Nälän opettama timpuri tallentaa perinnettä

2.7.2015 06:01 Pasi Romakkaniemi

Vuoskun vanhassa pirtissä istuu nyt uusi isäntä. Miina ja Roope Wittikon 130 vuotta vanha talo on Erkki Konttajärven äidin koti. Talon hirsiseinät on aikoinaan veistetty vastaavalla piilukirveellä, mitä Erkki Konttajärvi esittelee.

VUOSKUJÄRVI – Erkki Konttajärvi kuuluu niihin teräsvaareihin, jotka eivät koskaan tunnu vanhenevan. Vaikka mies itse on asiasta vahvasti eri mieltä
– Enää ei paukut riitä kaikkeen, mitä mieli tekisi tehdä. Ehkä iästä johtuen tuntuu kropassa olevan vaikka minkälaista remppaa ja väsymys tulee helpommin kuin ennen.
Erkin juttelua kuunnellessa tahtoo unohtua, että puhuja täyttää heinäkuun 15. päivä 80 vuotta. Hoikka työmiehen olemus ja sutjakka liikkuminen sopisi vaikka parikymmentä vuotta nuoremmalle. Selitys hyvään kuntoon löytyy urheilusta.
– Liikunta on minulle henki ja elämä! Olen aina liikkunut ja kilpaillut. Ehkä taustalla on vittikkolaisten kilpailuhenki.
– Täytyy muistaa, että terveys on kuitenkin loppujen lopuksi Korkeimman kädessä, se ei ole pelkästään meistä itsestä kiinni.

Suunnistus mieluisinta
Liikunta on ollut monipuolista, ei pelkkää hiihtoa, kuten vanhemman polven liikkujista usein kuvitellaan.
– Jalkapallo oli nuorempana tärkeä laji, mutta kun se on voimakas kontaktilaji, alkoi minulla törmäyksissä murtua kylkiluita, ja siitä piti luopua. 
– Ykköslajiksi nousi suunnistus, jonka aloitin 45-vuotiaana, eli niihin aikoihin kun se tuli Pelloon. Se on mahtava laji! Jokainen rasti on kuin maaliin tulo: löytyykö se ja koska ja mistä?
Pururadalla hölkäämisessä ei Erkin mukaan ole läheskään samaa mielenkiintoa, vaikka pururatakin aktiivisella seuralla, Konttajärven kuntoilijoilla, on ollut jo ties kuinka kauan.

Konttajärven kuntoilijat
Konttajärven kuntoilijoiden riveissä ja esimerkiksi Erämaahiihdon järjestelyissä Erkki on ollut mukana  tapahtuman alusta asti. Viime vuosina hiihtoretken järjestäminen on ollut uhattuna, kun järjestäjät alkavat vanheta.
Vaikka Erkki itse kertoo liikkuvansa liukkaimmin kävelen tai hölkkäämällä, hän paljastaa voittaneensa nuoruusvuosinaan Alatornion pitäjänmestaruuden hiihdossa.
Lajivalikoima ei lopu vielä tähänkään, sillä Erkki oli nuorisoseuran porukassa mukana voittamassa Konttajärvelle Peräpohjolan nuorisoseurojen mestaruuden lentopallossa.

Metsätöihin 15-vuotiaana
Lapsena liikuntaa tuli riittävästi ilman juoksulenkkejäkin.
– Olin sen ajan tavan mukaan isän kanssa metsätöissä jo 15-vuotiaasta lähtien. Armeijan jälkeen hankkiuduin kirvesmiehen eli timpurin hommiin lähestulkoon ilman koulutusta. Kutsunkin meitä sen ajan kirvesmiehiä nälän opettamiksi timpureiksi.
Alkuvuosina Erkki jatkoi vielä talvisin metsätöitä, mutta vähitellen rakentamisesta tuli ympärivuotinen ammatti. Rakennustyömailta ympäri Lappia hän hankkikin toimeentulonsa yli 40 vuoden ajan. Myös toiminta yrittäjänä tuli viimeisen 15 työvuoden aikana tutuksi, kun hän perusti yhdessä pellolaisen Erkki Nivan kanssa kahden hengen rakennusyrityksen.
Yrittäjänuraa Erkki kuvailee mielenkiintoiseksi.
– Siinä oli paljon vastuuta, mutta tykkäsin hommasta kovasti! Vastuun tajusi viimeistään Ivalon rakennustyömaalla, missä meillä oli kahden miljoonan markan urakka rajavartiostolle. 
– Työmaalla tuli vastaan paljon odottamattomia vaikeuksia ja se näkyi myös terveydessä.

Tärkeä Vuoskujärvi
Kenellekään Erkin tuntevalle ei tullut yllätyksenä se, että eläkevuosia ei kuluteta sohvan pohjalla makoillen. Vaikka Erkin kotipaikka onkin Konttajärvellä, kuluivat lapsuudenkesät pitkälti äidin kotipaikassa Vuoskujärvellä, Roope ja Miina Wittikon talossa.
Vaikka Erkki itse ei ehtinyt tutustua maineikkaaseen isoisäänsä koska hän oli vain kahden vuoden ikäinen Roopen kuollessa, tuli Vuoskun paikka tutuksi ja tunnearvoltaan hyvin tärkeäksi.
Niinpä hän hankki paikan omakseen kahdeksan vuotta sitten ja aloitti suururakan, jota voi hyvällä syyllä kutsua vanhaa perinnettä kunnioittavaksi kulttuuriteoksi: hän alkoi kunnostaa 1890-luvulla rakennettua hirsitaloa.

Pirtin kunnostus
– Työ alkoi silloin kahdeksan vuotta sitten rakennuksen oikaisulla, sillä yksi nurkista oli pahasti vajonnut. Seuraavaksi uusin vesikaton ja ikkunapenkit. Portaat olivat tietysti pahoin lahonneet, joten ne oli tehtävä heti alkuun.
Ulkopuolen jälkeen Erkki siirtyi sisälle, missä varsinainen työmaa vasta odottikin. Viisasta kyllä hän päätyi pelkän pirtin kunnostamiseen, sillä siinäkin oli tehtävää enemmän kuin kylliksi.
Välikatto oli pudonnut osittain alas, ja sen korjaamista hän kuvailee tylyksi hommaksi. Katon eristeenä oli lähes kaikkea mahdollista muurahaismättäistä lähtien, ja kun työt oli tehtävä ahtaissa tiloissa lähes ryömimällä, oli se hidasta ja vaivalloista.
Pahvien repiminen seinistä oli näppärämpi homma, mutta sitten seurasi vanhan, pehmenneen savupiipun purkaminen sekä uuden muuraaminen. Piippuja oli kaksikin kappaletta, mutta Erkki muurasi uuden vain pirttipäähän.

Yhteistyön voimalla
Useamman henkilön voimin pohdittiin, mitä seinille tehtäisiin pahvien poiston jälkeen.
– Velipoika Paavon vaimo Pirkko ehdotti, että ne vain pestäisiin ja jätetään hirsipinnalle ja siihen päädyimmekin. Pesu juuriharjoilla olikin sitten urakka, jossa tahtoi loppua niin usko kuin tekijätkin, Erkki päivittelee. Hän toteaa, että ilman lukuisia apukäsiä työ olisi jäänyt tekemättä.
Katto haluttiin saada mahdolisimman alkuperäiseen muotoonsa. Museoviraston ohjeesta sen käsittelyyn tilattiin liitumaali, jolla se vedettiin valkoiseksi.
– Kuistin lahonneita portaita purkaessani koin yllätyksen, sillä alta löytyivät käyttökuntoiset vanhat portaat!
Ulko-ovet, vanhanmalliset kapeat pariovet, Erkki teki talven aikana Villen verstaassa, kuten hän Senbomin Viljon vanhaa navettaa kuvailee.
Kaikki kunnostustyöt oli tehtävä kesäaikaan, sillä talvella talo on aukaisemattoman tien päässä.

Vanhat pyhärukoukset
Kun pirtti sitten oli valmis, täytyi tapausta jotenkin juhlistaa. Jos  pirtin kunnostustyö oli vanhan rakennuskulttuurin vaalimista, oli sitä yhtä paljon henkisellä puolella myös juhla: pirtissä pidettiin kaksi vuotta sitten pyhärukoukset. 
Pyhärukoukset oli aloitettu Konttajärvellä jo 1860-luvulla. Ensimmäiset 40 vuotta rukoukset järjestettiin samassa paikassa, Mäen talossa, joka on nyt kirkonkylällä museona.
Sen jälkeen toiset 40 vuotta rukoukset kiersivät talosta toiseen, kunnes ajan myötä harvenivat ja loppuivat kokonaan. Pellon ensimmäisen maaseutunäyttelyn yhteydessä rukousperinne elvytettiin jälleen ja ne ovat harvakseen jatkuneet sen jälkeen. Seuraavan kerran Pyhärukoukset järjestetään Vuoskun vanhassa pirtissä 12.7. Samalla julkaistaan Vuoskun Miinasta ja Roopesta sekä heidän perillisistään kertova kirja.

Vanhoja koneita
Vanhan perinteen vaaliminen ei ole Erkillä jäänyt pirtin kunnostamiseen. Hän on sen lisäksi kerännyt Vuoskun pihapiiriin monia vanhoja työkoneita, kuten käsiryskin sekä jääteiden kunnostamisessa käytetyn jäähöylän.
Kun pihalla sijainnut lautarakenteinen sauna purettiin pois, rakensi Erkki sen sijalle lankunsahauspukin. Ajatukseen innoitti vintiltä löytynyt vanha lankkusaha, plankkusaha , kuten Erkki sitä kutsuu.
Mikä on saanut miehen tekemään tämän kaiken työn eläkepäivillään?
– Isoisä Roope rakensi tämän talon aikoinaan hankalan taakse. Kylältä on tänne kinttupolkua pitkin matkaa viisi kilometriä, ja välissä on Aalisjoen ylityskin. Haluan arvostaa hänen tekemäänsä työtä. Paikka on lisäksi ollut elämässäni niin tärkeä, että nyt tunnen voineeni antaa jotakin Roopen paikkaan.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net