaa STOP kun teistä tuntuu, ettei pidemmälle saa mennä. Toivon, että esityksen jälkeen entistä useampi pellolainen koululainen ja vanhempikin uskaltaa huutaa stop tai ainakin lopettaa hiljaisen hyväksymisen kierteen. Sillä kiusaamista tapahtuu kaikkialla, missä on ihmisiä. Kodeissa ja työpaikoilla ja kouluissa… valitettavasti.
Minä olen se punastuja. Hyvin usein tuntuu siltä, että suustani hyppää sammakoita. Olen herkkä ja empaattinen, enkä aina erota omia todellisia tunteitani toisten ihmisten läheisyydessä kokemastani tunnemylläkästä. Ulkopuolisuuden tunne on ollut kaiken ikäni, jo lapsena, osa kokemusmaailmaani. Minulle ei ole täysin selvillä, miksi näin on. Tunne on vaikea, mutta on siinä hyvätkin puolensa. Kaikki ei ole niin itsestään selvää, joutuu ponnistelemaan, joskus ankarastikin, ymmärtääkseen itseään ja toisia. Tämän olen oivaltanut: pitää kuunnella ja pitää puhua. Kannattaa tehdä se siinä suhteessa, kun on niitä välineitä joilla se tapahtuu. Kommunikaatiosta kaikki alkaa.
Ja taas punastun… mutta KIITOS Asta, Pellon koulu, Pellon MLL ja Tänään koulun jälkeen -työryhmä. Kiitos Pasi, että pyysit minua jutuntekoon. Oli nimittäin vähällä, että olisin lintsannut.

Jaa uutinen:  

 
Näin son viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net