Pilkheitä

Pitkä päätyyn!

8.11.2012 06:00 Kari Kaulanen

Seisoin viime lauantaina Pellon jäähallissa kuvaamassa PeKi:n ja KeKi:n ottelua. Peli pyöri juuri siinä päädyssä, ja yhtäkkiä jalkoihini ilmestyi kiekko. En tiedä, mistä raosta se tuli, mutta se tuntui hämmentävältä.
Otin kiekon käteeni ja muistelin samalla omaa kiekkoilu-uraani joskus 1960-luvulla.
Aivan kuten Sirkkakosken pojat, mekin pelasimme luonnonjäällä, joka pidettiin puhtaana kolalla. Pahimpien myrskyjen jälkeen serkkuni isä putsasi enimmät lumet traktorin lingolla.
Eiryisesti käteeni päätynyt kiekko muistutti siitä talvesta, kun keksimme siirtää pelipaikamme Äkäsjoessa olevan suvannon jäälle. Paikka oli suojaisampi kuin järvellä, mikä helpotti puhtaanapitoa. Sen läheisyydessä oli kuitenkin sula, joka nielaisi kiekon silloin tällöin. Lienevät joen pohjassa vieläkin.
Keskikoulussa jääkiekkoa pelattiin pari kertaa Sieppijärven jäällä, mutta lukion myötä urani oli lopullisesti ohi. Oli aika siirtyä penkkikiekkoilijaksi, jollaisena olinkin pitkään hyvin aktiivinen. MM-kisat olivat kevään kohokohta, ja lukioaikana Huolmaneilla asuessani meillä oli Teuvon kanssa tapana katsoa paremman puutteessa Ruotsin television tv-puckenia.
Paikan päällä jääkiekko-ottelussa olin ensimmäisen kerran Savonlinnassa opiskellessani siellä 1980-luvun alussa. Vastakkain olivat Vaasan Sport ja Savonlinnan Pallokerho. Sen riveissä pelasi RoKi:n nykyinen valmentaja Ari Kokkonen, jota kotiyleisö nimitteli ystävällisesti poronpurijaksi, onhan mies Oulusta kotoisin. SaPko voitti pelin ja Kokkonenkin teki maalin.
Toisen kerran näin jääkiekkoa livenä Hartwall-areenalla, missä pelasivat Jokerit ja joku saksalainen joukkue. Olin paikalla nyt jo edesmeneen ystäväni Jarin kanssa.
Jari oli armoton Jokeri-fani. Niinpä hän suorastaan säikäytti minut hyppäämällä pystyyn lähes kahden metrin pituuteensa huutaen samalla suureen ääneen. Jokerit oli tehnyt maalin, enkä itse ollut ehtinyt sitä edes tajuta. Uuden jääkiekkopyhätön loisto oli vienyt osan huomiostani tai ehkä en vain osannut seurata peliä.
Viime lauantaina olin kolmatta kertaa elämässäni jääkiekko-ottelussa. Edelleenkin huomasin kaipaavani hidastusta maalin jälkeen, mutta huomasin myös jännittäväni pelin kulkua. Ei lainkaan hullumpaa ajankulua.
Niin, se kiekko, sen annoin sitä etsimään sännänneille pikkupojille.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net