Ossi Orajärvi palasi takaisin synnyinsijoilleen

20.6.2013 06:01 Satu Piispanen

Ossi Orajärvi viettää eläkepäiviään Pellossa vain parin sadan metrin päässä lapsuuskodistaan. Hän on mukana valmistelemassa heinäkuun lopussa pidettävää Kylli-Nivan sukutapaamista.

PELLO – Kirkon takana Topiaanmäessä syntynyt Ossi Orajärvi on palannut juurilleen. Jäätyään eläkkeelle hän on lopulta vaimoineen muuttanut vain parin sadan metrin päähän lapsuudenkodistaan. Välissä on ollut evakkomatka, ja sen lisäksi monta muuta muuttoa ja reissua.
– Tämän talon vintin rappusissa mie olen poikasena istunut hääjuhlia katsomassa, Ossi muistelee suhdettaan viime keväästä saakka remontoimaansa rintamamiestaloon.
Talo on käynyt läpi perusteellisen remontin, jossa on kaatunut seiniä ja tehty pieni laajennuskin. Tällä hetkellä teon alla on vielä vilpola joen puolelle, sekä kuistin eristäminen. Työ ei tekevältä lopu.
– Kohta alkaa tuorerehun teko, Ossi mainitsee. Sukutila vetää talkoilemaan edelleen.
– Enää en jaksa ajaa traktoria kahtakymmentä tuntia yhteen menoon niin kuin ennen, hän kuitenkin toteaa.

Tytär taloon emännäksi
Orajärvien maatilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2006. Vuosien saatossa Ossi vaimoineen oli laajentanut vanhempiensa Naamijoelle perustamaa rintamamiestilaa. Eläkeiän häämöttäessä perheen tytär oli tullut tilalle harjoittelijaksi, aikomuksenaan tilan jatkaminen.
Ossi jättäytyi tilanpidosta täysin palvelleena 65 vuoden iässä. Tytär perheineen on tarttunut toimeen, ja laajentanut tuotantoa entisestään. Nyt tilalla on 200-paikkainen lihakarjanavetta, ja 50–60 hehtaaria viljeltyä peltoa. Töitä riittää nyt sekä emännälle ja isännälle.

Ossin isällä ja äidillä oli alkuun kaksi lehmää, jotka talutettiin 62 vuotta sitten juhannuksen jälkeen Pellosta Naamijoelle oman talon valmistuttua sinne vuonna 1951.
Alkuun lehmät asuivat pienessä väliaikaisessa hirsirakennuksessa, mutta parin vuoden päästä valmistui oikea kuuden lehmän navetta. Osa rakennuksesta muurattiin, olihan Ossin isä ammatiltaan muurari.
– Veljen kanssa tehtiin siihen tiilet sementistä, noin 10 000 kappaletta. Mieki kahentoista vanhana, veli kolme vuotta vanhempi.
Äiti oli opettanut pojat tekemään työtä.
– Siihen aikaan lapset teki kaikenlaista hommaa, poljit heiniä lathoon, ja pajuista kerättiin parkkia. Nahkurinliike osti parkit, ja maksoi niistä jonkin lantin. Neljäntoista vanhana pääsin insinööripiirille töihin, raivaamaan viljelystietä suopelloille. Mulla oli vähän huonompi palkka kuin yli 15-vuotiailla, mutta lopulta mie sain saman palkan, kun tehin töitä samaan tahtiin vanhempien poikien kanssa.
– Insinööripiiri työllisti myöhemminkin, kävivät ensin minua kysymässä, kun tiesivät jo ahkeraksi tekijäksi, Ossi epäilee.

Savotat lisätienestinä
Armeijan Ossi kävi Rovaniemen sissikomppaniassa rajavartiostossa. Nuoruuteen kuului työn lisäksi huvituksiakin. Jarhoisissa nuoret Suomen ja Ruotsin puolelta opettelivat tanssin alkeita. Parakilla näytettiin myös elokuvia polttomoottorikäyttöisillä laitteilla sähkön vielä puuttuessa alueelta.
Vähän vanhempana porukka polki pyörillä Naamijoelta Ponnelle tapaamaan toisiaan, ja myöhemmin alettiin tansseissa kulkea yhteistaksilla.
– Käytiin aina Sieppijärveä, Raanujärveä ja Lohijärveä myöten, Ossi kertaa nuorten touhuja.
Tuttuja tuli matkan varrelta, ja lopulta oma kulta löytyi Kolarin suunnalta.
– Rautatien rakentaminen työllisti kuusikymmenluvun puoliväliin saakka, mutta sitten työt yhtäkkiä loppuivat. Lähimä Ruottiin metsätöihin. Sundsvallin seudulla meni yksikin kevättalvi savotalla, jossa oli keittäjinä suomalainen pariskunta.
Kielitaito karttui sen verran, että pärjäsi. Jos ei aina oikeita termejä löytynyt, niin elekielellä selvisi. Moottorisahan öljypumpun rikkouduttua Ossia kehotettiin vain sanomaan, että ”pumpen är slut”, mutta ei se korjaajille oikein avautunut, hän muistelee hymyillen. Lopulta kuitenkin saha saatiin korjattua, ja työ saattoi jatkua.
Ossi kävi metsätöissä Pohjois-Ruotsissa Pajalaa ja Junosuvantoa myöten. Metsätyörupeaman jälkeen hän pääsi traktorinkuljettajaksi TVH:lle, ja pestin aikana perustettiin perhe Pelloon.

Ruotsi kutsui
Kuusikymmenluvun lopussa Ossi lähti leveämmän leivän toivossa Kiirunaan aloittaakseen kaivostyöt. Yksitoista päivää hän ehti olla töissä ajan tavan mukaan urakkapalkalla, kunnes työläiset aloittivat lakon. Lakko kesti kaksi kuukautta, jonka aikana työntekijät eivät saaneet palkkojaan.
– Siihen aikaan oltiin solidaarisia, Ossi kertaa vuosien takaisia tapahtumia.
– Meille kerättiin rahaa, että selviäisimme. Ihmiset antoivat omastaan toisten hyväksi.
Lakolla saatiin kaivosalalle kuukausipalkka. Ossikin viihtyi kaivostöissä lopulta kolmetoista vuotta.
Perhe oli mukana Kiirunassa. Vaimo ja lapset tulivat takaisin Suomeen vuonna 1979, jolloin vanhin poika oli jo neljännellä luokalla.
– Hänellä oli vaikeampi sopeutua, kun hän oli ollut ruotsinkielisessä luokassa. Tytär pääsi Kiirunassa suomenkieliselle esiluokalle, ja hällä ei ollukhaan mithään vaikeuksia suomenkielen kanssa täällä. Silloin ei kouluissa vielä osattu tukea lapsia oppimisessa niinkuin nykyään, Ossi harmittelee.
Onneksi kaikki lapset ovat kuitenkin hyvin koulunsa käyneet ja päättäneet, ja elämässään paikkansa löytäneet. Molemmat pojat asuvat Oulussa, ja töitä on riittänyt.

Mukaan politiikkaan
1980-luvulla Ossi lähti mukaan politiikkaan, ja vaikutti eri lautakunnissa. Ossin veli oli tuolloin kunnanvaltuutettu, ja hänen jätettyään paikkansa Ossi tuli tilalle. Vuoden 1992 vaaleissa hän pääsi läpi vasemmistoliiton ehdokkaana, ja jatkoi seuraavankin vaalikauden. Sitten lakkautusten ja karsimisen meininki sai hänet lopettamaan.
Neljä vuotta sitten hänet puhuttiin jälleen ehdokkaaksi, ja hän pääsi valtuustoon, mutta viime vaaleissa Pellon valtuuston vähentyneiden paikkojen vuoksi hän jäi varavaltuutetuksi.
– Toisaalta ihan hyvä, voi täältä vähän sivusta tarkastella kunnan toimintaa. Olen mie vielä tarkastuslautakunnan jäsen, ja siinä sitä vasta on papereita luettavaksi, hän päivittelee.
Järjestötyötä Ossi on tehnyt Pellon maataloustuottajien jäsenenä ja puheenjohtajana sekä Lihakunnan edustajana.

Arvokas aika
Paljon reissutöitä tehneenä Ossi muistaa kiittää vaimoaan.
– Paljon on jäänyt hänen harteilleen, Ossi sanoo.
Vasta palattuaan takaisin Suomeen 1982 nuorimman pojan synnyttyä, ja ostettuaan vanhempiensa tilan perikunnalta perheelleen, hän on voinut työskennellä kotonaan.
Työelämä on muuttunut vuosien saatossa. Tietokoneet ja kännykät tekevät työntekijän tavoittamisen helpoksi, ja sähköpostien lukemiset ja vastaamiset oletetaan hoidettavan lomillakin. Työ on tullut kuin varkain ihmisten vapaa-aikaan.
– Nykypäivän työelämä on vaativaa omalla tavallaan.

Laaja suku
Ossi Orajärven suku kuuluu laajaan Kylli-Nivan-sukuun. Ossin Esko-veli on tehnyt sukujen historiasta selvityksen, joka on tarkoitus koostaa sukukirjaksi saakka. Tai oikeastaan kirjoiksi, sillä laajan aineiston saattaminen kansiin vaatii neljä osaa. Sukulaisia on jopa 33 000.
Sukunimenä Kylli on kadonnut Pellosta ja suku tunnetaan Nivan nimellä. Kyllin sukuhaaraa löytyy muun muassa Kuusamosta, ja sen mukaan on nimetty Pellon keskustassa suvun vanhimman tilan paikalla nykyään sijaitseva palvelukoti Kyllinkeidas.
– Sukukokous on tulossa 27. päivä heinäkuuta, Ossi muistuttaa.
Järjestelytoimikunnan jäsenenä vaikuttavan Ossin kautta voi myös ilmoittautua kokoukseen.
Sukukokouksen paikkana on koulukeskuksen auditorio. Tuolloin on tarkoitus myös julkaista ensimmäiset osat suunnitelluista sukukirjoista.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net