Näin son

Punaista ja valkoista

20.8.2015 00:00 Minna Siilasvuo


Olen lukenut runsaan viikon kestäneen lomani aikana kasan kirjoja, joista yksi sijoittui Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan aikaan. Suomella on kohta takanaan sata itsenäisyyden vuotta. Alkaako historia toistaa itseään?
”Kun ei tullut kuningasta, tuli tasavalta – sen verran meni historia eteenpäin. Samat sitä juhli kuin ennen kuningasta, ja entiset murheet on itselläin...” sanotaan laulussa, ja osapuilleen niinhän se taisi mennä.
Se, mikä romaanista jäi mieleeni, oli kunnollisten, rehellisten ja asiallisten ihmisten ajautuminen joukkojen mukana tekoihin, joita he eivät normaalisti suurin surminkaan tekisi. Ei ole lainkaan tuulesta temmattu väite, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Niin käy helposti.
Tällä hetkellä ilmassa tuntuu syksyn aavistuksen lisäksi muutakin koleaa. Asenteet ovat koventuneet, eikä kyse ole pelkästään turvapaikanhakijoihin tai muihin ”vieraisiin” kohdistuvista asenteista. Myös poliitikot saavat osansa, ja sopiva vihan kohde voivat olla vaikka päiväkotilapset.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä rikottiin valtiovarainministeri Alexander Stubbin kodin ikkunat. Voin vain kuvitella, miltä kivisateeseen heränneistä lapsista tuntui. Samalla vaivalla särkyivät läheisen päiväkodin ikkunat. Isänmaata voi puolustaa niin monin tavoin...
Asenteiden kovenemiseen on syynsä. Jos nuorilla tai vähän vanhemmillakaan ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, tulevaisuus voi näyttää loputtomalta erämaalta. Miksi hankkia koulutus ja opintovelkaa, jos näköpiirissä siintelee vain työttömyysputki tai pätkätöitä silmänkantamattomiin?
Ei se ole sen kummempaa muuallakaan maailmassa. Harva on valmis istahtamaan jakkaralle odottamaan nälkäkuolemaa tai väkivaltaista loppua peukaloitaan pyöritellen. Useimmilla elämänhalu vie voiton pelosta ja epätoivosta. Jos tiet näyttävät olevan tukossa, ne avataan vaikka väkivalloin. Juuri humanitäärisen avun tarve on suurin toisen maailmansodan jälkeen ja se kasvaa koko ajan. Samaan aikaan avustusmäärärahoja leikataan.
Kun kyllin monen ihmisen elämäntilanne alkaa näyttää toivottomalta, nousee viha, jonka voimalla tehdään anteeksiantamattomia tekoja. Ensin vihapuhetta ja seuraavassa vaiheessa väkivaltaa. Sopivasti pyörittelemällä, oikea-aikaisella liioittelulla ja toisaalta vaikenemisella mikä tahansa teko voidaan saada tuntumaan oikeutetulta.
Onko meillä varaa valita sellainen vaihtoehto?

Jaa uutinen:  

 
Näin son viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net