Paavo Koski on taiteellinen mettäjätkä

6.9.2012 06:00 Minna Siilasvuo


Paavo Kosken oma suosikkityö on kuiva-akvarellitekniikalla tehty haukan pää. Seinällä olevat maalaukset ovat öljyväritöitä.


ETELÄ-PORTIMOJÄRVI – Petsamon evakko, kuplettilaulaja, kunnallispoliitikko, metsuri... Kun puhutaan Paavo Koskesta, voidaan titteleitä käyttää kulloisenkin tarpeen mukaisesti. Onpa Paavo myös maisterismies, nimittäin uimamaisteri.
– Olen vieläpä primus maisteri kolmella puoltoäänellä, kun uskalsin hypätä viidestä metristä kahdesti jalat edellä ja kerran pää edellä. Sisareni sai vain kaksi puoltoääntä, kun hän ei uskaltanut tehdä sitä viimeistä koitosta, pää edellä hyppäämistä. En voi enää todistaa saavutustani, sillä maisterinkirjani muuttui tuhkaksi kun kotitalo paloi, Paavo harmittelee.
Paavon ansiolista on pitkä ja polveileva, mutta itse hän suhtautuu siihen suorastaan vähätellen.
– Olen niin levoton sielu, että olen tehnyt vähän kaikkea, mutta en mitään oikein kunnolla.
Levottomuuteen on helppo uskoa, sillä Paavo vaeltaa huoneesta toiseen koko juttutuokion ajan. Istahtaa välillä, nousee ja vaeltaa taas. Juttua riittää, sillä elämän poluilla on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista.

Evakossa Norjassa...
Paavo Koski on kahden sodan evakko, joka on päätynyt kauas syntymäseudultaan Petsamosta. Ensimmäinen evakkomatka suuntautui kotimaan sijasta Norjan Trondheimiin, minne pikkuinen Paavo ja vauvaikäinen veli päätyivät äidin kanssa isän taistellessa Sallan rintamalla. Perhe viipyi Trondheimissä runsaan puoli vuotta.
– Trondheimista paluu oli juhlallinen matka. Nousimme Kirkkoniemestä laivaan ja purjehdimme Atlanttia pitkin Osloon. Merellä oli hirveä myrsky, ja tulin niin merisairaaksi, ettei mikään pysynyt sisällä, vaikka laivalla tarjottiin hyviä ruokia.
Oslosta evakot matkustivat Tukholmaan, missä heidät otettiin lämpimästi vastaan.
– Meille oltiin tavattoman ystävällisiä ja tarjottiin kaakaota. Minulle jäi jo silloin hyvin myönteinen kuva Ruotsista. Pidin sitä oikeana kultamaana.
Tukholmasta matka jatkui taas laivalla Turkuun ja sieltä junalla Rovaniemelle.
… ja Suomessa
Jatkosodan jaloista petsamolaiset evakuoitiin Suomeen. Alkumatka tehtiin saksalaisilla linja-autoilla, joihin ahdettiin naiset ja lapset. Miehet seurasivat perässä kuorma-autojen kyydissä mukanaan ne vähät tavarat, jotka ehdittiin pelastaa matkaan.
– Tuntui oudolta, että meidät tuotiin saksalaisilla autoilla, vaikka piiput oli jo käännetty saksalaisia kohti. Rovaniemeltä jatkoimme matkaa junalla Kemiin ja sieltä laivalla Raahen Lapaluotoon. Sieltä siirryimme vähitellen pohjoisemmaksi ja asetuimme pariksi vuodeksi Haukiputaan Martinniemeen.
Vaikka maisterintutkinnosta ei ollut vielä tietoakaan, oli Paavo kova poika uimaan.
– Uin jo kymmenvuotiaana parin kilometrin matkan rannasta redille katsomaan laivoja, mutta sitä en uskaltanut kertoa isälle. Ulkomaiset merimiehet heittelivät minulle suklaata laivan kannelta, ja sehän oli tietysti hyvä houkutin. Kerran redillä kävi jopa Suomen Joutsen.
Martinniemestä Ylitorniolle
Martinniemestä Kosken perhe muutti vuonna 1947 Ylitorniolle, ja Paavo pääsi taas käymään Ruotsissa.
– Kyllä se tuntui silloinkin kultamaalta: täällä elettiin säännöstelyn aikaa, mutta Ruotsissa kauppojen hyllyt notkuivat karamelleja ja suklaata ja muuta lapsille mieluisaa tavaraa, Paavo muistelee.
Paavon isälle tarjottiin asutustilaa Varejoelta, mutta hän oli jo sen verran iäkäs, ettei jaksanut asettua perheineen kylmään korpeen.
– Isä sanoi tyytyvänsä pienempään tilaan, jos saa jäädä Ylitorniolle. Hänelle lohkaistiin Kristineströmin kartanon maista niin sanottu asuntoviljelystila, mutta ei hän ehtinyt nauttia siitä kolmea vuottakaan ennen kuin kuoli.
Poikki ja pinoon
Paavo kävi koulunsa – kansakoulun ja jatkokoulun – loppuun Ylitorniolla. Isän kuollessa hän oli 13-vuotias, ja edessä oli ammatin opettelu omin päin, ilman isän tukea ja neuvoja.
– Aloitin metsätyöt kuorimalla pöllejä ja olin jonkun pätkän uitossakin häntiä ajamassa.
Kun taito karttui, metsätyötä riitti. Metsureita tarvittiin myös naapurimaassa, jonne Paavokin suunnisti.
– Meitä kulki muistaakseni parhaimmillaan 200 miestä sillan yli Ruotsiin metsätöihin. Nyt ei taida kulkea enää yhtäkään...
Vaimostakin metsuri
Vuonna 1960 vietettiin häitä, kun Paavo ja viraniemeläinen Ritva Mört saivat toisensa. Vuosien mittaan perheeseen syntyi kolme tytärtä. Nuoripari teki yhdessä metsurin töitä, lähinnä Ruotsin puolella.
– Ritva oli minun kanssani lähes 20 vuotta ammattimetsurina Ruotsin puolella ja vähin Suomessakin. Taas Ruotsi oli kultamaa, vaikka ammatti ei niin kultainen ollutkaan. Palkka oli kuitenkin parempi kuin Suomessa.
1960-luvun lopulla Kosket kävivät vuoden mittaisen työreissun Etelä-Ruotsissakin, Mörkön saarella.
– Siellä sahattiin niin isoja puita, ettei täällä kasva sellaisia. Rungon läpimitta saattoi olla toista metriä. Mörkön saarikin oli suuri ja siellä oli paljon maanviljelystä. Me sahasimme kreivi von Bonden metsissä. Hänellä oli siellä iso kartano, jossa oli sata lypsävää ja saman verran nuorta karjaa. Hänen poikansa hoiti tilan metsiä ja kreivi itse maatilaa, Paavo kertoo.
Mukaan politiikkaan
Paavoa houkuteltiin mukaan politiikkaan heti hänen päästyään armeijasta, mutta siinä vaiheessa ajatus ei vielä ottanut tulta. Vuosina 1960–65 hän oli kovana urheilumiehenä ja pikajuoksijana jäsenenä urheilulautakunnassa, mutta varsinainen kunnallispoliittinen ura urkeni vasta vuoden 1977 vaaleissa.
– Minua houkuteltiin taas SKDL:n ehdokkaaksi. Suostuin ja ajattelin, etteivät ne minua äänestä, mutta äänestiväthän ne!
Paavo oli kunnanvaltuustossa vuosina 1977–92 ja uudelleen 2005–10. Samalla hän oli jäsenenä useissa lautakunnissa.
– Jäin pois kunnallispolitiikasta kesken kauden. Minulle tuli vanhuus, Paavo toteaa lyhyesti.
SKDL:n hajoamisen jälkeen Paavo Koski ei ole tullut liittyneeksi Vasemmistoliittoon, mutta aatteistaan hän ei ole luopunut.
– Vaaleissa ei kyselty jäsenkirjaa, ja menin läpi Vasemmistoliiton mandaatilla. Sitoutumattomana en ole katsonut voivani itseäni mainostaa.
Paavo on saanut kunniamerkkejä ansioistaan ammattijärjestön ja poliittisen järjestön toiminnassa. Merkit eivät kuitenkaan ole käytössä.
– Eihän jätkä ole mikään joulukuusi! Pari vuotta sitten minulle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein. Se oli Parviaisen Eugenin vika: hän laittoi muka saavutukseni jonoon ja pressa meni lankaan, Paavo päivittelee.
Metsämiehestä taiteilijaksi
Paavon rakkaita harrastuksia ovat olleet koko nuoruus- ja aikuisiän ajan pienriistan metsästys ja urheilukalastus. Aina hän ei ole saanut harrastuksistaan päänsilityksiä.
– Ennen kännykkäaikaa Ritva saattoi olla välillä vähän huolissaan, kun pimeä ehti tulla eikä minua vain näkynyt. Harvoin tulin edes kertoneeksi minne olen menossa. Minut on tuomittu useaan otteeseen poissaolevana, Paavo tunnustaa.
Turvallisempi harrastus löytyi vuonna 1970, kun Paavo maalasi ensimmäisen taulunsa. Maalausharrastuksen siemen kylvettiin jo Mörkön saarella.
– Ritva ilmoitti eräänä päivänä lähtevänsä Tukholmaan ostamaan tauluja, kun kodin seinät olivat niin paljaat. Siihen minä tuumasin, että kannattaako sellaisia ruveta ostamaan, kun rahat ovat tiukalla. Voisinhan minä maalata taulut itsekin.
Sillä kertaa Ritva osti taulut, mutta ajatus jäi itämään hänen mieleensä. Kun perhe palasi Ylitorniolle, Ritva hankki Ruotsissa asuvan sisarensa välityksellä Paavolle öljyvärit ja kehotti tätä ryhtymään töihin. Sen jälkeen eläin- ja maisemakuvia on syntynyt näyttelyiksi asti.
– Myöhemmin Ritvakin alkoi maalata, mutta hänellä on ankarampi itsekritiikki kuin minulla. Myös kaksi nuorinta tytärtämme ovat harrastaneet kuvataiteita.
Paavon taiteelliset harrastukset eivät rajoitu ainoastaan maalaamiseen, vaan hän on tullut lähiseudulla tunnetuksi rehvakkaana kuplettilaulajana. Kun Paavo heittää hatun kallelleen ja kertoo laulaen lystikkäitä tarinoita – tosia, ilman epäilystä! – on kulloisellakin yleisöllä taatusti hauskaa.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
pallonkorjuubn
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net