Pentti Heikki siirtyy rakennuksilta musiikin pariin

31.1.2013 06:01 Kari Kaulanen

 

Soittaminen auttaa irtaantumaan työkuvioista pitkänkin päivän jälkeen.

PELLO – Pentti Heikki pahoittelee, että hänen musiikki- ja työhuoneessaan on vielä remontti kesken. Mikä remontti? No, onhan seinän laidalla vielä muutama työkalu, mutta muuten vaaleasävyinen huone huokuu viimeisteltyä työn jälkeä. Näkee, että asialla on ollut ammattimies. Muutenkin Pentin ja hänen vaimonsa Eijan Nivanpääntiellä sijaitseva koti kelpaisi vaikka sisustuslehden kuviin.
Remontoitu huone on tehty kahdesta pienemmästä poistamalla väliseinä. Koska musiikki on jatkossa tärkeämmässä roolissa kuin työ, Pentti on päällystänyt katon ja seinät pehmeällä Halltex-levyllä akustiikan parantamiseksi.
Lähiaikoina soittimet siirtyvät omille paikoilleen tien toiselta puolelta, missä ne ovat olleet evakossa Eijan tyhjillään olevassa lapsuuskodissa.
Työhuone-nimitystä puoltavat toisella päätyseinällä oleva kirjoituspöytä sekä sillä oleva tietokone, jota Pentti kertoo käyttävänsä lähinnä laskujen maksamiseen.

Ruotsin kautta Pelloon
Pentti Heikin isä on kotoisin Ylitornion Marjosaaresta. Itse hän on syntynyt Kaulirannalla noin parin kilometrin päässä isänsä kodista.

Pentin lapsuudessa Kauliranta oli eräänlainen keskipiste koko länsirajalla. Sinne päättyi rautatie, ja siellä sijaitsivat Eino Aho Oy:n toimi- ja varastotilat. Ahon pakkaamosta löytyi Pentillekin ensimmäinen työpaikka, kun hän oli 15-vuotias. Niinpä kaikki läntisen ja muunkin Lapin kauppiaat, joille Ahon autot tavaraa kuljettivat, olivat hänelle vähintään nimituttuja.
Täytettyään 17 Pentti Heikki lähti siviilikarkurina armeijaan Sodankylään. Palvelusajan jälkeen hän suuntasi suoraan Tukholmaan, missä vierähti pari vuotta Optimuksen tehtaalla.
Ruotsista Pentti palasi Tornionjoen rannalle, tällä kertaa Pelloon.
– Ei ole päivääkhään tarvinu katua, että tulin Pelhoon, Pentti tunnustaa.
Syytäkään ei tarvinne kaukaa hakea, sillä Pellosta löytyi puoliso Eija, jonka kanssa Pentti avioitui vuonna 1976. Samana vuonna valmistui pariskunnan omakotitalo Eijan kodin viereen, toiselle puolelle tietä.
Avioliiton myötä oli aika vaihtaa alaa, sillä appiukko Matti Tuukkanen oli ammatiltaan kirvesmies.

Lappia rakentamassa
Pentti Heikki oli työskennellyt kuutisen vuotta Pellon Essolla, mutta nyt hän lähti appensa mukana rakennustöihin, aluksi pystyttämään hirsitaloja Ruotsin puolelle.
Appiukolta Pentti oppi siis rakentamisen alkeet, mutta työuransa lottovoitoksi hän nimeää pääsyn Paavo Mäkikyrön rakennusliikkeen leipiin.
– Paavo oli mahtava työnantaja. Sitä teki koko ajan niinkö ittele töitä, Pentti kehuu.
Pentillä riittää ylistäviä sanoja Paavo Mäkikyrölle, joka maksoi hyvää palkkaa ja kunnioitti työntekijöitään.
Kiitosta saavat myös työkaverit. Vanhoilta timpureilta oppi lukemattomia rakentamiseen liittyviä niksejä, joita ei luultavasti koulunpenkillä olisi tullut vastaan.
Rakennusliike Mäkikyrön työmaat veivät vuosikaudet miestä eri puolille Lappia aina Sallaan saakka.
– Mie aloin omana sivuhommana asenthaan säleverhoja, markiisia, taiteovia ja keskuspölynimuria. Silloin Paavo sano, että laita oma firma, hän ostaa sitte siltä palveluita.
Pentti otti neuvosta vaarin ja aloitti oman yrityksen vuonna 1989. Rakennus- ja Asennuspalvelu Pentti Heikki möi palveluitaan Mäkikyrölle, mutta tietenkin myös muille tarvitsijoille. Niinpä sen oli helppo jatkaa sen jälkeen, kun Rakennusliike Mäkikyrö lopetti toimintansa.

Pellossa hyvä yrittää
Pentti Heikki on sukupolvensa lapsi, joka on imenyt ahkeruuden – jota jotkut työhulluudeksikin nimittävät – jo äidinmaidossa. Niinpä hän ei ole säästänyt itseään.
– Ko olin ensin ollu päivän rakenuksila, mie kävin kotona syömässä ja lähin hakheen Torniosta kuorman säleverhoja ja markiisia, hän kertoo esimerkin työpäivistä, jotka saattoivat helposti venähtää 13–14-tuntisiksi.
Kesälomia mies ei ole pitänyt 23 vuoteen, koska rakennustyöt tehdään yleensä kesällä.
– Talvela, ko oli hiljasempaa, saatoin ottaa vähä vappaata, mutta mulla oli paha tapa keksiä semmosille ajoile kotitöitä.
Pentin yrityksen toiminta-aluetta ovat olleet pääasiassa Pello ja Ylitornio, mutta myös tunturikohteet ovat tulleet tutuiksi.
Asennustöiden lisäksi hän on urakoinut kokonaisia uudisrakennuksia, remontoinut vanhoja, rakentanut saunoja, pesuhuoneita ja terasseja sekä laatoittanut ja laittanut vesieristeitä eli mikään rakentamiseen liittyvä ei ole ollut vierasta.
Pentti kehuu Pellon yrittäjäilmastoa ja esimerkiksi rakentamiseen liittyvien palveluiden monipuolisuutta. Hän on kuulunut yrittäjäyhdistykseen, mutta myöntää olleensa varsin passiivinen jäsen, kuten useimmat ovat.
Erityiskiitoksen hän antaa yrityksensä kirjanpitoa hoitaneelle Länsirajan Tilitoimistolle.
– Pienelä yritykselä ei ilman hyvvää tilitoimistoa ole maholisuutta pysyä ajan tasala muutoksista, joita tullee jatkuvasti, hän sanoo.

Eläkkeelle ja harrastamaan
Viime vuonna Pentti Heikki teki ratkaisun, jota ei kadu: hän jäi osa-aikaeläkkeelle ja vähensi työt puoleen. Tämän vuoden alusta hän on alkanut nostaa virallista vanhuuseläkettä.
Yritystään hän ei kuitenkaan ole lopettanut, vaan tekee pikku hommia silloin tällöin.
Myös pariskunnan ainoan lapsen, Petterin, Rovaniemeltä hankkima omakotitalo tarjoaa isäukolle puuhaa.
Eläkkeelle siirtyminen merkitsee kuitenkin ennen kaikkea sitä, että harrastuksille jää enemmän aikaa. Pentti ja Eija harrastavat yhdessä liikuntaa. Lohensoutu kesäisin on lähes itsestäänselvyys Tornionjoen törmällä asuville. Tosin Pentti myöntää, että ei ole pariin kesään vienyt edes venettä vesille, mutta lupaa tehdä sen ensi kesänä.
Yksi harrastus on kuitenkin ylitse muiden: musiikki.

Kärpänen puraisi jo nuorena
Vanhemman polven ylitorniolaisten musiikin harrastajien kanssa jutellessa esiin nousee säännöllisesti yksi nimi: Kaulirannalla opettajana toiminut Olavi Tissari. Hänet mainitsee ensimmäisenä myös Pentti Heikki, joka istui Tissarin oppilaana.
– Laulutuntia oikein ootti, Tissari oli niin innostava opettaja, hän muistelee ja kertoo lapsena myös laulaneensa paljon muun muassa erilaisissa juhlissa.
Soittamisen Pentti aloitti huuliharpulla, mutta päästyään töihin hän osti Kantomaanpäästä sähkökitaran, joka oli siihen aikaan kova sana. Naapurin pojalta hän oppi perussoinnut, loput piti etsiä itse. Soinnut soitettiin ilmoille putkiradion kautta, kuten siihen aikaan aloittelevat kitaristit kautta Suomen. Varsinaista soitto-opetusta hän ei ole koskaan saanut.
Musiikki on kuitenkin kulkenut aina työnteon rinnalla, joskin Pentti myöntää musisoineensa piilossa, ettei vain kukaan kuule tai näe.
Saatuaan tietää naapurissa asuvan Jorma Orajärven soittavan rumpuja hän uskaltautui ehdottamaan yhteissoiton kokeilemista.
– Seittämän ja puoli tuntia ilman taukoja soitima ensimäiselä kerrala, Pentti nauraa.
Sen jälkeen miehet ovat soitelleet toistakymmentä vuotta autotallissa, missä on vieraillut myös monia ammattimuusikoita.

Tomppa ja Pena – levyjä ja keikkoja
Poikien harjoituksiin pistäytyi myös Tuomo Huttunen, jonka lauluääni ja tarkka nuottikorva tekivät Penttiin vaikutuksen. Kun musiikkimakukin osoittautui samaksi, yhteistyötä oli helppo lähteä rakentamaan.
Puolitoista vuotta pojat ovat musisoineet yhdessä. Tuloksena on useita keikkoja sekä CD-levy Kulkurin päiväkirja, joka ilmestyi viime viikolla.
Pojat eivät pelkästään esitä kappaleita, vaan myös tekevät niitä. Niinpä viisi levyn kahdeksasta kappaleesta on heidän omiaan. (Uutuuslevystä lisää seuraavalla sivulla.)
Jo aiemmin Tuomo ja Pentti ovat tehneet eräänlaisen harjoituslevyn. Sillä oleva kappale Kultainen riipus ansaitsee erityismaininnan. Se on nimittäin Pentin sävellys, jota hän Jorman kanssa soitteli vuosikaudet autotallissa. Tuomo kuuli melodian ja teki siihen koskettavat sanat. Viime vuoden maaliskuussa se voitti Sisuradion Musalista-yleisöäänestyksen ja soi edelleen viikoittain Sisuradion ohjelmissa.
Kultainen riipus on mukana myös Kulkurin päiväkirjassa. Levyn sovitukset on tehnyt Pentti, joka taikoo soittimestaan niin rumpukompin, basson kuin tarvittaessa viulut ja puhaltimetkin.
Sovittaminen on myös eräänlaista rakentamista, joten voitaneen puhua kirvesmiehen pehmeästä laskusta eläkevuosiin.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net