Paavo Niva palaa Eilansa kanssa pohjoiseen

25.7.2013 06:01 Kari Kaulanen

Sieppijärvellä aikoinaan toisensa kohdanneet Paavo ja Eila Niva ovat pitäneet yhtä jo lähes viisi vuosikymmentä.

NEISTENKANGAS – Kun ihminen syntyy evakossa samana päivänä, kun prinssi Gustaf Adolf käy vierailulla suomalaisten leirillä, ja leirillä kuolee Paavo-niminen sotilas, on luontevaa, että vastasyntynyt saa nimekseen Paavo Gustaf Adolf.
Kun hänen sukunimensä on Niva, ja hän hankkii eläkepäivikseen talon Ruotsin Neistenkankaalta Kyllin entisiltä mailta, on luontevaa, että Paavo Gustaf Aadolf Niva laulaa Kylli-Nivan sukuseuran ensimmäisessä sukujuhlassa ensi lauantaina.
Noiden kahden tapahtuman väliin mahtuu lähes 70 vuotta elettyä elämää, miljoonia ajettuja kilometrejä ja tuhansia laulettuja lauluja.

Nimemme on COX

Paavo Niva lähti taipaleelle Konttajärven Tievanpäässä sijainneesta kodistaan kansa- ja jatkokoulun jälkeen. Heti ensimmäinen reissu suuntautui Turkuun saakka, missä hän teki töitä huonekalutehtaalla.
– Yritin ensin Värtsilälle laivasähköasentajakouhluun, mutta pyrkijöitä oli niin paljon, että en päässy, Paavo kertoo.
Kokemus kaupungista oli myönteinen nuorelle miehelle, jolla oli kaverinaan samanhenkinen ikätoveri Kemistä. Vuosi kaupunkieloa kuitenkin riitti ja Paavo palasi kotiin.
Sitten olikin jo vuorossa ensimmäinen tanssiorkesteri, COX Quintet. Elettiin 1960-luvun alkua ja radiossa meni suosittu kuunnelmasarja Nimeni on Cox. Siitä nimi.

– Se oli ensimäinen pellolainen tansiorkesteri. Ruottin puolela semmonen oli Henrikssonin pojila, Paavo sanoo.

COX soitti ympäri Lapin lääniä, tanssipaikkoja kun siihen aikaan riitti. Pisin keikkamatka suuntautui Pohjois-Norjaan. Paavon lisäksi kokoonpanoon kuuluivat Hannu Välimaa, Pentti Leppäniemi, Jorma Bergman ja Rudolf ”Ruti” Sirén.
Nuotteja ei ollut, mutta levysoitin ja Ruotsin radio – vaikka sitten tyynyn alta kuunneltuna – pitivät ajan tasalla musiikkimaailman tapahtumista.
Paavo voitti myös Veikko Ahvenaisen järjestämät iskelmälaulukilpailut, mutta kutsua luvattuun koelauluun ei koskaan tullut.
Haitariin ei kosketa!
– Isä olis halunu minut kanttorikouhluun, mutta ei siihen ollu varoja, Paavo toteaa.
Hänen kotonaan oli soittimia mandoliinista kitaraan ja haitariin. Ensin mainittuja sai soittaa, mutta haitariin ei saanut koskea, se oli sen verran arvokkaampi peli.
Ensimmäiseen omaan kitaraan Paavo pääsi käsiksi joskus 15-vuotiaana. Varsinaista soitto-opetusta hän ei ole saanut, mutta monivuotinen soittokaveri Lars Nyberg, joka on ammatiltaan musiikinopettaja, on antanut arvokkaita neuvoja.
Laulua hän sen sijaan on opiskellut, onhan hän ollut pääasiassa laulusolisti. Paavo on myös itse antanut laulutunteja. Sillä saralla viimeisin meriitti on hänen oppilaansa Lenita Harjulan sijoittuminen kolmanneksi tämänvuotisten Seinäjoen Tangomarkkinoiden seniorisarjassa.

Heinän- ja kasarmientekoa

Päätoimiseksi muusikoksi Paavo Niva ei voinut heittäytyä, vaan leipää oli hankittava aina sieltä, mistä sitä oli saatavissa. Metsänistutukset ja -leimaukset tulivat tutuiksi.
Isoille savotoille Paavo ei koskaan ehtinyt, mutta keväisessä pöllinparkkuussa hän oli mukana. Suuri asia oli pääsy Kemijokisuulle erottelutyöhön.
– Silloin pysty osthaan jo moottoripyöränki, sataseitenvitosen Jawan.
Paavo kertoo olleensa myös niittyheinän teossa 15 kilometrin päässä kotoaan. Reissu kesti yleensä viikosta kahteen. Kämpässä vietetyt yöt ja kaltiossa oleva piimäankka ovat jääneet hänelle hyvin mieleen.
– Ko met olima viimistä kertaa menossa niityle, meitä vasthaan tuli hillastajia. Isä sano, että heinä ei ole keriny kasvaa, ko hilla on jo kypsä, mutta ko sielä on piimäankkaki, niin menemä viikoksi kalasthaan. Ja niin met tehimä, Paavo muistelee nauraen.
Kaksi vuotta Paavo oli rakentamassa kasarmeja Sodankylään. Siellä hän oppi muun muassa laatoittamaan. Välillä hän pääsi myös laulamaan Onni Riipin orkesterin solistina.
Armeijaan hänen oli kuitenkin mentävä Oulun Hiukkavaaraan. Siellä hän ajoi myös ajokortin.

Koti löytyy Ruotsista

Rautatien tulo pohjoiseen tarjosi töitä myös Paavolle. Sieppijärvelle sijoittunut työmaa oli hänelle muutenkin merkittävä. Kun hän osti Tornionlaakson kaupasta ruisleipää vastakirjalle, myyjänä ollut kolarilainen Eila Nikumaa iski silmänsä häneen.
– Eila päätti, että tuo poika pittää ottaa omhiin leiphiin, kuuluu Paavon versio asiasta.
Loppukesästä 1964 hän lähti töihin Tärendöön Krekulan Laurin sahalle. Uutena vuotena Paavo ja Eila vihittiin. Sen jälkeen nuoripari muutti Ruotsiin asumaan.
Paavo ajoi Krekulan tukkiautoa Pohjois-Ruotsissa ja aina Norjassa saakka. Työ oli sen verran rankkaa, että soittohommat jäivät kokonaan sivuun.
– Voipi sanoa, että mie asuin kuorma-autossa, Paavo toteaa.
Sen verran hän ehti kotona käymään, että perhe kasvoi kahdella pojalla ja yhdellä tytöllä.
Seitsemän vuoden jälkeen hän oli ajanut itsensä piippuun. Siihen aikaan ei puhuttu loppunpalamisesta, mutta samasta asiasta oli kyse.
– Kahvikuppia piti piättää kahela käelä ja pikku-ukkoja oli tiet täynä, Paavo kuvailee tilannetta.
Eilan sisaruksia asui Etelä-Ruotsissa. Nivat lähtivät käymään kylässä ja jäivät sille tielle. Uusi kotipaikka löytyi Västeråsin läheltä Hallstahammarista.
Oli elokuu vuonna 1972.

Töitä ja opiskelua

Ensimmäien työpaikka oli Bulten-Kanthal Ab:n pulttitehtaalla, josta myös Eila sai töitä. Aluksi he kävivät eri vuoroissa, mutta koska Kimmo-poika oli pieni, Paavo päätti pitää välivuoden ja opiskella kieltä ja matematiikkaa.
Sen jälkeen hän kävi uusimassa vanhentuneen rekkakorttinsa ja pääsi töihin Svartströms Åkerille. Se tiesi jälleen ratinpyörittämistä, mutta nyt matkat ja työajat olivat inhimillisiä. Kuormissa oli pääasiassa betonielementtejä. Lisäksi hän kuljetti muun muassa viljaa ja lannoitteita tutustuen samalla Västmanlandin läänin maanviljelijöihin.
Eila puolestaan jätti pulttitehtaan ja kävi Suomessa kesken jääneen koulunsa loppuun, luki ylioppilaaksi ja opiskeli vielä lastentarhanopettajaksi.
Yhdentoista vuoden jälkeen Paavo Niva oli kypsynyt autolla ajamiseen. Uusi työpaikka oli Svartsrömsin autohallien läheisyydessä sijaitseva, erilaisia lämpöelementtejä valmistava tehdas.
Sieltä hän jäi sairauseläkkeelle 61-vuotiaana.

Musiikkia ja muita harrastuksia

Ruotsiin muutettuaan Paavo pääsi jälleen musiikin pariin. Alkajaisiksi hän liittyi aiemmin mainitun Lars Nybergin johtamaan sekakuoroon.
Seuraavaksi hän pestautui Kansas-nimisen kokoonpanon laulusolistiksi. Ensimmäinen keikka oli uutena vuotena 1973. Kokoonpano vaihtui vuosien varrella jokusen kerran, mutta Paavo pysyi mukana koko ajan.
Kansasin jälkeen tuli Lapponia, joka oli parhaimmillaan kuusimiehinen ja kävi silloin soittamassa myös Poikkinainti-tapahtumassa.
Viime vuosina Paavo on musisoinut joko yksin, Nybergin tai jonkun hanuristin kanssa. Hän mainitsee sellaiset nimet kuin Taisto Granlund, Jari Salminen ja Pentti Kynkäänniemi.
Soittamisen ohessa on vuosien varrella syntynyt lukuisia omia sävellyksiä, tunnetuimpana Maitolava. Sen, kuten monta muuta Paavo Nivan sävellystä on sanoittanut Terttu Auvinen.
Paavo ja Eila ovat olleet myös aktiivisia toimijoita Hallstahammarin Suomi-seurassa, jossa he Terttuunkin tutustuivat.
– Kaheksan vuotta olima Suomi-seuran nuoriso-ohjaajina, Paavo kertoo.
Lisäksi he harrastivat kuorolaulua, näyttelemistä ja kaikkea muuta mukavaa. Vapaa-ajan ongelmia ei todellakaan ollut, ei myöskään ongelmia alkoholin kanssa.
– Met olema olheet aina nykteristiä, Paavo sanoo.

Kyllin maille

– Mie olen ensimäinen suomalainen, joka on tehnyt Ruottissa LP-levyn, Paavo Niva toteaa kuin jokapäiväisen asian. Maitolavalta matkaan tehtiin Kansas-yhtyeen kanssa. Sen tuotti Lasse Samuelsson ja se ilmestyi vuonna 1985. Levyn 14 laulusta puolet on Paavon säveltämiä, ja ovatpa yhdessä myös hänen tekemänsä sanat.
Yksitoista vuotta sitten Nivat kokivat pohjoisen kutsun niin voimakkaana, että päättivät hankkia täältä oman paikan lomia ja eläkevuosia varten.
Sopiva, noin 6000 neliön tontilla sijaitseva talo löytyi Ruotsin puolelta Neistenkankaalta. Yllätyksekseen he kuulivat tulleensa Kyllin suvun maille.
Nyt he ovat muuttamassa pohjoiseen pysyvästi. Pojat, Pasi ja Kimmo, asuvat perheineen Hallstahammarin talossa ja tytär Piia Pellossa.
Piian poika, Hallstahammarissa syntynyt Markus Koivumaa oli Paavo-ukin kanssa keikalla jo pikku poikana, joten tulevaisuus on siltäkin osin turvattu.
Paavon nuoremman veljen, Unton, kuolema jätti yhteiset duo-keikat haaveeksi, mutta muita suunnitelmia miehellä riittää. Niihin sisältyvät myös viisi lastenlasta, joista nuorin on viisivuotias. Hän oli viime kesänä isovanhempiensa luona neljä viikkoa.
– Sannoo mulle, että ”ukki, vet inte varför är jag så lycklig här”.
En tiedä, miksi olen täällä niin onnellinen.
Siinäpä se!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
pallonkorjuubn
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net