Pello on maailman hulinoiden jälkeen paratiisi

26.5.2016 06:00 Pasi Romakkaniemi

PELLO – Kaksi vuotta sitten, heinäkuun alussa, Kari Piipari kauhisteli Pellon raitilla mihin ihmeen paikkaan hän oli tullut. Helsinkiläispojalle oli lähestulkoon shokki nähdä keskikesällä +4 asteen lukemat lämpömittarissa ja tajuta, että paikalliset ihmiset kulkivat kylällä toppatakki päällä!

Lähes yhtä suuri shokki – mutta myönteisellä tavalla – oli huomata ihmisten myönteinen suhtautuminen vieraspaikkakuntalaiseen.

– Minun tarkoitukseni oli viipyä muutama päivä Pellossa tutustumassa paikkakuntaan, mutta en tahtonut saada mistään majoitusta. Sitten Saukkoriipin Eija tokaisi minulle, että tule meidän tuulimyllyyn asumaan ja ihmetykseni kasvoi vain entisestään, Piipari muistelee.

– Siellä sitten Saukkoriipillä asustelin tuulimyllyssä, lämmitin savusaunaa ja palelin.

Pysyvästi uusi Pellon yläkoulun ja liikunnan lehtori muutti paikkakunnalle elokuun alussa, eikä omien sanojensa mukaan ole katunut muuttoa sekuntiakaan.

Urheilua ja armeijaa

Sitä ennen reilu viisikymppinen mies oli kuitenkin ehtinyt kokea elämässään niin myötä- kuin vastatuulta, välillä suoranaista myrskyäkin.

Piipari on paljasjalkainen helsinkiläinen. Liikunnallista poikaa kiinnostivat pesäpallo ja hiihto, mikä sinänsä on mielenkiintoinen asia. Kumpikaan laji kun ei pääkaupunkiseudulla ole kovin suuressa suosiossa.

Varusmiesaikana Vekarajärvellä hän innostui kantahenkilökunnan iloksi ampumahiihdosta. Kun armeijassaolo tuntui muutenkin helpolta, sai mies komennuksen Reserviupseerikouluun. Siellä syntyi ajatus kadettikouluun menosta, sillä köyhän perheen pojalle oli ilmainen ase ja rajattomasti patruunoita harjoitteluun melkoinen houkutin.

– Kadettikoulu sijaitsee Santahaminassa, joka on aivan kotipaikkani Laajasalon naapurissa. Löysin siis itseni leikkimästä sotaa kotini takapihalla. Into opiskeluun alkoi kuitenkin äkkiä hiipua ja kun ampumahiihdossakaan ei tullut toivottua menestystä uuvuin koko hommaan totaalisesti.

– Puolitoista vuotta kadettikoulua riitti, lopetin sen siihen.

Opiskeluaika Jyväskylässä

Liikunta ja urheilu kiinnostivat kuitenkin vielä niin paljon, että Piipari hakeutui Lohjan urheiluopistolle liikunnanohjaajan alkeiskurssille. Sieltä kaikki hakivat Jyväskylän liikuntatieteelliseen ja niin teki hänkin muun joukon jatkona.

– Sen kummemmin pääsykokeisiin valmistautumatta jäin valintapisteissä vain kahden pisteen päähän sisäänpääsystä ja tajusin, että saan opiskelupaikan, jos vähänkin valmistaudun sisäänpääsykokeisiin. Seuraavana vuonna meninkin heittämällä sisälle.

Opiskeluaikaa Jyväskylässä Piipari kuvaa hemmetin hienoksi ajaksi elämässään. Monet tälläkin hetkellä valtakunnan urheilusta tutut nimet, muun muassa Mika Kojonkoski ja Jukka Rautakorpi, olivat hänen kurssikavereitaan.

Opiskeluaikaan sisältyi paljon muutakin kuin tentteihin lukua. Pesis alkoi jälleen kiinnostaa, nyt valmentajana. Eikä missään puulaakissa, vaan miesten 1-sarjassa. Hän valmensi myös Roihun naisten superpesisjoukkuetta.

Akrobatialehtoriksi teatterikorkeaan

Aerobic oli Piiparin opiskeluaikaan uusi laji erityisesti miehille. Hän sotkeutui siihenkin mukaan ja kiersi ensimmäisenä miespuolisena aerobic-ohjaajana ympäri maata esittelemässä lajia.

– Kaikkein mielenkiintoisin oli kuitenkin aika, minkä vietin Helsingin teatterikorkeakoulussa akrobatialehtorina. Vastuullani oli ääni ja liike -kurssi. Lausuimme runoja samalla kun teimme etunojapunnerruksia, joukossa mukana esimerkiksi semmoinen kaveri kuin Jaakko Saariluoma.

– Opettajakin oppi jotain oppilailtaan. Opiskelijoiden asenne ja suhtautuminen erilaisiin ihmisiin oli ihailtavaa. Tällainen tiukan kotikurin saanut kadettikoulun jääräpää oppi hyväksymään erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä ihonväriin tai elämäntilanteeseen katsomatta. Opiskelijoille pultsari oli yhtä arvokas ihminen kuin muutkin.

Piipari viihtyi Jyväskylässä mainiosti eikä kaivannut lainkaan Helsinkiin. Sinne hän kuitenkin liikunnanopettajaksi valmistuttuaan hakeutui, Apollon yhteiskoulun liikunnanlehtoriksi.

Hullut vuodet

Tuoreen liikunnan maisterin seuraavat 15 vuotta ovat ainakin sivullisen mielestä melkoista hullunmyllyä. Vuosiin sisältyy muun muassa lumilautailumaajoukkueen perustaminen, sen valmentajana toimiminen ja kaksiin olympialaisiin osallistuminen.

Kaksi vuotta kului oman kansainvälisen lumilautatiimin team managerina Innsbruckissa. Teamiin kuului kolme itävaltalaista ja kaksi sveitsiläistä valmennettavaa.

Siihen kuuluu myös Vierumäellä Sport Club Vierumäki ry:n toiminnanjohtajuus, taitoluisteluliiton päävalmentajuus sekä monenlaisia valmennustehtäviä. Usein hän samanaikaisesti hoiti liikunnan lehtorin tointa. Ajoi mies pari vuotta taksiakin samaan aikaan opetus- ja valmennustöiden kanssa. Omakotitalon velat painoivat päälle ja rahaa oli hankittava yötä päivää.

Ei ihmekään, että kaikesta tästä seurasi kaksi kariutunutta avioliittoa ja täydelliset loppuunpalamiset, mielen sairastuminen.

Halu rauhoittaa elämä täydellisellä elämänmuutoksella kristalli-soitui viimein, kun Piipari 50-vuotispäivänään toipui sairaalan vuoteessa polvileikkauksesta.

– Tavoitteeni oli hakea työpaikkaa, joka on mahdollisimman kaukana Helsingistä. Pelloon minulla ei ollut minkäänlaista kontaktia. Jonkun kerran olin Lapin reissulla ajanut Pellon ohi, mutta itse paikkakunnasta en tiennyt mitään.

Paratiisimainen Pello

– Minulle Pello on paratiisi. Pieni koulu on ihanteellinen työympäristö. Aluksi tuntui käsittämättömältä, että oppilaat esimerkiksi jättävät puhelimen latautumaan koulun käytävän pistorasiaan ilman vartiointia. Isossa koulussa ei mitään tavaroita voinut jättää ilman pelkoa niiden varastamisesta.

Kun edellinen työpaikka Tikkurilassa oli Suomen suurin lukio 1100 oppilaallaan, on hänellä vertailukohtaa mistä puhua.

– Täällä ei myöskään tarvitse miettiä sitä, lyökö libanonilainen oppilas irakilaista luokkakaveriaan turpaan, koska hänen perheensä vihaa toisen kansallisuutta.

Lapset Pellossa ovat kilttejä, opettajaa kunnioitetaan ja ero työn luonteessa suureen maailmaan on huikeaa. Jos jotain haluaa laskea miinukseksi niin sen, että täällä opettaja on opettaja vapaa-ajallakin, mikä tarkoittaa aina tiettyä roolimallia. Piipari ei kuitenkaan koe sitä rasitteeksi.

– Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, kuinka turvallisessa ja hyvässä ympäristössä täällä elävät. Siksi tuntuu joskus vaikealta käsittää nuorta, joka valittaa siitä kun täällä ei ole Sittaria!

Ei kiitos Helsingille

Huippu-urheilussa mukanaoleminen tietää paljon matkustamista ympäri maailman. Siinä Piipari ei näe mitään hohtoa tai glamouria.

– Se tarkoittaa lähinnä lentokenttiä, hotelleja, odottamista ja nuorten kanssa työskennellessä heidän kaitsemistaan ympäri vuorokauden.

Helsinkiin hän ei kaipaa tippaakaan.

– Pääkaupunki on minulle stressin paikka, jonoja, epäystävällisiä ihmisiä, ruuhkia...

Piipari jätti tietoisesti työhakemuksessaan ansioluettelosta pois kaikki valmennukseen ja urheiluun liittyvät asiat ja laittoi siihen vain koulujen palveluksessa tehdyt työvuodet. Hän halusi näin välttää sen, että ajautuisi taas valmennustehtäviin.

– Tavoitteeni oli oikeastaan hautautua ja erakoitua tänne Lappiin. Eikös sitten Pellon opettajanhuoneessa Chrisse tule ja istahda syliini, ja nyt elän ihanan naisen kanssa!

Opettajanhuoneen tietokoneelle oli tungosta ja kun vapaita tuolejakaan ei ollut teki Chrisse kursailemattomasti teon, jonka seurauksia ei itsekään tainnut arvata.

Uusi arvomaailma

– Tavoitteeni tänne tulossa oli täydellinen downshift, elämän kohtuullistaminen, ja se on kyllä toteutunut. Olen pudottanut painostani 15 kiloa ja verenpainelääkkeet olen voinut jättää pois. Ennen liikuin autolla ovelta ovelle, nyt kävelen tai pyöräilen mahdollisimman paljon.

Kalastus on yksi miehen lempiharrastuksista ja siihen on Pellossa mainiot mahdollisuudet. Osallistuminen veneentekokurssille Konttajärvellä oli todellinen kieli- ja kulttuurikylpy hesalaiskakaralle. Se oli hänen sanojensa mukaan sisäänajoa paikalliseen kulttuuriin ja elämänmenoon. Vielä tällä hetkellä Piiparin opettajatoimi on määräaikainen, mutta vahvasti paikkakunnalle kiinnittyneenä hän tietysti toivoo sen muuttuvan vakinaiseksi.

Piipari toteaa arvomaailmansa muuttuneen takavuosista täydellisesti.

– Nyt siinä ovat tärkeimpiä asioita terveys ja jaksaminen. Kalastus on mitä parasta terveysliikuntaa ja edistää ennen kaikkea mielenterveyttä. Ymmärtäväinen tyttöystävä on tietysti tässäkin asiassa tärkeässä roolissa, onnellinen mies myöntää.

 

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net