Pellon suorasuu Seppo Räty on edelleen iskussa

16.7.2015 06:00 Kari Kaulanen

Seppo Räty ja Tornionjoki, jonka lohikannan eteen hän on tehnyt töitä vuosikymmenten ajan.

PELLO – Numerotiedustelu listaa toistakymmentä Seppo Rätyä, mutta Pellossa heistä tunnetaan vain yksi, jos toki keihäänheittäjäkin tiedetään.
Paitsi lääkärinä, Pellon Seppo Räty on tullut tunnetuksi intohimoisena Väylän lohen puolestapuhujana, jonka napakat mielipidekirjoitukset värittävät edelleen Lapin lehtien yleisönosastoja. Hän ei epäröi ottaa kantaa myöskään Suomen Nato-jäsenyyden puolesta.
Seppo Räty syntyi vuonna 1938 nykyisen itärajan takana sijaitsevassa Karjalassa, Kirvun pitäjässä. Hänen perheensä asui Kirvun naapurikunnassa Räisälässä. Äiti oli kansakoulunopettaja Räisälän Kivipellon koulussa ja isä rautatievirkailija. Lisäksi perheeseen kuului kahdeksan vuotta vanhempi velipoika.
Ensimmäisen evakkomatkansa Seppo Räty joutui tekemään jo alle kahden vuoden ikäisenä talvella 1940. Perhe vietti välirauhan ajan Porissa ja palasi Räisälään kesällä 1942.

Sotaa lapsen silmin
Tuli uusi sota ja uusi evakko, tällä kertaa lopullinen. Tuolla evakkomatkalla silloin viisivuotias Seppo joutui näkemään sellaista, mikä vaikuttaa edelleen hänen ajatusmaailmaansa.
Oli 20.6.1944, päivä, jolloin Neuvostoliitto valtasi Viipurin takaisin suomalaisilta. Rädyn perhe oli vasta lähdössä taipaleelle, kun vihollinen aloitti massiivisen ilmapommituksen vajaan sadan kilometrin päässä olevalle Elisenvaaran rautatieasemalle, jolla ei ollut ilmatorjuntaa. Koneita oli useita kymmeniä, ja pommitus kesti yli viisitoista minuuttia.
– Me näimme ne naapurin lentokoneet, kun ne lensivät Elisenvaaraan, Seppo Räty kertoo.

Asemalla oli muun muassa kaksi vaunullista räisäläläisiä evakkoja, suurin osa lapsia, naisia ja vanhuksia. Lähes kaikki saivat surmansa. Kaikkiaan kuolleita oli yli sataviisikymmentä. Siviilien lisäksi kuoli Kannaksen torjuntataisteluihin matkalla olevia sotilaita sekä lottia.
Juna, jossa Rätyjen perhe teki matkaa, joutui pysähtymään Kaarlahden asemalle. Siitä matka jatkui Elisenvaaran ohi kuorma-auton kyydissä.
– Pommikuopat savusivat vielä täyttä päätä, kun ohitimme Elisenvaaran.
Vaikka kyse oli tuhoisimmasta suomalaisia siviilejä kohdanneesta pommituksesta, siitä vaiettiin Suomessa vuosikymmenten ajan.

Pohjanmaalta Satakuntaan
Rädyn perhe sijoitettiin Pohjanmaalle Kurikan pitäjään. Se oli kuitenkin vain välivaihe. Seuraava kohde oli Jalasjärvi. Siellä Seppo aloitti koulunkäyntinsä.
– Jalasjärveltä muutimme aikanaan Noormarkkuun, jossa tuli asuttua 16 vuotta.
Seppo Räty kirjoitti ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1958.
Varusmiespalveluksen hän suoritti Turussa Porin prikaatin konekiväärikomppaniassa. Haminan reissun jälkeen armeijan harmaista astui reserviin vänrikki Räty.
– Olin vänrikki 30 vuotta kunnes joku päätti, että vois tuolle antaa jo lääkintäluutnantin jämät, Räty hymyilee.
Lääkärin uraa hän kieltää koskaan suunnitelleensa.
– Oli sattuman kauppaa, että tulin hakeutuneeksi tälle alalle.
Alkuvuodet hän opiskeli Turussa ja jatkoi kandidaattivaiheen jälkeen opiskelua Oulussa.

Rovaniemen kautta Pelloon
Seppo Rädyn opiskelut kestivät vuodesta 1961 vuoteen 1968. Ensimmäinen, vuoden pituinen pesti oli Oulun lääninsairaalassa apulaislääkärin vakanssilla.
Oulusta Rovaniemelle ylilääkärin virkaan siirtynyt Jorma Ervasti houkutteli mukaansa nuoria lääkäreitä.
– Niin minäkin sitten tartuin hänen verkkoonsa.
Tuossa vaiheessa Seppo Rädyllä oli jo perhe. Vuonna 1964 hän oli mennyt naimisiin euralaisen, lääkäriksi opiskelevan Margit Lindellin kanssa. Lapsia oli kaksi.
Vajaat kolme vuotta Räty työskenteli Lapin keskussairaalassa, kunnes oli lähdettävä suorittamaan pakollista kunnanlääkäripalvelua.
Paavo Herva, joka oli toinen esimieheni, neuvoi menemään Pelloon. Hän tiesi paikan, koska oli itse ollut täällä lääkärinä.
Rädyt tulivat Pelloon vuonna 1972.
– Komennus oli vain puolen vuoden pituinen, mutta sotkeuduin täällä uuteen terveyskeskushankkeeseen, enkä päässyt siitä sitten enää eroon, Räty kertoo nauraen.
– Totesin, että kun voi rakentaa itselleen työpaikan, kauemmaksi ei enää kannata lähteä.
Kun myös Margit sai viran Pellosta, paikkakunnalle asettuminen oli helppoa.
Aluksi he asuivat lääkäritalossa, mutta vuonna 1977 valmistui oma talo. Perhe oli siihen mennessä kasvanut kuusihenkiseksi.

Sattumalta perhokalastajaksi
Vaikka Seppo Räty tunnetaan Tornionjoen lohen puolustajana, hän ei itse ole koskaan ollut innokas lohestaja. Kalastanut hän toki on, paljonkin.
Hän on viehättynyt erityisesti perhokalastuksesta, johon sai puolittain sattumalta ensikosketuksen vuonna 1978 Kautokeinon Soadnjojavrella.
– Kompastuin kivikossa ja avokelasta meni veivi poikki. Päätin kokeilla matkassa ollutta perhovapaa yhdessä puronsuussa. Jonkin ajan päästä minulla oli 12 harria vitsassa, ja huomasin itsekin ahneuteni.
– Sen jälkeen en ole koskaan pyytänyt enempää kuin sen päivän syötävät kalat ja pikku varan huomiseksi.
Väylällä hän kertoo perhostelleensa erittäin vähän. Sen sijaan hän on kalastanut Lainiojoella ja sen ylähaaroilla. Kovin monta lohtakaan hän ei ole elämänsä aikana saanut. Parhaiten mieleen on jäänyt ensimmäinen. Se oli kahdeksankiloinen marjas, joka nousi Altajoen Övre Detsikasta. Mikä parasta, perhokin oli itse suunniteltu ja sidottu.
– Vaikka saisin Väylästä 30-kiloisen lohen, elämys ei olisi samanlainen, hän tunnustaa.

Lohipolitiikan kimppuun
Seppo Räty ei ole innokas muistelemaan kunnallispoliitikon uraansa, joka alkoi vuoden 1980 vaaleissa. Silloin hänestä tuli Paavo Mäkikyrön kumppani kokoomuksen kaksimiehisessä valtuustoryhmässä.
– Se nyt oli semmoista kuin yhden puolueen hallitsemassa, pienessä kunnassa on, hän kuittaa kysymyksen Pellon silloisesta kunnallispolitiikasta, ja ehkä hieman nykyisestäkin.
Politiikan myötä hänestä tuli pitkäksi aikaa lohitaistelun keulakuva.
– Ennen muuta se on ollut sitä, että tätä jokea on kohdeltu jumalattoman väärin, hän perustelee.
Seppo oli 1980-luvun alkupuolella Pellon kunnan edustajana Luulajan lohisymposiumissa korkeimpana suomalaisena poliitikkona.
– Ja vielä väärästä puolueesta, hän lisää.
Siellä hän tutustui svansteinilaiseen Bertil Tjärneriin. Heidän symposiumin jälkeen jatkunut yh-teydenpitonsa oli vahvasti vaikuttamassa Tornio-Muoniojokiseuran perustamiseen vuonna 1983. Seppo Räty toimi seurassa aktiivisesti ja oli muun muassa sen puheenjohtaja toistakymmentä vuotta.

Lohi voi hyvin, mutta...
– Ensin he eivät välitä teistä, sitten he nauravat teille, sitten he alkavat väittää teitä vastaan, sitten te voitatte, Seppo Räty siteeraa Mahatma Gandhia.
Hän sanoo Gandhin kannattajilleen lausumien sanojen pätevän myös monikymmenvuotisessa taistelussa Väylän lohen puolesta. Mutta vieläkin on parannettavaa:
– Tällä hetkellä lohi jaksaa hyvin, mutta väki rannoilla ei ole vieläkään järjissään. Esimerkkinä vaikka Matkakosken ruljanssi, jossa heitetään punttia ja revitään kalat sivusta. Sama tyyli on levinnyt myös Kattilakoskelle.
– Olen myös sitä mieltä, että lohta yrittävän vene ei saa muistuttaa piikkisikaa. Kolme vapaa riittää mainiosti, Räty sanoo.
– Lohen saaminen ei saa olla pakko, vaan kalallakin pitää olla mahdollisuutensa. Liikaa ei pidä myöskään pyytää. 12-kiloisessa riittää syömistä pitkäksi aikaa.
Ja vielä yksi painokas mielipide:
– Verkkopyyntiä en hyväksy.
Mistä sitten loheen liittyvä ahneus mahtaa johtua?
– Minun arvioni on, että Tornionjokivarressa, ainakin Suomen puolella, se on periytyvä sairaus.

Adelita ja muut laulut
Enää Seppo Räty ei kalasta eikä myöskään metsästä. Hän on kuulunut hirviporukkaan ja saanut yhden kaadonkin, mutta sanoo pitäneensä tärkeämpänä luonnossa liikkumista ja yhdessäoloa.
Hän kertoo lukevansa kaiken mahdollisen, mutta varsinkin historiasta kertovat teokset ja dokumentit kiinnostavat.
Joskus nuoruudessaan hän näki elokuvan Viva Zapata. Siitä hänen mieleensä jäi kaunis, kitaralla soitettu laulu, Adelita.
Myöhemmin hän kirjoitti lauluun suomenkieliset sanat. Eikä se jäänyt ainoaksi, vaan hän on suomentanut myös muita meksikolaisia lauluja, vaikka omien sanojensa mukaan ei osaakaan espanjaa kovin hyvin.
On hän joskus nuorempana myös soittanut jonkin verran:
– Torvisoittokunnassa baritonitorvea.

Aika ennen, toinen tää
Kun Seppo Räty aloitti lääkärinä Pellossa, sairaalassa sekä synnytettiin että tehtiin pienet leikkaukset. 1980-luvun loppupuolella leikkausta vaativat potilaat alettiin passittaa keskussairaalaan ja myös synnytysosasto lopetettiin.
Räty kertoo taistelleensa lääkärinä jämähtäneita ajattelutapoja vastaan. Hän mainitsee esimerkkinä ambulanssit, joilla aiemmin pelkästään siirrettiin potilaita. Räty oli nähnyt Helsingissä, kuinka sairastautossa annettiin myös hoitoa ja pyrki kehittämään ambulanssitoimintaa saamaan suuntaan myös Pellossa.
Seppo Räty jäi eläkkeelle vuonna 2000. Hän ehti kuitenkin kokea byrokratian lisääntymisen varsinkin johtavan lääkärin työssä.
Eläkepäiviä värittävät Rätyjen yhdeksän lastenlasta, joiden vierailut pitävät isovanhemmat vireinä.
Aina silloin tällöin Seppo Räty istahtaa kuitenkin tietokoneen ääreen, ja silloin johonkin lehteen lähtee ärhäkkä kannanotto, jos ei kalastukseen, niin johonkin muuhun ajankohtaiseen aiheeseen liittyvä.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net